Paluu arkeen

Ihan ekaks iso KIITOS kaikille onnitteluista! 

Täällä on pikku hiljaa palailtu takas arkeen voiton huumasta. Toki vähän on pitäny valiokaffeita keitellä ja kakkuja syärä, mutta kyllä se tästä taas arjeks muuttuu.
Ei tullu lisää valioita meitille viikonloppunakaan kun toi nappula ei saanu haalittua viäkään sitä viimestä sertiänsä kasaan Mynämäen näyttelystä. Reissu oli nopeesti ohi kun paikalla oli niin nopee tuamari, että se arvosteli semmosen 20 koiraa pualessa tunnissa elikkäs tolla matikalla semmoset 40 koiraa tunnissa. Ja siis yleensähän tunnissa sanotaan arvosteltavan 13-15 koiraa.  Mutta jos kaikkia ei ees otettu pöydälle, eikä kunnolla suuta tarvinnu avata, mistään muusta puhumattakaan niin käyhän se homma äkkiä. Ton nappulankaan ei tarvinnu pönöttää tuamarin arvosteltavana yhtään. Se oli samantein valmis kun pääsivät edestakasen suaran käveltyään tuamarin eteen. Mulle olis sopinu tommonen tuamari.  Mää kun en tommosesta patsastelusta tykkää. Tuamarina oli muuten joku Polgar Andras. Sen arvostelu oli lyhykäisyyressään seuraavanlainen:
Big, strong dog. Good head & neck & topline. Correct front. Nice correct movement. ERI
Ja siinä se. Lyhyestä virsi kaunis. Seuraavaa tuamaria orotellessa.  Tässä otos kehästä.

Mitäs muuta? Nooo ei paljo mitään itseasiassa. Aurinko paistaa, linnut laulaa ja jokapaikka on jo hianon vihreenä. Kyllä se kesä siältä tulee. 

Käyttövalio

Kun se valioputki tuli sununtaina avattua niin aattelin, että mitäpä sitä kesken jättään ja nappasin eilen illalla uuden tittelin. Ny mää oon sitte FIN JVA FIN KVA-L Kamunkorven Teuvo Tursas. Kuullostaapa komeelta. Mitähän sitä seuraavaks keksis? 

Jospa ny kuitenkin kertaus viälä eiliseltä.
Äippä pakkas meitit illalla ton velipoijan kans autoon ja lährettiin ajelulle. Se purki meitit pihalle ihan ourossa paikassa. Ei olla koskaan ennen käyty semmosessa paikassa. Oltiin Parkanossa ja keinolualilla. Jes! Siä on aina kivaa. Toi nappula ei päässy hommiin, mutta mää sen sijaan pääsin. Ekaks taas orottelua, sitte tyhjä putki ja sitte taas orottelua. Se orottelu on tossa hommassa kaikkein tylsintä. Kun sitte vihrosta viimein pääsin sinne putkeen, sinne oli tungettu hiakkaa putki piukkaan.  No se ei meikäpoikaa kauaa hirastanu, hiakat veks ja ketulle. Ei sitä sitte kovin kauaa tarvinnukkaan tällä kertaa haukkua ku tuamari törkkäs pellin väliin ja mun hommat loppu siihen. Just kun olin päässy vauhtiin. Tässä tuamari Tanja Rinnetmäen kommentit kokeesta:
Tyhjän luolan tarkastus: Täydellinen, äänetön ++ 
Koira hyvin luolaan. Haukkuen hiekasta läpi. Hitaasti pellille. Luukkujen avauduttua kettu menee T-pesään, jonne koira seuraa nopeasti ja saa voimakkaan iskun. Koira kestää sen ja jatkaa painostusta saaden ketun iskemään useita kertoja. Koira pitää paikkansa ja koe keskeytetään koiran kovuuden vuoksi. Koiralla hyvä kunto ja hyvä haukku. A 50p.

Noi plussat muuten tua tyhjän lualan kohralla selitettiin lopuks sillä, että mun tyhjän lualan tarkastus on niin erinomasen hianosti ja oikee oppisesti suaritettu, että siitä tuli erikseen mainittuna noi plussat.

Että silleen. Toi keinolualaura oli sitte siinä. Onneks noi hommat silti jatkuu ihan oikeissa hommissa kuhan iskä vaan kerkiää mua sinne viämään. Tässä piäni kooste näistä hommista.

Ja lopuks viä semmonen pokaalikuva.

Sevverran väsytti viä aamullaki ku yäunet meni sekasin, että mua ei huvittanu poseerata tänkään pokaalin kanssa. Tää saa riittää tällä kertaa.

FIN JVA Kamunkorven Teuvo Tursas

Mua ei huvita poseerata. Tää saa kelvata viralliseks valiopotretiks.

JVA - vihrosta viimein ja vähä muuta

Väärässäpä oli äippä kun viimein sano, että ei jää tästä viikonlopusta jälkipolville kerrottavaa. Kylläpäs vaan jäi. Musta leivottiin tänään vihrosta viimein jälkivalio kun sain kolmannen VOI 1 tuloksen mejä kokeesta Karviassa. Nyt mulla on sitte hiano titteliki nimen eressä ja oon nykyään FIN JVA Kamunkorven Teuvo Tursas. Kuullostaapa muuten hianolta.
Karmeen pitkää orotusta oli koko päivän Karviassa kun vasta iltapäivällä pääsin hommiin. Tällä kertaa mua ei kauheesti huvittanu seikkailla ylimäärästä märässä mettässä vaan aattelin, että hoiretaan se homma ny vihrosta viimein valmiiks. Tuuli meinas kyllä vähä haitata, mutta mää vein siitäkin voiton. Ja nymmää hautasin sen sorkan lopuks niin syvälle sammaliin, että enää sen ei pitäs ikinä tulla mua vastaan. 
Tuamarina tällä kertaa oli muuten semmonen mukava täti kun Mari Tilles. Me tultiin oikein hyvin juttuun sen kanssa. Taispa se vähä ihastuakkin muhun.
Tähän tarttee ny sitte laittaa jäljestyskuvia musta. Laitetaas ekaks tämmösiä mejäily kuvia.

Ja sitte semmosia ihan oikeita jäljestyksiä. Niitä vartenha tää laji on kehitettykki.

Noita oikeita hirviä, peuroja ja kauriitaki oon meinaan ettiny lukuisia. Että soittoo vaan tänne jos tartte ettiä.

Toi nappula seikkaili tänään Tampereella näyttelyssä. Ei sillä ny niin kauheen huanosti menny, mutta ei tarpeeks hyvinkään, että olis saatu tuplajuhlat aikaseks. Kyllä se ERI:n sai, mutta siihen se sitte taas jäi. Se oli taas kerran liian iso. Sukukokouksen merkeissä ne oli siä sitte aikaa viättäny. Oli äitee, poikaa, morsmaikkua, muksuja ja vaikka mitä. Sen ekasta morsmaikusta, Nekusta, oli muuten koko sivun juttu tän päivän aamlehressä, mutta en ny löyrä linkkiä siihen. Lisätään se myähemmin jos semmonen jostain saaraan kaivettua esiin. Nekku palkittiin eilen kaverikoiratoiminnasta tua Tampereen näyttelyssä. Onnea kauniille Nekulle!
Tässä kuvapläjäys Tampereelta.
Poseerauksen se poika kyllä osaa. Tässä kasvattimamman otos.

Ja tässä se rehvaa tyttöönsä.

Ne sen tenavat osaa ottaa yhtä rennosti kun isänsäkki. 

Että semmonen päivä sitte täällä tänään. Kuvat musta ja palkinnoista on viä ottamatta, mutta ne lisätään sitte myähemmin. Laitetaan ny viä ne aikasemmin luvatut ennen ja jälkeen kuvat musta.

Parta on ainaki yhtä komee ku joulupukilla. 

Vappua!

Tässä munkkien syönnin välissä pieni kertaus menneestä viikosta. Äippä kyni mut melkein kaljuks.  Viätä siinä sitte hyvää koiranpäivää. Ei onnistu. Ennen ja jälkeen kuvat tulossa jahka kunnollinen jälkeen kuva on otettu.
Täysikuuta ja jotain ihme pimennystä ihailtiin yks ilta.

Toi kuu valasi niin hianosti, että ei meinaa saara nukutuks kun näkee pihalle niin hianosti. Ja pupujusseja on riittäny. 
Viikonloppuna meillä kävi sukulaisia kylässä kun mun systerin, Tyynen plikka Ulpu kävi reenaamassa mejäilyä. Sillä on kyllä ainesta siihenkin lajiin. Hianosti se meni oman jälkensä.
Sillä oli mukana oma henkivartijaki, joku Näätä.

Ei se kyllä pysyny Ulpun perässä.

Ulpu löysi meitin tarhasta, yllätys yllätys, hyvän juama-/uimapaikankin. 

Sit kun sen henkivartija viätiin pois niin mekin päästiin moikkaan sitä.

Väliin oli vauhtia niin, että hitaampia saattas heikottaa, mutta ei tiätty meittiä. Mutta suurimman osan ajasta se viätti kuitenkin näin:

Haukkuen aitaa.  Leiki siinä ny sitte semmosen kanssa. Tosin toi nappula kyllä keksi silti hommia. Se löysi viimeinkin naisen, joka ei pistäny hanttiin yhtään.  Ja toihan käyttää tilanteet hyväks. 

Vappua  viätetään varmaan ihan normisti tässä kotona, mutta piiitkästä aikaa viikonlopulle on tiarossa menoja. Mulle ja iskälle mejäkoetta ja tolle nappulalle ja äipälle näyttelyä. Niistä sitten lisää myähemmin. Äippä kyllä on sitä miältä, että ei jää jälkipolville paljon positiivista kerrottavaa kummankaan menoista.  Väliäköhällä, kuhan muuten on kivaa. Ja mulla ainaskin on. Ja eiköhän toi nappulaki jotain tytteleitä siä pääse katteleen.

Mukavaa ja munkikasta vappua!   

Tulihan se kevät

Vihrosta viimein alkaa lumet häviään. Meillä ei pihassa oo enää kun piäniä kasoja jäljellä. Ja mitä kaikkia ihania hajuja siältä hanken alta sitten paljastuukaan... Ja mitä ihania herkkuja...

Maistuu varmaan tosi hyvältä tommonen mullassa, hanken alla talvehtinu luu... Ainakin toisten miälestä. 
Vauhtiakin on muutenkin piisannu. Tässä esimerkki. Lentävä Oskari.

Kuratkin alkaa pikkuhiljaa kuivaan, eikä enää oo tarvinnu mennä suihkunkautta sisälle. Ihanaa.
Eilen lenkkeiltiin ihan uusissa maisemissa kun käytiin retkeilemässä Hämeenkyrön korkeimmalla paikalla Seinävuoressa. Tie sinne oli melkein sula, ainoostaan muutamassa kohrassa tarvi pätkän matkaa tallustaa lumihankessa, mutta se viilensi kyllä mukavasti kun keli oli muuten mitä hienoin. Matkalla törmättiin tän kevään ensimmäiseen käärmeeseen. Tai no ei ny ihan kirjaimellisesti törmätty, mutta nähtiin aurinkoo ottamassa tienreunalla kuitenkin. On ne kyllä ällöjä otuksia. Perillä haettiin ekaks yks keokätkö ja sitte mentiin ihaileen maisemia. Siältä näki kyllä aikas kauaks, varsinkin kun kiipes kivenpäälle. 

Äippä vähä pukkas tota nappulaa niin seki pääsi katteleen korkeemmalta. 

Matkan varrella bongattiin muuten ainaki ilveksen ja hirven jälkiä ja toi nappula pääsi maistaan jotain papanoitaki pariinkin kertaan kun äippä  ei ollu koko aikaa ihan skarppina. Yäk! Sanon minä. Onneks meillekki oli varattu mukaan ihan oikeitaki eväitä ja totta kai retkellä tarvii saara eväsmakkaraa.

2 v.

Paljon onnea mun rakkaille Mahottomille pennuille, jokka täyttää tänään jo kaks vuatta! 
Tässä vauvakuva osasta pesueesta Annen ottamana.