torstai 23. helmikuuta 2017

Kymppisynttärit

Mulla on tänään synttärit. Kymmenen vuatta tuli täyteen. Pyäreitä on kuulemma tapana juhlia vähän isommin. No miten sen ny sitten ottaa. Äippä anto mulle jo eilen illalla synttäripatukan. Tässä kuva siitä.
Eihän sitä ny voi samantein syärä. Eilis illan vahrin sitä tällä mallilla. Tänä aamuna olin hetken vähän lähempänä.
Mutta viäläkään en oo sitä syäny. Äippä kyllä moittii mua siitä tämän tästä. Sillä olis kuulemma niitä lisääkin. Kattotaan ny. Syän sitten kun sattuu huvittaan. Itseasiassa en oo kyllä tänään ruualla herkutellukkaan. Aamulla söin ankkafileen, mutta sen jälkeen ei oo huvittanu syärä mitään. Äippä on kyllä tarjonnu kinkkua, makkaraa, pannukakkua, paistettua kananmunaa, kanafilettä ja tiäs mitä.
Synttäreitten kunniaks sain tiätty lahjankin. Uuren pehmomökkylävinkun.

Aikani sen kanssa peuhasin, mutta sitten tuli väsy. Se käy hyvin huilimiseenkin.
Synttärit vois kyllä olla useemminkin.
Onnea Tyyne-systerille ja velipojillekin jos täällä käytte!

lauantai 4. helmikuuta 2017

Täällä ollaan

Täällä taas. Talvisissa tunnelmissa. Vähän on aikaa päässy viärähtään erellisestä kerrasta, mutta kun äippä ei oo ehtiny jeesaan mua niin on ollu vähä hankala kertoo, mitä kuuluu. No jokatapauksessa, hyvää kuuluu. Äippä kuskas mut joku aika sitten lääkärissä. Vähä niinku vuasitarkastuksessa kuulemma. Eikä se lääkäri-täti musta mitään vikaa löytäny. Tai ei tiätysti pitänykkään. Ihan oon niinku nuaret kollit, yhtä hyvässä kunnossa. Ainoon huamautuksen sain hampaista. Ne tarttis kuulemma putsata. Iskä uhkaskin, että jourun viä tässä kevään mittaan hammaslääkäriin, mutta saas nährä. Rokotuksetkin uuristettiin samalla kertaa niin sitä voi taas suunnata vaikka minne.
Piiiitkästä aikaa suunnattiinkin iskän kanssa lualalle, mutta ei ollu ketään kotona. Harmi. Äipän kanssa on kävelty yhren lualan ohi, mutta se ei oo päästäny mua kattoon sinne, vaikka siältä on hajut tullu monen metrin päähän, äipänkin nenään asti. Äippä ei kuulemma voi auttaa mua noissa lualahommissa kun sillä ei oo pyssyä. Harmillista. Sen tarttis hankkia semmonen. Iskällä on nykyään niin paljon kiireitä, ettei se kerkiä viämään mua lualille. Äipällä olis paljon enemmän aikaa harrastaa mun kans semmosiakin hommia. Se vaan meinaa, ettei siitä taira olla niihin hommiin. Yrittäs eres mun miäliks.Toivon mukaan iskä kerkiäis jossain välissä viämään mut sinne lualalle ja siä olis oikeesti joku kotona. Olis semmonen viilis, että täytys vähä päästä hommiin. 😆
Kelit on ollu jo pitkän aikaa hianoja lenkkeilyyn.
Ny on ollu just hyvät hanket selän rapsuttamiseenkin.
Onneks tota lunta ei oo kovinkaan paljoo ja mää oon senverran köykänen, että hankikin kantaa mua tosi hyvin. Ollaan päästy äipän kanssa kivasti käveleen ihan mihin vaan kun sekään ei jouru rämpiin hankessa. Siis sitähän EI hanki kanna, mutta kun tosiaan lunta on niin vähän niin päästään semmosiin paikkoihin kävelylle, mihin se ei yleensä talvisin lähre. Jourutaan yleensä talvisin tallustaan vaan teitä pitkin. Toivottavasti tota lunta ei enää paljoo tuliskaan. Kevättä tässä jo orotellaan. Tosin parasta aikaa täällä sataa lunta ja koko päiväks sitä on luvattu, mutta toivottavasti ei tosiaankaan tuu paljoo.