Aurinkoo

Kyllä se ny on kesä. Aurinko paistaa melken aamusta iltaan ja lämmintä piisaa ihan omiks tarpeiks. Onneks toi tuuli puhaltelee sen verran reippaasti päivisin, että tekee olon huamattavasti siädettävämmäks. Tosin vettä sais välillä vähä sarella. Meillä ei oo tullu oikeestaan tippaakaan isoon aikaan ja jokapaikka alkaa oleen niin kuivana, että kun toi tuuli pöllyttää tossa pihassa hiakkaa niin se menee silmiin ja jokapaikkaan. Äippä ei päästä meittiä keskellä päivää tonne tarhaan, ku se pelkää niitä käärmeitä. Mutta aamusin ja iltasin ollaan oltu siä sitte senkin erestä. Tosin ei siä keskellä kuuminta päivää oo kovin kiva ollakkaan. Noista käärmeistä muuten viä sevverran, että onneks ei oo näkyny tässä meitin nurkissa viä yhtään. Toivottavasti olisivat viimeinkin muuttaneet johki muualle ja jättäsivät meitit rauhaan.
Toi nappula tuhos yks ilta taas kerran mun yhren palloni. Ja tekikin tosi perusteellista hommaa.

Se on kyllä ihme häiskä ku sen tarttee aina rikkoo ne.
Viikonloppuna käytiin kävelyllä helvetissä. Toisinsanoen Ruovetellä Helvetinkolulla. Olipahan paikka. Ensin käveltiin pätkän matkaa mettässä. Siä oli kaikkia kivoja uusia hajuja.

Onneks matkan varrella oli myäskin kivoja juamapaikkoja, joista voitiin väliin tankata.

Perillä ihailtiin maisemaa ensin ylhäältäpäin.

Ja sitte siirryttiin sinne helvetin alapualelle. Aikamoinen rotko.

Me ei sentään kävelty ton rotkon lävitte vaan kiärrettiin se ihan nätisti äipän kans rappusia pitkin vähä kauempaa. Iskä ja noi meitin kaksjalkaset pojat tuli suaraa tosta läpi. Noi oli kuiteski vähä turhan isoja lohkareita meitin piänille jaloille. Mutta aikamoinen paikka.
Siä pirettiin sitte evästauko ja syätiin makkaraa ja muitaki herkkuja, että jaksettiin sitte takas autolle.
Ei meitin retki kuiteskaan siihen loppunu. Seuraavaks vaihrettiin autolla paikkaa ja mentiin Haukkajärvelle. Siä jokuset uskaltautu uimaan. Mää hörppäsin vaan vähä janooni, mutta toi nappulahan tiätty kahlaili rannassa sevverran, että jalaat kastu.

Äippä kääri punttinsa ja koitti saara sitä syvemmälle ja uimaan, mutta sehän lähti karkuun.

Mutta sitte sille kävi ohrasesti. Äippä ottiki sen kainaloonsa ja kanto sevverran syvälle, ettei sen jalat ulettunukkaan pohjaan ja se joutu uimaan siältä pois.

Mutta ei se hukkunu. Se osas uira äkkiä takas rantaan. Ja sen jälkeen kaamee kiärittely hiakassa.
Ei me olla mitään kaloja, kyllä siä voi varpaat kastella ja toi nappula juuri ja juuri vattansakki kastella, mutta se saa riittää. Siinä saa samalla juatua janoonsa ja muuta ei tarvita. Sitte syätiin tiätty taas eväitä. Toi eväitten syänti on jopa mun miälestä yks kivoimpia hommia noilla retkillä. Äipällä on aina jotain ekstra herkkuja matkassa ja tiätty eväsmakkaraa, joka on ihan parasta.
Mää otin tua rannalla ihan rennosti. Tässä viä mun komee naamani.

Kuavi

Harmi, ettei äippä oo viäläkään opetellu laittaan tänne vireokuvaa meitin pualesta. Vaikka toisaalta säästyypä korvat.  
Meitin ikkunan taakse ilmesty äskön taas tämmönen:

Kuavi.
Ja se taas sai aikaan tämmöstä:

Ja aina väliin tämmösen kohtauksen ku kehtaa tulla häiritteen mun hommia, vaikkei eres tiärä mistä on kyse.

Mun hommiani ei tarvi tulla sotkeen ja häiritteen. 

Eilen ilmesty muuten koiranettiin näkyviin mun eka valiotittelini ihan virallisesti. Eli ny on sitte ihan virallisesti vahvistettu, että mää oon nykysin FI JVA Kamunkorven Teuvo Tursas. Sitä toista titteliä viä orotellaan. Ei oo tullu viä ees tulosta näkyviin.

Paluu arkeen

Ihan ekaks iso KIITOS kaikille onnitteluista! 

Täällä on pikku hiljaa palailtu takas arkeen voiton huumasta. Toki vähän on pitäny valiokaffeita keitellä ja kakkuja syärä, mutta kyllä se tästä taas arjeks muuttuu.
Ei tullu lisää valioita meitille viikonloppunakaan kun toi nappula ei saanu haalittua viäkään sitä viimestä sertiänsä kasaan Mynämäen näyttelystä. Reissu oli nopeesti ohi kun paikalla oli niin nopee tuamari, että se arvosteli semmosen 20 koiraa pualessa tunnissa elikkäs tolla matikalla semmoset 40 koiraa tunnissa. Ja siis yleensähän tunnissa sanotaan arvosteltavan 13-15 koiraa.  Mutta jos kaikkia ei ees otettu pöydälle, eikä kunnolla suuta tarvinnu avata, mistään muusta puhumattakaan niin käyhän se homma äkkiä. Ton nappulankaan ei tarvinnu pönöttää tuamarin arvosteltavana yhtään. Se oli samantein valmis kun pääsivät edestakasen suaran käveltyään tuamarin eteen. Mulle olis sopinu tommonen tuamari.  Mää kun en tommosesta patsastelusta tykkää. Tuamarina oli muuten joku Polgar Andras. Sen arvostelu oli lyhykäisyyressään seuraavanlainen:
Big, strong dog. Good head & neck & topline. Correct front. Nice correct movement. ERI
Ja siinä se. Lyhyestä virsi kaunis. Seuraavaa tuamaria orotellessa.  Tässä otos kehästä.

Mitäs muuta? Nooo ei paljo mitään itseasiassa. Aurinko paistaa, linnut laulaa ja jokapaikka on jo hianon vihreenä. Kyllä se kesä siältä tulee. 

Käyttövalio

Kun se valioputki tuli sununtaina avattua niin aattelin, että mitäpä sitä kesken jättään ja nappasin eilen illalla uuden tittelin. Ny mää oon sitte FIN JVA FIN KVA-L Kamunkorven Teuvo Tursas. Kuullostaapa komeelta. Mitähän sitä seuraavaks keksis? 

Jospa ny kuitenkin kertaus viälä eiliseltä.
Äippä pakkas meitit illalla ton velipoijan kans autoon ja lährettiin ajelulle. Se purki meitit pihalle ihan ourossa paikassa. Ei olla koskaan ennen käyty semmosessa paikassa. Oltiin Parkanossa ja keinolualilla. Jes! Siä on aina kivaa. Toi nappula ei päässy hommiin, mutta mää sen sijaan pääsin. Ekaks taas orottelua, sitte tyhjä putki ja sitte taas orottelua. Se orottelu on tossa hommassa kaikkein tylsintä. Kun sitte vihrosta viimein pääsin sinne putkeen, sinne oli tungettu hiakkaa putki piukkaan.  No se ei meikäpoikaa kauaa hirastanu, hiakat veks ja ketulle. Ei sitä sitte kovin kauaa tarvinnukkaan tällä kertaa haukkua ku tuamari törkkäs pellin väliin ja mun hommat loppu siihen. Just kun olin päässy vauhtiin. Tässä tuamari Tanja Rinnetmäen kommentit kokeesta:
Tyhjän luolan tarkastus: Täydellinen, äänetön ++ 
Koira hyvin luolaan. Haukkuen hiekasta läpi. Hitaasti pellille. Luukkujen avauduttua kettu menee T-pesään, jonne koira seuraa nopeasti ja saa voimakkaan iskun. Koira kestää sen ja jatkaa painostusta saaden ketun iskemään useita kertoja. Koira pitää paikkansa ja koe keskeytetään koiran kovuuden vuoksi. Koiralla hyvä kunto ja hyvä haukku. A 50p.

Noi plussat muuten tua tyhjän lualan kohralla selitettiin lopuks sillä, että mun tyhjän lualan tarkastus on niin erinomasen hianosti ja oikee oppisesti suaritettu, että siitä tuli erikseen mainittuna noi plussat.

Että silleen. Toi keinolualaura oli sitte siinä. Onneks noi hommat silti jatkuu ihan oikeissa hommissa kuhan iskä vaan kerkiää mua sinne viämään. Tässä piäni kooste näistä hommista.

Ja lopuks viä semmonen pokaalikuva.

Sevverran väsytti viä aamullaki ku yäunet meni sekasin, että mua ei huvittanu poseerata tänkään pokaalin kanssa. Tää saa riittää tällä kertaa.

FIN JVA Kamunkorven Teuvo Tursas

Mua ei huvita poseerata. Tää saa kelvata viralliseks valiopotretiks.

JVA - vihrosta viimein ja vähä muuta

Väärässäpä oli äippä kun viimein sano, että ei jää tästä viikonlopusta jälkipolville kerrottavaa. Kylläpäs vaan jäi. Musta leivottiin tänään vihrosta viimein jälkivalio kun sain kolmannen VOI 1 tuloksen mejä kokeesta Karviassa. Nyt mulla on sitte hiano titteliki nimen eressä ja oon nykyään FIN JVA Kamunkorven Teuvo Tursas. Kuullostaapa muuten hianolta.
Karmeen pitkää orotusta oli koko päivän Karviassa kun vasta iltapäivällä pääsin hommiin. Tällä kertaa mua ei kauheesti huvittanu seikkailla ylimäärästä märässä mettässä vaan aattelin, että hoiretaan se homma ny vihrosta viimein valmiiks. Tuuli meinas kyllä vähä haitata, mutta mää vein siitäkin voiton. Ja nymmää hautasin sen sorkan lopuks niin syvälle sammaliin, että enää sen ei pitäs ikinä tulla mua vastaan. 
Tuamarina tällä kertaa oli muuten semmonen mukava täti kun Mari Tilles. Me tultiin oikein hyvin juttuun sen kanssa. Taispa se vähä ihastuakkin muhun.
Tähän tarttee ny sitte laittaa jäljestyskuvia musta. Laitetaas ekaks tämmösiä mejäily kuvia.

Ja sitte semmosia ihan oikeita jäljestyksiä. Niitä vartenha tää laji on kehitettykki.

Noita oikeita hirviä, peuroja ja kauriitaki oon meinaan ettiny lukuisia. Että soittoo vaan tänne jos tartte ettiä.

Toi nappula seikkaili tänään Tampereella näyttelyssä. Ei sillä ny niin kauheen huanosti menny, mutta ei tarpeeks hyvinkään, että olis saatu tuplajuhlat aikaseks. Kyllä se ERI:n sai, mutta siihen se sitte taas jäi. Se oli taas kerran liian iso. Sukukokouksen merkeissä ne oli siä sitte aikaa viättäny. Oli äitee, poikaa, morsmaikkua, muksuja ja vaikka mitä. Sen ekasta morsmaikusta, Nekusta, oli muuten koko sivun juttu tän päivän aamlehressä, mutta en ny löyrä linkkiä siihen. Lisätään se myähemmin jos semmonen jostain saaraan kaivettua esiin. Nekku palkittiin eilen kaverikoiratoiminnasta tua Tampereen näyttelyssä. Onnea kauniille Nekulle!
Tässä kuvapläjäys Tampereelta.
Poseerauksen se poika kyllä osaa. Tässä kasvattimamman otos.

Ja tässä se rehvaa tyttöönsä.

Ne sen tenavat osaa ottaa yhtä rennosti kun isänsäkki. 

Että semmonen päivä sitte täällä tänään. Kuvat musta ja palkinnoista on viä ottamatta, mutta ne lisätään sitte myähemmin. Laitetaan ny viä ne aikasemmin luvatut ennen ja jälkeen kuvat musta.

Parta on ainaki yhtä komee ku joulupukilla.