sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Mejä treenejä

Meillä oli eilen piänimuatoset mejä treenit tässä kotona Ulvomäen kasvateille. Mukaan oli uskaltautunut piäni, mutta pippurinen porukka, itseasiassa meitin sukulaisia, tavalla tai toisella. Ton velipoijan laps Aapo.
Aaposta ei muuten sattunutkaan tuleen muuta kuvaa, joten pitää tyytyä tähän huanoon.
Sitten oli mun lapset Rusca.
Ja Salli.
Mun pualikas systeri Armi, josta tähän kohtaan laitetaan valitettavasti kans ihan surkee kuva. Se on kuulemma vaikee kuvattava, valitti äippä.

Ja sen lapset Ansa.
Ja pikkuinen Paavo.
Ensin yleistä hulinaa ja orotusta.
Salli ja Paavo
Paavo ja Rusca.
Ansa

Rusca.
Salli.

Äippä sano, että Rusca on ihan samannäkönen kun mun morsmaikku Ruu, tosin vähän isompi kun äitensä ja Salli taas on tullu enemmän muhun. Toi ylempi kuva on kuulemma ihan mun näkönen.
Sitten kun kaikki pääsi tosi toimiin, kukin omalla vuarollansa niin kaikki meni omat jälkensä tosi hianosti. Vähän oli välillä jännitystä ilmassa kun ei voinu tiätää, että mikä "mörkö" semmoisen hajun oikein on jättäny. Mutta rohkeesti vaan eteenpäin ja sorkkahan siältä lopulta löyty, joka jäljen päästä. Ja pian oli ylpeitä sorkan omistajia mettä täynnä. Tässä kuvia sorkan omistajista.
Ansan miälestä sorkka maistukin tosi hyvälle.


Ruscakin tykästyi sorkkaansa ja olis halunnu omia sen ihan kokonaan.


Salli ei viittiny moista kinttua vahtia vaan olis jemmannu sen pahan päivän varalle.


Paavo ja sorkka jäi kuvaamatta ihan vallan kun pikkumies hautasi saaliinsa.
Armi ja sorkka kuvattiin vasta kotona.

Vähän turhan kuuma, mutta muuten kiva päivä. Toivottavasti oli kaikilla muillakin.
Ja kaiken lisäks väsyttävä tuumas Paavo.
Menkäähän mettään ystävät!

tiistai 12. heinäkuuta 2016

Reissussa

Me ollaan käyty taas vaihteeks lomareissussa tualla pohjosessa. Jotain meininkiä oli ihan selvästi ilmassa jo vähän aikaa sitten, kun äippä käytti meittiä ihan turhan takia eläinlääkärissä syämässä semmosia pahanmakusia pillereitä. Tonne naapuri ruattiin kuulemma tarttee jonkun ötökän takia syärä semmosia pillereitä, ettei se ötökkä vaan leviä tänne meille. Olis sen pillerin kuulemma voinu siällä ruattissakin syärä, mutta äippä sano, ettei me aleta siältä eläinlääkäriä ettiin ja syätiin niitä sitten täällä.
Tällä kertaa suunnattiin ekaks Iihin. Siällä nähtiin toooosi paljon tuulimyllyjä.
Niitä nähtiin tän reissun aikana muutenkin paljon. Sitten mentiinkin jo rajan yli sinne ruattiin. Sen ötökkäpillerin takia me ei olla ruattissa käytykään kun kerran aikasemmin. Mutta ny reissattiinkin sitten senkin erestä. Ja lopulta jo ihan vaan hurua. Käytiin peräti kolme kertaa ruattin pualella! :)
Tässä ollaan päästy ulos haisteleen ruattin tuulia heti rajan jälkeen.
Meitillä ei ollu kauheen hyvät lomailukelit, mutta matkustuksen kannalta keli oli ihan sopiva. Ei tullu liian kuuma kun mittari näytti alle +20 melkein koko ajan ja välillä sato vettä. Eikä öttiäisistäkään ollu harmia kun tuuli oli senverran kova. Sillä me ei ny tehty mitään sen kummempia taivalluksiakaan, semmosia piäniä pyrähryksiä vaan.
Yks pyrährys siällä ruattissa oli euroopan suurin vapaana virtaava koski Storforsen. Tässä siitä yks kuva ilman meittiä.
Mekin ollaan nähty monenlaisia koskia, mutta toi oli kyllä hulppee. Sillä oli kokoa ihan toren teolla. Ja koska siälläkin ilmeisesti oli satanu vettä jo hyvän tovin niin sitä vettä oli vähän jokapaikassa. Tässä lisää kuvia siältä.

Äippä nosti meittiä vähän korkeemmalle niin nähtiin paremmin maisemia.     
                           


Mullahan on tapana matkustaa äipän sylissä, tosin omassa turvavyössä kylläkin, mutta jokatapauksessa tähystäjän paikalla ollaan.
Väliin äippä vähän mutkuttaa jotain ja laskee mut lattialle, mutta en mää siä yleensä kauaa viivy. Sillon voi maisemia kattella sitten tähän tyyliin:
Ny ei kyllä ollu kovinkaan paljoo haukuttavaa kun poroja oli liikenteessä ihan tosi vähän eikä norjassa näkyny juurikaan lampaitakaan. Mutta tottahan aina vähän piti meteliä pitää. ;)
Sitten kun meinas alkaa väsyttään niin tässä kohtaa oli hyvä huilia:
Siihen tulee hyvin kaikki hajut jostain ilma-aukosta tai jostain ja siitä pääsee äkkiä ylös tarkistaan tilanteen. 
Toi nappula matkustaa tiätenkin muitten tenavien kanssa tua auton taka-osassa. Väliin se sai istua penkillä.
Mutta väliin se matkusti omassa yksiössänsä.
Ja koska matkan aikana pitää välillä huilata niin kätevimmin se käy tiätysti kuskin paikalla.

Tolle nappulalle jää sitten repsikan paikka.
Ja väliin voi tiätysti vallata koko sohvan.
Ruattin jälkeen ajettiin tosiaan taas Norjaan. Siällä mentiin tällä kertaa piäni pätkä laivallakin, mutta me ei päästy kannelle asti katteleen maisemia ja haisteleen merituulia kun se oli kiälletty Me jouruttiin orottaan se aika autossa. Mutta senkin ajan voi tiätty käyttää huilaamiseen.
Maisemat Norjassa on erelleen hianoja ja ihan erilaisia kun täällä meillä.
Varsinkin tualla meren rannalla ja vuanoissa on hianon näköstä.

Saas nährä mihinkä seuraavaks suunnataan. Viälä on kesää jäljellä. :)