Aaposta ei muuten sattunutkaan tuleen muuta kuvaa, joten pitää tyytyä tähän huanoon.
Sitten oli mun lapset Rusca.
Ja Salli.
Mun pualikas systeri Armi, josta tähän kohtaan laitetaan valitettavasti kans ihan surkee kuva. Se on kuulemma vaikee kuvattava, valitti äippä.
Ja sen lapset Ansa.
Ja pikkuinen Paavo.
Ensin yleistä hulinaa ja orotusta.
Salli ja Paavo
Paavo ja Rusca.
Ansa
Rusca.
Salli.
Äippä sano, että Rusca on ihan samannäkönen kun mun morsmaikku Ruu, tosin vähän isompi kun äitensä ja Salli taas on tullu enemmän muhun. Toi ylempi kuva on kuulemma ihan mun näkönen.
Sitten kun kaikki pääsi tosi toimiin, kukin omalla vuarollansa niin kaikki meni omat jälkensä tosi hianosti. Vähän oli välillä jännitystä ilmassa kun ei voinu tiätää, että mikä "mörkö" semmoisen hajun oikein on jättäny. Mutta rohkeesti vaan eteenpäin ja sorkkahan siältä lopulta löyty, joka jäljen päästä. Ja pian oli ylpeitä sorkan omistajia mettä täynnä. Tässä kuvia sorkan omistajista.
Ansan miälestä sorkka maistukin tosi hyvälle.
Ruscakin tykästyi sorkkaansa ja olis halunnu omia sen ihan kokonaan.
Salli ei viittiny moista kinttua vahtia vaan olis jemmannu sen pahan päivän varalle.
Paavo ja sorkka jäi kuvaamatta ihan vallan kun pikkumies hautasi saaliinsa.
Armi ja sorkka kuvattiin vasta kotona.
Vähän turhan kuuma, mutta muuten kiva päivä. Toivottavasti oli kaikilla muillakin.
Ja kaiken lisäks väsyttävä tuumas Paavo.
Menkäähän mettään ystävät!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti