Vihrosta viimein talvi loppu ja kevät on alkanu. Enää ei tartte liukastella pihalla eikä hiakotuskivet satu varpaisiin. Eikä oo pakkasta. Aurinko paistaa ja lämmittää.
Erellisestä kirjotuksesta onkin taas päässy viärähtään aikaa, mutta eipä täällä mitään ihmeitä oo ollu.
Toi rääpäle kävi sillon mun syttäreitten jälkeen äipän kanssa pyärähtämässä piiitkästä aikaa näytelmässä Jämijärvellä, mutta eipä siitä reissusta jääny paljon kerrottavaa. Maija Lehtonen anto sille eh:n tämmösellä arvostelulla:
AVO EH-2
Reilu 4 v., lanneosaltaan hieman pidempi, kokoon sopiva luusto.
Kuono-osa voisi olla hieman vankempi, hieman kookkaat korvat, oikea
purenta. Kaunis kaula, tiivis selkä, hyvä häntä. Hyvin kehittynyt
rintakehä, etuosa voisi olla hieman kulmautuneempi takaosaan nähden.
Takakannukset. Liikkuu hieman sidotulla askeleella. Oikea karvanlaatu,
hieman voimakas väritys. Mukava käytös.
Sen poseerauksiin äippä oli silti erelleen tyytyväinen.
Me ollaan ny vaan otettu iisisti ja oltu pääasiassa kotosalla. Yks päivä vahrin äipän omenapuuleikkauksia ja toi rääpäle jahtaa totuttuun tapaan kaikkee, mikä liikkuu.
Viime viikolla äippä kiikutti mut eläinlääkärin puheille kun ne on valitellu, että pissaan niitten sänkyn öisin. Mitään en kyllä myännä, mutta ilmeisesti ne on asiasta erimiältä. Tänä aamuna jouruin jopa suihkuun kun olin kuulemma ihan märkä. Hyi olkoon! Ny mää haisen jollekkin ällöttävälle samppoolle. Eikä se lääkärikään sitäpaitti musta mitään vikaa löytäny. Jotain vanhusten vaivoja kuulemma vaan. Semmosta pahanmakusta tököttiä äippä on mulle siitä lähtien antanu, mutta alun jälkeen siitäkään ei tunnu olevan mitään apua asiaan. Päivä kerrallaan tässä mennään eteenpäin kohti kesää.
