perjantai 24. heinäkuuta 2015

Kiirettä pitää

Erellisestä kerrasta onkin taas aikaa, mutta meitillä on pitäny ny sevverran kiirettä kaiken aikaa, ettei olla ehritty paljon koneella istuskeleen. Mutta josko ny korjattasiin tilanne. Kuvapainotteisesti kuitenkin, ettei tuu liikaa höpinöitä.
Me ollaan reissattu vähä siälä sun täällä. Ensin mummolassa ja sitten mm. Nurmeksessa. Siä käytiin kattomassa tämmösiä vempeleitä:
Sillon kun mää oon ollu ihan piäni niin ollaan erellisen kerran käyty noita pulleri raktoreita kattomassa. Sillon istuttiin semmosessa paikassa, että viäressä oli televisiokamera ja ne kuvas muakin aina välillä. Nykkin siä oli kyllä kamerat paikalla, mutta keli oli niin surkee, että me saatiin onneks kattella noita autosta. Suurin osa noista meitin immeisistä paleli ja kastu siä pihalla kun ne vahtas noita, mutta omapa oli vikansa.
Pitempi reissu tehtiin taas kerran lappiin. Noi on vissiin jostain syystä miältyny niihin maisemiin. Eikä sen pualeen, hianojahan ne maisemat siä onkin. Mutta on siä semmosia harmeja, että onneks niitä ei oo meillä. Meinaan mäkäräisiä. Tai kai niitä täälläkin on, mutta ei niin paljoo, eikä ainakaan yleensä tässä meillä. Ekana iltana kun käytiin tunturissa niin meikäläiset oli ihan täynnä niitä kiusankappaleita. Kyllä noi immeisetkin niistä valitti, mutta niitä ne ei purru niin pahasti kun meittiä. Meillä oli molemmilla haaroväli ihan vereslihalla kun päästiin takas autoon.
Tossa kuvassa, minkä äippä otti illalla ei tilanne enää näytä niin pahalta, miltä se aluks näytti. Onneks toi punotus laski aika äkkiä, vaikka äippä oli aluks kuulemma pelänny, että ollaan seuraavana päivänä ihan turvoksissa ja jourutaan ettiin jostain lääkäriä.
Seuraavana päivänä kiärrettiin Saana. Ja sillon ei onneks noista mäkäräisistä ollu jälkeekään. Tuuli oli sevverran kova, että saatiin tallustella koko lenkki lähestulkoon ilman minkäänlaisia ötököitä.


Väliin piti mettästää myyriä. Ja sopuleita. Ne on vähä isompia myyriä. Ei olla koskaan aikasemmin semmosia nähtykkään, vaikka monet kerrat on lapissa käyty. Harmi vaan, että pääsivät nykkin karkuun.
Tässä pari erilaista tapaa edetä tunturin juurella. Viksusti.
Ja ei niin kovin viksusti. ☺


Maltto se sitten vihrosta viimein seistä paikoillaankin. Eres hetken.
Matkan varrella oli kylmää vettä tarjolla hianoissa maisemissa.
Ja taas piti poseerata.

Siältä tunturin takaa löyty viä luntakin.

Ja siältä lumen reunasta löyty luala, minne ton nappulan tartti mennä.



Välillä ihailtiin maisemia ja oroteltiin makkaran paistumista.
Sitten oli vuarossa ylös kiipeeminen. Kuulemma suamen pisimmät portaat 742 askelmaa aluks.
Kauhee tyä kiskoo äippä ylös. Onneks me päästiin väliin kulkeen rappusten sivussa.
Mutta maisemat on kyllä huikeet. Tuntureilla oli viä tosi paljo lunta.


Siäkin oli onneks hyviä juamapaikkoja ja tolle nappulalle kahluupaikkoja.
Ja ylhäällä piti tiätty ihailla maisemia.
Ja touhuta taas jotain ihan muuta. 
No kyllä se sitten lopulta vähä poseeraskin.


Sitte jatkettiin viä lenkki Norjan pualella.

Ja pyssättiin taas jo tutuks tulleissa maisemissa ottaan päivitettyjä kuvia.


Poroja ei näkyny kovinkaan paljoo koko matkalla, mutta sevverran kumminkin, että vähä päästiin haukkuun niitä.
Takasin tullessa tehtiin pikapyssäys Äkäslompolossa. Toi yks pikkuimmeinen halus käyrä onkimassa Kesänkijärvellä. Mutta hukkaan meni sekin pyssäys. Ei ensimmäistäkään kalaa saanu. Ja toisekseen sillävälin kun ne oli kattomassa onkipaikkaa niin toi nappula varasti iskän porosnaksit semmosesta paikkaa, että iskä oli lähes varma, että siältä se ei uletu niitä kaivaan. 
Vähä oli kai sualasia, mutta muuten hyviä. Väsyttään ne ilmeisesti pisti kun myähemmin tartti alkaa lepuuttaan leukaansa ratissa. Ei jaksanu sitä enää muuten kannatella. Tosin se ny ei oo mitenkään ihme kun tosta nappulasta on kyse. Sillä on kai erityisen painava pää. 
Kiva reissu oli taasen ja vaihtelua kotoelämälle.

Kun päästiin kotio, tuli Aapo-poika kyläileen ja reenaan verijälkee. Kehityskelponen nassikka. Mutta sehän ny jo tiärettiinkin. Ohan se mun poika. 
Ihan samanlailla peitteli sorkankin lopuks kun mää.
Äippä halus meitistä viä yhteiskuvan.

Tällä hetkellä me ollaan taas retkellä. Tai oikeestaan evakossa ja retkellä samaan aikaan, omassa pihassa. Maanantaina meille tuli sisälle tämmönen huristin.
Ja ny meillä haisee ihan HIRVEEN pahalle. Sisällä ei voi olla aivastelematta. Mutta kaippa tää tästä ja päästään taas jossain vaiheessa takas normi arkeen ja sisälle. Toisille tää on ollu vähä väsyttävää aikaa. 
Toisin kun eräille. 
Sevverran viälä pakko mainita, että iskä ja äippä vei mut eilen kokeileen karhun jälkee. Vähänks siistii. Tai oonhan mää kerran aikasemminkin käyny niitten kanssa oikeilla karhun jäljillä, mutta ei me sillon menty kovin pitkälle niitä jälkiä kun ei viittitty mennä morjestaan sitä nallee. No toi eilinen ei ollu oikee jälki vaan se oli kai jollain karhun verellä tms. tehty jälki. Ja se piti olla siä merkattuna. Se oli siis oikeesti tehty jonkun karhukoiran harjotusjäljeks. No me mentiin sitä kans kokeileen, mutta noi ei löytäny niitä merkkejä mistään. Mää kyllä tiäsin, missä se jälki menee ja lährin niitä viämään sitä pitkin, mutta kun ne ei löytäny niitä merkkejä niin ne ei uskonu mua ja jouruttiin kääntyyn vähän matkan päästä takas. Myähemmin niille sitten selvis, että mää olin ollu ihan oikeella jäljellä, mutta ne ei vaan uskoneet mua ja homma jäi kesken. Tyhmiä. Mutta siinäpäs taas näkivät, että multa kyllä sujuu nallenkin jäljitys jos noin niinku on tarpeen. 