keskiviikko 24. huhtikuuta 2019

Koiranpäivä

Tänään on kuulemma koiranpäivä. Meillä se on kyllä mun miälestä ihan joka päivä. No hällä väliä. Koiranpäivän kunniaks äippä kuitenkin tuumas, että kurasta viis ja lähdettiin pellolle aamulenkille. Mutta eipä siältä juurikaan kuraa löytyny, mikä olikin hyvä juttu. Säästyin suihkulta, mutta toi rääpäle ei tiätenkään osannu olla siivosti, joten se pääsi pesulle.
Mää ihailin sivistyneesti maisemia.

Kun taas toi rääpäle innostu kaiveleen ja sotkeen siinä samalla itteensä.
Vähän se siistiyty kun lährettiin takas kotiopäin ja se pomppas tonne jorpakkoon kahlaileen, mutta ei kuitenkaan tarpeeks välttyäkseen pesulta.
Kuvat sen plutikoinnista jäi tohon yhteen ainooseen, huanoon räpsäsyyn kun äipällä ei ollu kamera valmiina, mutta haitanneeko tuo.
Toivottavasti äippä muistaa lopunkin päivää, että on tää koiranpäivä jos vaikka saatais ylimääräsiä herkkuja sen varjolla. 😁
Mukavaa koiranpäivää kaikille karvakamuille! 🐕

tiistai 9. huhtikuuta 2019

Täällä taas

Pitkästä aikaa äippä ehti taas auttaan mua tän plokin päivityksessä. Vaikka eipä tänne mitään ihmeempiä uusia juttuja kyllä kuulu. Suurinpiirtein niillä samoilla kuvioilla on jatkettu kun koko talvikin; lenkkiä, lunta, kuraa, tuhotöitä, vanua ja rääpäleen koulutusta.
Se on kyllä torellinen tuholainen koko rääpäle. Äippä on jo sanonu monta kertaa, että koskaan kukaan toinen koira ei oo tuhonnu meillä niin paljon leluja ja tiäs mitä kun toi. Onneks kuitenkin suurimmaks osaks leluja eikä kovin paljoo mitään muuta. 😶

Vanut revitään pihalle minuuteissa ja vinkut syödään ulos sekunneissa. Meillä ei oo tällä hetkellä yhtään ehjää, vinkuvaa lelua kun toi on tuhonnu ne kaikki.😠
Tästä äippä ei oikein tykänny:
Ensin se kävi vaan nyppimässä paloja noista kukan lehristä, mutta sitten se lopulta riipi kaks vartta ihan kaljuiks. Ja arvakkaas vaan oliko äippä kiukkunen? Sekin muuten pitää viä lisätä, että toi kukka ei ollu noin helposti saavutettavissa vaan se oli koitettu tuoleilla eristää tonne nurkkaan niin, että sinne ei pääsis lähelle. Kerta toi rääpäle koitti kaivaa multaakin siältä purkista jo aikasemmin. 💀
Ja sitten koitetaan esittää niin viatonta naamaa että.
Mutta osaa se aika velmultakin näyttää.
Yks ilta se meinas viärä multa mun ketun, mutta mää sanoin sille, että painu h***n ja sehän pakeni sohavan alle.

Ja pirin sen sitten siälä. Oppikoot paikkansa.
Pitkästä aikaa kokoonnuttiin Tampereen ympäristön parsonnien kanssa kimppalenkille Ylöjärvelle. Meitä oli siä mukana tosi monta parsonnia ja muutama vääränlainenkin, mutta toi rääpäle me jätettiin kotio ja viätettiin laatuaikaa ilman sitä. Toivottavasti otetaan pian uusiks.
Lumet on sulanu vauhrilla ja sehän tiätää vaan yhtä asiaa, kuraa. Tai oikeestaan siis kahta asiaa. Ensin sitä kuraa ja sitten pesua. Yäk! Kelit on ollu viä vähän kylmiä niin mua ei oo ihan kauheesti huvittanu noi kaivamis hommat niin oon välttyny isommilta pesuilta. Välillä on tassuja jouruttu käymään viruttamassa, mutta vähemmällä kuitenkin oon päässy kun toi rääpäle, joka on joutunu tuleen sisälle käytännössä joka kerta suihkun kautta. Äippä täytti syksyllä iskän kanssa tualta meitin tarhasta kaikki montut ja puskan juuret, mitä me oli kaivettu auki, mutta nyt toi rääpäle on avannu niistä jo ison osan ja vähän uusiakin monttuja on ilmestyny nurmikolle. Äippä sanoo, että meijän piha näyttää ihan siltä, että sinne olis puronnu pommeja. Tässä se on yhrellä kertaa tulossa takaovesta sisälle suihkuun.
Mää oon koittanu nauttia kevään viimesistä lumista kuperkeikkoja tekemällä.
Mutta eilen ja tänään on tullu ny niin paljo uutta lunta, että ei toi lumi tairakkaan loppua ihan justiinsa. Tosin se huano puoli tossa ny taas on, että kun tiät ja muutkin paikat oli just kuivunu niin nyt ne on taas uusiks kurassa ja märät ja pesut jatkuu. 😠
Äippä osti mulle uuren sohvankin kevään kunniaks.

Aika muhkeehan toi kyllä on. Siällä on oikeestaan parempi nukkua tällä mallilla:
Tolla tyynyllä on hyvä lepuuttaa leukaa. :)
Ny kun noi lumet alko sulaan niin kaiken maailman tirpat on alkanu taas lenteleen tässä meijänkin pihassa paljo enemmän. Ton rääpäleen pitäs kuulemma olla joku lintukoira ja täytyy kyllä myäntää, että aikalailla noi linnut tuntuu ärsyttävän sitä. Se rähjää niille sisältä, mutta pihalla se vasta rasittava onkin. Kauhee haukkuminen koko ajan ja sitten juaksee perässä puulta toiselle kun linnut vaihtaa puuta/puskaa. Toivottavasti se sitten ens syksynä haukkuu yhtä hyvin iskälle "oikeita" lintuja.
Mää haukun vaan muuten. Ja vahrin.
Äippä käytti mut taas eilen siällä hiaroja tätillä. Mitään isompaa jumia ei ny onneks ollu, mutta kyllä se silti mukavaa teki. Sitä voi kyllä suasitella kaikille.
Toivottavasti toi lumisare ny loppuis pian ja noi lumet sulais uurestaan pois ja tulis jo kesä. Sitä tässä ny orotellaan.