Teuvo 6v

Paljon onnea Teuvo, Tepi, Teussu, Teukka .... Rakkaalla lapsella on monta nimeä. 
Tänään jo kuusi vuotta. Äkkiä se aika on mennyt. Mies parhaassa iässä.
Näistä kasvattajien kuvista on lähdetty maailmalle.

Pallo edelleen vahvasti matkassa mukana. 

Ja synttäripatukkaa aamupalaks. 

Ja muuten vaan märällä nenällä aamulenkin jälkeen.

Nyt jäädään odotteleen synttärilahjaa ja päivän juhlalounasta.

Onnittelut kaikille sisaruksille! 

Kiitos Eija ja Riitta!

Paistetta, vihrosta viimein

No vihrosta viimein alkaa tuntuun siltä, että tää talvi vois vaikka loppuakkin pikku hiljaa. Lunta ei oo ny satanu pariin päivään ja aurinkokin on tullu esille piiiitkän harmauren jälkeen. Eilen se kävi vaan hetken morjenstamassa, mutta tänään on paistanu ihan koko päivän. Ja äskön näky pihalla tähtiä ja kuu-ukkokin. Niitäkään ei oo näkyny aikoihin.
Kaikesta harmauresta hualimatta äippä on raahannu meittiä tua pihalla pitkin peltoja. Väliin ihan umpihankessa, mutta suurimmaks osaks on kuiteski ollu jotain polun tapasta tarjolla. Sillä on ittellä niin huano kunto, että eihän se kovin kauaa tua umpihankessa jaksas ees tallustaa. Vaikka sillä on kyllä ollu jokku lumikenkät jalassa niin hiästä märkä se on silti ollu. Samaten tolla nappulalla on niin huano kunto muhun verrattuna, että sekin väsähtää piänen rämpimisen jälkeen.  Jaa mistäkö sen sitte tiätää? No tiätty siitä, että vauhti hirastuu ja se alkaa kulkeen mun jälkiä. 
Tänään päästiin viimein hianoon aurinkonpaisteeseen lenkkeileen. Mää olisin halunnu mennä paljo pitemmällekkin, mutta äippä pakotti kääntyyn takas.  No, eiköhän noi hianot kelit onneks jatku ja sit kyllä mennään pitemmällekkin.
Äippä tarttee kunnon kohotusta samaten toi nappula. Ja molemmat vois vähä painoonsakkin tiputtaa. Ja sehän onnistuu  parhaiten sillä, että lähretään pitemmille lenkeille.  Munkin muka tarttee kohottaa kuntooni tulevaisuutta varten, mutta mun kunnossa ei kyllä oo mitään vikaa. Mutta kyllä mulle toi lenkkeily sopii. 
Tässä muutama tunnelma tältä päivältä. Hianon sininen, pilvetön taivas.

 Toi rako tossa  alareunassa on ton nappulan miälestä pelottava. Tossa sillassa on useampikin tommonen rakonen ja toi nappula pelkää niitä. Sillähän on jostain syystä kammo tommosia rakosia kohtaan, joitten yli pitäs kulkee. Kyllä se silti tosta sillasta on joka kerta saatu yli tuleen mennen tullen, vaikka väliin se on vähä sitkeessä ollukkin. 

Tossa se löysi tualta hankesta jotain herkullista syätävää, mutta se jäi mulle ja äipälle arvotukseks, että mitä. 

Kyllä se kevät siältä vihrosta viimein alkaa lähestyyn. Tintit on jo hetken laulanu niin hianosti, että nekään ei voi olla väärässä. Onhan tässä talvessakin omat hyvät pualensa, mutta tätä on kestäny ny jo niin pitkään, että kyllä ny alkaa jo vähitellen kyllästyttään tää kylmä, märkä ja luminen olotila.

Ystävänpäivää

Koska kaikki ei oo meitin fasekavereita niin laitetaan tännekkin sama toivotus:

Rauhallista ystävänpäivänloppua! 

Laskiainen

Harmaata laskiaista kaikille! 
Äippä ei oo onneks enää raahannu meittiä liukumäkeen, vaikka kuinka laskiainen onkin. Meitille riittää toi lumessa juakseminen ja kaivelu. Ja niitä ollaanki harrasteltu tässä viime aikoina. Toristeeks pari kännyllä otettua kuvaa. Toi lumi vaan tarttuu ikävästi karvoihin ja äippä naurokin, että muututaan aina parsonneista villakoiriks kun niillä kuulemma on semmosia pampuloita. 
Ja kun päästään sisälle, se manaa kun on lattiat märkänä. 

Toi nappula luulee löytävänsä tualta hanken alta jotain ja on tämän tästä takapuali pystyssä hankessa.

Kaikkein parasta tässä laskiaisessa on kuitenkin pulla.  Mekin saatiin tuaretta kermapullaa, paitsi, että toi nappula ei saanu kermaa ja mää sain muutenki enempi. Mun linjani kestäis enempiki pullaa, mutta noi ei vaan anna. 

Kuulumisia

Täällä on jatkettu rauhallisissa, jahdittomissa merkeissä. Se taas tiätää pelkkää tylsää oleilemista ja tavallisia lenkkejä äipän kanssa.  Mettään ei oo lähretty lenkille kun lunta on aina vaan niin paljo ja pellolla hanki kantaa oikeestaan vaan mua. Toi nappula painaa sevverran paljo äipästä puhumattakaan, että ne uppoo tämän tästä. 
Äippä on ny sitä miältä, että sen tarttis löytää mua varten joku lato, minkä alla olis elämää ja sit se tilais kuulemma tuamariserän paikalle. Harmi vaan, että nää meitin lähilarot näyttäs olevan asumattomia. Tai ei me ainaskaan äipän kans löyretty mitään ku paria käytiin ympäri kiärtämässä.
Eilen se käytti meitit eläinlääkärissäki uusimassa jokku rapies piikit, jokka pitää meitin tapauksessa kuulemma uusia joka vuasi. Ei sen ekaks kuulemma pitäny tolle nappulalle sitä ottaa, mutta ku sekin ny on päässy tua lualassa käymään niin se päätti senkin ny sitte uusia, vähä niinku varmuuren vuaks jos se sinne viä jatkossa pääsee tai menee.
Se eläinlääkäritäti oli tosi mukava täti, mutta se piikki kyllä sattu.  Mun tartti ihan kiljasta kun se kirpas. Eikä yhtään auttanu, että se täti oli kyllä etukäteen varottanu siitä sattumisesta. Toi nappula ei tainnu ees huamata sitä pistosta kun sillä on se super paksu nahka. Ja sitäpaitti se on lihonukkin, vaikka se kyllä tiärettiinkin jo etukäteen. Sille näytti vaaka 10,9 kiloo ja mulle jo vakilukemat 7,3 kiloo. Ei se lääkäritäti tosta karvaläjästä mitään lihomista huamannu, mutta äippä on huamannu. Puali kiloo siitä pitäs kuulemma saara laihrutettua pois sano äippä. Siinä sitä onkin urakkaa. Onnee vaan yritykselle. 
Se täti anto tolle karvaläjälle jotain lääkerasvaaki ja käski kiatoo pumpulia ja sirettä päälle. Arvakkaas vaan kuinka siinä kävi? Se on jo joskus aikoja sitten vissiin kolonu toista etutassuansa ja eikä se oo parantunu ku se aina nualee sitä. Äippä on siihen kaikennäkösiä tököttejä koittanu laittaa, että se jättäis sen rauhaan, mutta huanolla menestyksellä. Eilen illalla kun ne sitte iskän kans rasvas ja paketoitti sen tassun niin iskä katto kellosta aikaa ja se oli vajaa minuutti kun se oli repiny sen käärön pois.  Ja sen siteen piti apteekin serän mukaan olla senverran pahan makusta, että sitä ei tee miäli syärä.
Että semmosia tällä kertaa. Tässä viä uunituareet kuvat meitistä. Mun komeuresta.

Ja ton nappulan karvoista.