Pääsiäistä

Eipä tässä menneinä päivinä mitään ihmeitä tänneppäin. Oleilua ja lenkkeilyä vuoroon. Aurinko on paistanu hianosti eikä lisää lunta oo satanu. Itseasiassa aurinko on paistanu jo niin paljo, että paikkapaikoin alkaa jo varpaat sotkuun kurasta. Viikonloppuna äippä vei meitit lenkille jäälle. Ei olla koskaan aikasemmin käytykkään järven jäällä. Meillä ei tässä oo järvee ja äippä ei oikein luata noihin jäihin, niin se kiärtää ne kaukaa. Nysse teki kuitenkin poikkeuksen ja otti meitit mukaan ja käytiin hakeen yks keokätkö saaresta. Hiljasta siä jäällä oli viä aamusta, mutta jokusia tyyppejä oli poraamassa reikiä sinne jäälle. Ihmeellistä hommaa.
Tässä tallustetaan peräkanaa siältä saaresta pois.

Yhtenä päivänä äippä koitti upottaa meitit lumihankeen. Sillä oli ittellä semmoset isot lumikenkät, joilla se pysy hanken pinnalla, mutta me jouruttiin rämpiin umpihankessa mettässä. Siälä oli kyllä silti ihan kivaa ku siä oli niin paljo kaikkia hyviä hajuja. Yhtä jälkee seurattiin vähä pitempäänkin.

On tässä joku menny.

Jaa niin. Pääsinhän mää viikonloppuna käymään tossa "kotolualallaki". Harmi vaan, että siä ei ollu ketään kotona. Erellispäivänä käytiin siitä ohi äipän kans kävelyllä ja sillon siä oli hiljasta, mutta yän aikana siä oli joku käyny. Jäljet ja hajut oli ihan tuareet, mutta harmi vaan se asukki oli lähteny poies ennen meittiä.

Eilen päästiin pitkästä aika taas riahuun tonne meitin tarhaan. Siälä oli niin paljo lunta, että äippä meinas, että me kävellään airan yli, eikä päästäny meittiä vähään aikaan sinne. Mutta ny on aurinko sulattanu jo siäläkin hanken pintaa niin paljo, että lupa heltis. Tässä sekalaista kohellusta siältä.

Ja kaikeks lopuks viä pääsiäisterveiset kaikille

AURINKOISTA PÄÄSIÄISTÄ YSTÄVÄT!

Kevättä kohti

Vihrosta viimein alkaa kevät ihan selvästi kolkutteleen nurkan takana. Tosin johan sitä on pitkän aikaa jo orotettukkin. Aurinko on paistanu melkein joka päivä ja tääkin viikonloppu on ollu mitä upein. Jopa tuuli on ollu ihmeen rauhallista. Toivottavasti ei kuitenkaan tyyntä myrskyn erellä...
Meille ei mitään ihmeempiä kuulu. Lenkkejä on heitetty sinne ja tänne. Viime sunnuntaina jopa piiitkästä aikaa ihan Ylöjärvellä asti. Oli kiva nährä muitakin parsonneja taas piiitkästä aikaa. Me tupataan tällain talvisin hautautuun tänne kotonurkkiin ihan kokonaan ja se on iskän ja äipän syytä. Senkintakia on hyvä, että kevät ja varsinkin kesä tulis pian. Sillon päästään paljo useemmin kaikkiin uusiin paikkoihin ja muutenkin kuljetaan enempi.
Tässä pari otosta lenkiltä. Kuningas erellä ja korkeella.

Tota lunta on niin paljo, että eihän tualta alhaalta ees nää mihinkään.

Meillon muuten ihan uus sauna. Me ei olla ton nappulan kans mitään saunan ystäviä, mutta sillon kun sitä ei oo lämmitetty, siä on kiva käyrä istuskelemassa ja kattelemassa maisemia. Meitin vanhassa saunassa semmosta mahrollisuutta ei ollu.

Muaronmuutos

Täällä uuressa plokissa ei ookkaan viä yhtään karvausjuttuja musta. Mutta ny tulee. En ees muista, onneks, koska äippä on mut viimeks kyniny. Mutta nysse taas nyhti mut ihan kaljuks.  Vaikka pakko myäntää, että se lammasturkki alko viimmeaikoina käymään aikaslailla huanoks. Tässä ny nää pakolliset ennen ja jälkeen kuvat. Melken kun olis kaks eri koiraa kuvissa. 

Kyllä mää vaan oon komee. 

Johan se paistoki...

Joopa joo. Tällä viikolla onki ollu hiihtoloma noilla meitin pikku ihmisillä. Vaikka eihän ne ny oikeesti enää kovin piäniä ookkaan.  Säätiarotuksen mukaan meitillä piti tällä viikolla olla hianoja aurinkoisia kelejä joka päivä. Toisin kävi.  Yhtä harmaana jatku kun tähänkin saakka. Kokonaista yks oikeesti hiano ja aurinkoinen päivä oli. Ihan kotosalla suurin osa viikkoo silti viätettiin, mutta olipahan vähä enempi leikki-ja lenkkikavereita kotona. 
Tässä piäni kuvakooste siltä aurinkopäivältä tosta pihasta.
Vahtia piti tiätysti.

Vaikei mitään näkynykkään.

Vähä piti kaivella.

Toi nappula kaivo ja kaivo ja löysi mun pallon. Minkä se tiätty rikko.  Oli muuten jo toinen pallo tälle viikolle, minkä se rikko.

Tualta sitä palloo vähä näkyy.

Yks noista pikku ihmisistä heitteli mulle lumipalloja. 

Toi nappula koitti taas ärsyttää mua.

Mut eihän se mua tollain saa suuttuun. Juastiin me sit välillä kilpaaki.

Paiste jatku viä illallaki. Tosin taivaankappale vaan vaihtu. 

Nii ja yks juttu viä. Mää sain hianon synttärilahjanki viä jälkikäteen. Toi piänin noista pikku ihmisistä toi mulle tuliaisiks jostain kaupasta missä se oli käyny mummin ja vaarin kans uuren vinkun. Ihan oman hirven! Kiitos!