perjantai 21. kesäkuuta 2019

Juhannusta

Meitin kesä on jatkunu lepposissa merkeissä. Tai jos ny unohretaan se, että äippä oli parikin kertaa pahalla päällä tolle rääpäleelle ja "pikku ihminen" viälä paljon pahemmalla päällä. Se meinaan söi parikin kertaa viikon sisällä ton "pikku ihmisen"kalliin lippalakin ja äippä joutu aina ostaan sille uuren.

Tommonen tuunattu kesälippis ei kuulemma oo ny muatia. 😎
Yks päivä äippä tarjos sille mustaa makkaraa kun se on kuulemma terveellistä. 😶 Noi luuli, että se vetäsis makkarat naamariinsa aika alta yksikön, mutta toisin kävi. Se on onneks jotain oppinu multa kun ensin se lähesty makkara lautasta sillain varovasti hiippaillen. Nuuskas varovasti kauempaa kurottaen ja peruutti äkkiä pois. Ei kelvannu mustamakkara ahmatille. Ihme sinänsä kun muuten se syä melken mitä vaan. Mutta tota mustamakkara juttua en kyllä ihmettele yhtään. En määkään siitä tykkää. Ällöttävän näköstäkin. Yäk!
Noi on taas koittanu saara sitä oppiin uimaankin kun on ollu lämpösiä kelejä. Kahlaa se vähän matkaa, mutta siinäpä se. Vahinkossa yhren piänen mulskahruksen teki, mutta muuten se tyyty kahlaileen.

Onneks ne tiätää, että mää en tyhjän takia uiskentele ja oon saanu olla rauhassa toltakin hommalta.
Keppejä se järsii aikansa kuluks tämän tästä. Ja hakee puskasta uusia risuja kun vanhat on silputtu.

Mää oon ny muutaman kerran suastunu vähä painiin sen kanssa. Mutta turha luulla, että siitä tulis tapa.

Hyvää keskikesän juhlaa kaikille!



maanantai 10. kesäkuuta 2019

Miljoonakoira

Me lährettiin lauantai iltapäivällä Tuuriin. Meitit jätettiin vesisateeseen ja ukkoseen orotteleen (onneks kuitenkin autoon) ton rääpäleen kanssa kun noi immeiset meni jollekin Vesalle ostoksille. Kun sare loppu niin noikin tuli takas ja mentiin siihen viäreen karavaanialueelle yäks. Tolla rääpäleellä oli virtaa niinku piänessä kylässä ja äippä lähti sen kanssa vähä ulkoileen, että se saatiin hiljaseks. Ne oli kiärtäny koko sen Vesan pihan ympäri, joka on muuten aika iso.


Seuraavana päivänä toi rääpäle joutu ekaa kertaa ihan oikeeseen näytelmään. 
Siällä näyttely alueella sillä meinas kuulemma mennä hermot moneen kertaan kun se joutu orotteleen siä ihan hirveen kauan ennenkö tuli sen vuaro esiintyä. Onneks mun ei tarttenu olla siä paikalla häpeemässä sen käytöstä vaan sain orotella senkin aikaa mukavan vilposessa autossa. Se on kamalan kärsimätön tapaus, mutta kai sen ny viälä voi laittaa ton nuaruuren ja kokemattomuuren piikkiin. 
Se oli ainoo junioriluakan uros paikalla ja voitti tiätysti luakkansa, mutta äippä ei olis uskonu, että se voi saara ekasta näyttelystään heti Erin ja Sa:n.
Mutta osaa se kyllä pönöttää aika komeesti.
Tuamarina oli Mari Lackman.
Luakkavoiton jälkeen se joutu sitten orotteleen viälä lisää, että muut urokset kävi tuamarin arvosteltavana. Ja sitten taas takasin kehään. Tällä kertaa paras uros kehään. Siällä oli vastassa Joutsenvaaran Aavan Aarni. Ja toi rääpäle meni ja voitti senkin! Niinpä se oli paras uros ykkönen ja sai ekan sertinsä! Noi immeiset meinas haljeta ylpeyrestä kun se teki semmosen tempun heti ekassa näytttelyssänsä.

Mutta sitten se joutu taas orotteleen lisää,että nartut kävi kehässä.
Roppi kehään se sai sitten vastaansa Joutsenvaaran Ädelen.
Ja se voitti senkin! Siitä tuli sitten kertaheitolla miljoonakoiran pohjanpystykorvien Roppi koira. Aika huikeeta. 

Pakko myäntää, että kyllä se sen voittomakkaransa on ansainnu, minkä se oli siä näyttelyalueella saanu.
Tämmöstä tuamari siitä saneli:
1 v erinom. tyyppiä mittasuht. oikea, hyvä nuoren uroksen pää, hyvä pigmentti, vielä kovin kapea runko, mutta muutoin kauniisti ja rotutyypillisesti rakentunut, malli häntä, hyvä karvanlaatu, kevyet tasapainoiset sivuliikkeet, etuliike saa vakiintua. ERI SA PU1 SERT ROP
Ja sitten ne taas orotteli. Mutta ei se siällä ryhmäkehässä sitten enää pärjänny. Mutta sai hyvää pönötys kokemusta, kuulemma.
Tässä viälä viralliset voittokuvat paikanpäältä.


Tollain kun menee pärjäämään niin joutuu lähteen toistekkin äipän kanssa näytelmiin. 
Kyllähän noita sertejä ny pitää koittaa kerätä riittävä määrä, että vois sitten joskus muatovalioitua. Tosin toi on kuulemma semmonen rotu, että siinä pitää saara ensin tulos jostain lintukokeistakin, että saa sen muatovalion tittelin. Siinä ei pelkät sertit riitä. Mutta kai ne semmosiakin sitten koittaa alkaa jahtaaman. Tai varmaan se jää iskän hommiks. Äippä ei oo kovin hyvä tommosissa jahreissa. Se, koska seuraavat näytelmät sitten on niin jää nähtäväks. 

keskiviikko 5. kesäkuuta 2019

Kesässä ollaan

Kesä on ihan virallisesti alkanu. Ja mukavan lämpöset kelitkin tuli sen mukana. Tähän asti, ainakin meillä, on ollu sopivan lämmintä ja vesisateetkin on tullu kivasti öiseen aikaan. Me ei olla mitään ihmeempiä puuhailtu, normaaleja kotijutskia vaan.



Toi rääpäle on pitkästä aikaa taas tajunnu, että tualta mun tornista näkee paljon kauemmaks. Toristusaineiston äippä vaan joutu kuvaan sisältä kun jos se olis tullu pihalle niin kuva olis jääny ottamatta. Se kun tulee alas siältä samantein kun äippä tulee ovesta ulos. Kai se luulee, että sillä ei oo lupa tulla tonne kun sisällä se ei saa tulla mun pöyrälle.
Äippä kävi sen kanssa taas mätsärissäkin. Mutkin ne meinas raahata mukaan, mutta onneks kävi sen verran kova tuuli, että ne päätti sitten kuitenkin jättää mut kotio. Onneks. En olis kyllä yhtään halunnu lähtee.
Tällä kertaa se pärjäskin kaikkein parhaiten noissa mätsäreissä, mitä koskaan aikasemmin ja oli punasten kolmas. Äippä sano, että oli pitkästä aikaa paras mätsäri, missä ne on käyny kun homma meni koko ajan reippaasti eteenpäin, vaikka koiria olikin paljon. Tuamari ei liikoja miättiny ja isojen kehäkin oli kunnon kokonen. Ja yks, mistä äippä anto oikein erityismaininnan oli "nauhojen" jako. Nauhoja ei meinaan ollu vaan niitten tilalla oli purutikku, jonka ympärille oli solmittu joko pinkki tai musta kakkapussi. 👍 Kaikki sai palkinnon ja hyäryllisen pussin kun kylällä oltiin.

Toivottavasti se osais ny sitten käyttäytyä siivosti ja esiintyä mallikelposesti kun viikonloppuna on menossa ihan oikeeseen näytelmään.
Erelleen toi rääpäle koittaa välillä ärsyttää mua.


Mutta osaa se aina joskus siivostikin olla. Hetken aikaa.