perjantai 30. marraskuuta 2018

Se tulee sittenkin

Nimittäin joulukalenteri tänne plokiin. Äippä päätti ihan viime metreillä, että pakkohan tänne on joulukalenteri laittaa. Eihän joulun orotus muuten tunnu oikeelta. Joten huomisesta alkaen taas uusi "laululuukku" joka päivä jouluun asti.
Tässä vielä vanha kuva jostain aikaisemmasta "luukusta" .
Mukavaa joulun odotusta kaikille! 🎅🐶

maanantai 19. marraskuuta 2018

Kaikenlaista

Erellisestä kerrasta onkin jo ehtiny meneen vähän aikaa kun oon tänne mitään kirjotellu meitin menoista. Ja sen jälkeen onkin ehtiny kaikenlaista tapahtuun, joten otetaas tässä vähän kertausta meitin syksystä.
Toi rääpäle on jatkanu mun häirittemistä. Sitä on ollu ihan pakko komentaa välillä oikein kunnollakin, että pysyis pois mun pisnesten tiältä.

Mutta eihän se tahro uskoo, vaikka sille kuinka lujaa sanos. Välillä se heittäytyy mun nenän eteen ja koittaa saara mua leikkiin. Ei muuten onnistu.
Ja perässä se juaksee erelleen.
Se sai ylimääräsiä herkkuja yhressä vaiheessa kun äippä alko pelkään, että sen kulmahampaat ei lähre omia aikojaan irti.

Mutta noilla eväillä ne onneks lähti, eikä tarvinnu hammaslääkärin apuun turvautua. 
Mää oon päässy pitkästä aikaa jäljestyshommiinkin. Yhren hirven kävin ettiin ihan kokonaan ja toisenkin kerran mut haettiin apuun, mutta se elukka ehti löytyyn just kun saavuin paikalle, mutta sain silti senkin ettiä.
Äippä raahas mut yhressä välissä semmoselle hiarojallekin kun se meinas, että voisin olla vähän jumissa kun aina ei oo huvittanu kiipeillä entiseen malliin. Siältä ei oo kuvia, mutta täytyy kyllä myäntää, että se oli, kaikesta hualimatta, aikaslailla mukava paikka. Semmonen kiva Kirsi-täti vellas mua melkein tunnin ja löysi kyllä torella kipeitä paikkoja musta. Että oikeestaan hyvä, että mentiin äipän kanssa sinne. Ja mennään kuulemma viä uurestaankin. Äippä luuli ennen sinne menoo, että mää voin vaikka syärä sen hiaroja tädin ja että en anna sen möyhentää mua ollenkaan, mutta se oli niin mukava täti ja rentouttavaa puuhaa, että lopulta mää melkein nukahrin sen tärin jalkojen väliin. Semmoseen touhuun vois vaikka tottua.
Toi rääpäle kävi iskän ja yhren pikku ihmisen kanssa pikavisiitillä viä uurestaan pohjosessakin. Jos se vaikka olis oppinu haukkuun niitä lintuja, mutta hukkareissu oli sekin. Siällä oli ollu hirvimiähiä ja koiria niin paljo joka paikassa, että ei niitten reissusta tullu oikeen mitään. Muutaman kerran ne oli lintuihin törmänny, mutta ne ei ollu kestäny haukussa niin pitkään, että niitä olis päässy ampuun.
Täällä koto mettissä ei oo erelleenkään paljoo lintuja näkyny, mutta hirviä se on muutaman kerran hetkellisesti haukkunu ja näätääkin kerran. Iskä jo meinas, että se vois ampua sen haukusta hirven, mutta ei tullu sopivaa tilaisuutta ja nyt on hirvijahti noitten osalta ohi, joten se siitä. Näätiä ne kai sitten alkaa yrittään.
Yks viikonloppu viätettiin tua eteläisemmässä suamessa sillä meitin mökkiautolla. Oltiin semmosessa Teijon kansallispuistossa ulkoilemassa ja vahtimassa. Hianot oli kyllä maisemat siälläkin suunnalla. Äippä vaan valitti, kun oltiin lenkkeilemässä, että se ei saa kunnollisia valokuvia otettua meitistä. Aina jompikumpi liikkuu johonkinpäin. Tässä ainoot julkasu kelposet meitistä ja maisemasta.

Voi olla, että joskus palataan viälä takasin sinne. Siälläkin toi rääpäle änkes mun tyämaalle kun vahrin meitin auton ympäristöö.
Vaikka pakko myäntää, että se on pikku hiljaa alkanu oppiin tota vahtimista kotonakin. Tosin haukkuu se paljo tyhjääkin. Varsinkin viikonloppuna äippä oli taas pahalla päällä kun se alko melttoon aamulla seittemän jälkeen iskää ja isompaa pikku ihmistä kun ne lähti hirvijahtiin. Eikä täällä sitten enää saanu kukaan nukkua sen jälkeen. Se on ny hoksannu, että noilta mun "vahtipenkeiltä" näkee hyvin pihalle ja väliin jopa nukkuu siinä.
Eilen toi rääpäle pääsi ekaa kertaa ihan oikeeseen näytelmään. Tai eihän se ihan oikee ollu kun se oli vaan semmonen pentunäyttely, mutta noin niinku periaatteessa kuitenkin. Se oli Lempäälän Ireaparkissa ja jos mää ny paljastan totuuren niin toi oli ainoo rotunsa erustaja paikalla. Vaikkakin äippä kyllä sano, että ei siä läheskään kaikki saanu esimerkiks sitä Kp:tä, mitä noikin lähti siältä hakeen. Tuamarina tolla oli Unto Timonen, joka oli äipän miälestä tosi mukava setä. Tuamaroinnin seuraaminen oli kai tosi pitkäveteistä ja tylsää kun se oli niin perusteellinen ja toikin sai kylä tooosi pitkän arvostelun niinkun vissiin kaikki muukkin. Ne, joita se ei ollu palkinnu, sai siltä suullisenkin perustelun sille, että mitä niissä oli vialla kun menestystä ei tullu. Toi rääpäle oli välillä tiltannu noitten jalkojen juureen kun sitä oli pitkästyttäny niin paljon.
Ihan hyvä hermonen kaveri. Paljo se oli herättäny siä ihastusta yleisönkin keskuuressa ja saanu paljon rapsutuksia ihan ventoviarailta ihmisiltä, jokka oli tullu kyseleen siitä lisää. Ja äippä oli super tyytyväinen kun se näyttäs saaneen siitä ittelleen uuren näyttelykaverin. Hyvä niin.
Tässä se on kehässä arvosteltavana.
Ja poseeraa ihan mallikelposesti.
Tämmöstä se Unto siitä kirjotutti:
Hyvänkokoinen ja -luustoinen urospentu. Hyvä pää ja ilme. Hyväasentoiset korvat. Hyvä kaula ja etuosa. Hyvä rungon muoto. Hyvät käpälät. Hyvä ylälinja ja hännän kiinnitys. Hyvin kulmautunut takaosa. Hyvä turkin laatu. Hyvin eteenpäin vievät liikkeet. KP ja ROP
Ja koska se sai ton ropin niin se pääsi tiätty mukaan ryhmäkehään. Mutta siitäpä ei sitten oo sen enempää kerrottavaa. Ryhmätuamari ei eres vilkassu siihenpäin. Se oli kuulemma tykänny semmosista pörrösistä koirista ja muunlaiset oli laitettu pois. Mutta siihenkin äippä oli silti tyytyväinen kun pääsi reenaan muitten koirien kanssa olemista kun omassa kehässä ei ollu seuraa. Ja hyvin sekin oli menny. Tässä se oottelee ryhmäkehän alkua.
Ja sitten itte asiaan.

Kaiken kaikkiaan äippä oli oikeen tyytyväinen niitten reissuun eiliseltä päivältä. Eihän toi tuamari kuulemma oikeesti oo ton rodun tuamareita, mutta kun se ei siitä mitään vikaa löytäny niin kaippa sillä voi olla tulevaisuus äipän näyttelypuudelina. Ainakin mää toivon sitä. Ettei se vaan keksi lähtee mua roudaan mihinkään veteraanikehiin. Ja sitäpaitti se on luvannu tuara aina tuliaisia noista reissuista. Ja jos tolla rääpäleellä menee hyvin niin taatusti tuliaisetkin on sillon parempia.
Tässä viälä kuva sen pokaalin ja ruusukkeitten kanssa.
Seuraavat näytelmät on kuulemma sitten alkuvuaresta.
Tänä aamuna se yritti taas tuhota mun Mustin.
Just toissapäivänä äippä ompeli sen erellisen kerran sen jäljiltä. Onneks se lupas korjata sen nytkin. Toi on tässä viimesen kuukauren aikana tuhonnu vaikka kuinka monta mun lelua. Osan äippä on pystyny pelastaan, mutta toiset on ollu pakko heittää roskiin. Äipän miälestä se on ihan hyvä asia, että ne vähän vähenee, mutta mun miälestä ei. Onneks toi pienin pikku ihmisistä on luvannu kirjottaa mun pualesta joulupukille, että se tua mulle lisää leluja.
Joulukuun alkuunkaan ei tosiaan enää oo pitkää aikaa, alle kaks viikkoo. Äippä ei viälä tiärä, että tekeekö se tänne joulukalenteria vai ei. Tosta rääpäleestä ei ainakaan viälä oo saannissa yhtään lumista kuvaa. Mutta pianhan se nährään, kuinka käy.