Syksyn kynnyksellä

 Kesä alkaakin sitten oleen ohi. Meitin arkeen ei kuulu mitään sen kummempia. Melkein koko kesä oltiin  kotona. Ensimmäistä kertaa ikinä, linnut oli tosi ärtsyjä tän kesän aikana. Jossain vaiheessa kesää, aina kun toi rääpäle oli pihalla tarhassa niin se joutu suihkuun sisälle tullessaan. Linnut oli sontineet sen millon enemmän ja millon vähemmän, vaikka se ei olis ollu tarhassa viittä minuuttia kauempaa. Ikinä ennen ei oo tapahtunu tommosta. Eikä äippä keksi erelleenkään, että miks. Jos se olis aina haukkunu niitä jonkun puun tai puskan alla niin se olis ehkä ollu sillä selitettävissä, mutta kun läheskään joka kerta niin ei ollu. Outoja tyyppejä.

Toi ny ei oo kauheen hyvä kuva, mutta kyllä siitä jotain näkee. Äippä kiikutti sen yleensä suaraan suihkuun eikä sillon paljo kuvailla.

Mua noi on välillä moittinu, että viän muka liikaa tilaa yälllä.

Ihan hyvinhän tohon mahtuu äippä toiselle pualelle ja iskä toiselle pualelle nukkuun.

Se, joka on ekaks sänkyssä, saa valita paikkansa. 😅

Piäni retki sentään tehtiin äipän ja iskän kanssa loppu kesästä pohjosen suuntaan kun ne kävi taas niitä keltasia marjoja noukkimasssa. Valittivat vaan, että oltiin liian aikasin kun ne oli kuulemma viä suureks osaks raakoja. Mutta saatiinpas eres piäni irtiotto kotomaisemista. Tässä muutamia kuvia siltä retkeltä.

Viälä mää jaksoin vähän aikaa sillon tällön istua äipän sylissä ja kattella maisemia.

Mutta suurimmals osaks kyllä makoilin omassa punkassa tai sitten äipän jaloissa.

Toi räääpäle kävi joskus äipän sylissä, mutta se matkusti aika paljon äipän niskan takaa kurkkien.

Ja pysähryksissä ollessa se oli useesti ihan loppu.

No ehkä ei sentään ihan koko ajan.

Äippä oli sitä miältä, että mää en olis saanu kiivetä yläsänkyyn katteleen maisemia, mutta kiipesin kuitenkin. 

Alas se ei sitten antanu mun tulla itte vaan nosti mut aina siältä pois. Väitti, että voisin muka satuttaa itteni. Pöh, sanon minä.

Katteli toi rääpälekin iskän mahan päältä siällä maisemia.

Lämmintä kesää

Taas on menny aikaa erellisestä kirjotuksesta, joten palataan ensin vähän taaksepäin.

Tolla rääpäleellä oli synttärit reilu kuukausi sitten. Se sai kakun lisäks pari uutta lelua. Tässä se ja uuret lelut.

Sekin on jo viis vuatta. Ja ihan samanlainen hömelö erelleen. Ei oo aikuistunu yhtään.

Se joutu/pääsi vissiin synttäreitten kunniaks seuraavana päivänä näytelmiin. Tällä kertaa Karviaan. Karvia onkin mulle tuttu paikka. Siällä on tullu paljon menestystäkin aikoinaan. Mutta ei tullu menestystä tolle rääpäleelle. Sai se Reino Korpelalta paremman arvostelun kun erellisestä näytelmästä, mutta ei mitään sen kummempaa kotio tuotavaa kuitenkaan. Tässä sen arvostelu:

AVO ERI-1, SA, PU-3

Valkoinen kellanpunaisin laikuin, keskikokoa pienempi, riittävät

mittasuhteet, oikeanmuotoinen kevytpiirteinen pää, sopiva kaula ja

rintakehä, hyvä takaosa, melko voimakkaasti kulmautuneet raajat, hyvä

karvapeite ja häntä, liikkuu kevyesti, rauhallinen käytös

Ja koska se ei tälläkään kertaa saanu sitä sertiä, mikä siltä kuulemma puuttuu niin se joutuu viäläkin meneen noihin näytelmiin. Vaikka ei se kuulemma suaranaisesti tee sillä sertillä toistaseks mitään kun sillä ei oo jotain koetulosta. Ja äippä epäilee, että se ei semmosta koetulosta koskaan tuu samaankaan. Aika näyttää, kuinka käy.

 Mää on viättäny aikaani vaan kotosalla. Kelit on ollu viimeset pari viikkoo ihan karmeen kuumat. Eres toi rääpäle ei jaksa riahua samalla tavalla kun yleensä. Vaikka ei äippä meittiä kyllä oo pihalle paljo päästäny muuten kun aamulla ja illalla. 

Toissapäivänä äippä kiikutti mut taas eläinlääkäriin. Ei minkään uuren syyn takia, mutta meitin eläinlääkäri kuulemma lopettaa ja meitin tartti mennä viä käymään siällä. Se lääkäri anto mulle ihan tosta noin vaan jonkun Librela-nimisen piikin. Johonkin nivelrikko juttuun kuulemma. Ja jos mää jotenkin paranen siitä niin sitten niitä pitäs kuulemma käyrä jossain muualla ottaan kuukauren välein. Aikamoista.  Äippä ei ny sitten tiärä, että mistä me löyretään uus eläinlääkäri meitille. Eihän sitä onneks usein oo tarvittu ja toivottavasti ei tarvita jatkossakaan, mutta semmonen olis ny haussa. 

Tänään sataa piitkästä aikaa vettä. Äippä on kerrankin sitä miältä, että tosta vesisateesta on hyätyä. Kiältämättä aika ikävä on ollu käyrä pihalla ja varsinkin jos on oltu kävelemässä tossa tiällä ja joku on tullu autolla ohi. Ison aikaa on joutunu sen jälkeen seisoon karmeessa pölypilvessä. Silmät on täynnä pölyä ja kurkkua kutittaa. Mää en kyllä muuten tykkää vesisateesta. Enkä kastumisesta. Viime aikoina oon vaan joutunu turhan usein suihkuun pesulle. Väittävät erelleen, että oon aamusin pissanen. Pöh! 

Huamenna on juhannus. Sillon on aina saatu ylimääräsiä herkkuja. Noi immeiset grillaa vaikka mitä ja sitten ne ei jaksa syärä niitä juttuja itte, joten me ollaan sitten aina oltu avuliaita ja syäty ylimääräset pois. Ihan kaikkia me ei kyllä kelpuuteta. Tai mää en kelpuuta. Jotain rajaa sentään jollain herkkusiänillä ja salaatinlehrillä esimerkiks on. Makkaraa, lihaa, kanaa jne. Vaikka on niistäkin osa pahoja. Toivottavasti  ny jäis vaan pelkkiä hyviä juttuja meitille.

Mukavaa ja herkullista juhannusta kaikille!

Kevättä

 Vihrosta viimein talvi loppu ja kevät on alkanu. Enää ei tartte liukastella pihalla eikä hiakotuskivet satu varpaisiin. Eikä oo pakkasta. Aurinko paistaa ja lämmittää.

Erellisestä kirjotuksesta onkin taas päässy viärähtään aikaa, mutta eipä täällä mitään ihmeitä oo ollu.

Toi rääpäle kävi sillon mun syttäreitten jälkeen äipän kanssa pyärähtämässä piiitkästä aikaa näytelmässä Jämijärvellä, mutta eipä siitä reissusta jääny paljon kerrottavaa. Maija Lehtonen anto sille eh:n tämmösellä arvostelulla:

AVO EH-2

Reilu 4 v., lanneosaltaan hieman pidempi, kokoon sopiva luusto.

Kuono-osa voisi olla hieman vankempi, hieman kookkaat korvat, oikea

purenta. Kaunis kaula, tiivis selkä, hyvä häntä. Hyvin kehittynyt

rintakehä, etuosa voisi olla hieman kulmautuneempi takaosaan nähden.

Takakannukset. Liikkuu hieman sidotulla askeleella. Oikea karvanlaatu,

hieman voimakas väritys. Mukava käytös.

Sen poseerauksiin äippä oli silti erelleen tyytyväinen.

Me ollaan ny vaan otettu iisisti ja oltu pääasiassa kotosalla. Yks päivä vahrin äipän omenapuuleikkauksia ja toi rääpäle jahtaa totuttuun tapaan kaikkee, mikä liikkuu.

Viime viikolla äippä kiikutti mut eläinlääkärin puheille kun ne on valitellu, että pissaan niitten sänkyn öisin. Mitään en kyllä myännä, mutta ilmeisesti ne on asiasta erimiältä. Tänä aamuna jouruin jopa suihkuun kun olin kuulemma ihan märkä. Hyi olkoon! Ny mää haisen jollekkin ällöttävälle samppoolle. Eikä se lääkärikään sitäpaitti musta mitään vikaa löytäny. Jotain vanhusten vaivoja kuulemma vaan. Semmosta pahanmakusta tököttiä äippä on mulle siitä lähtien antanu, mutta alun jälkeen siitäkään ei tunnu olevan mitään apua asiaan. Päivä kerrallaan tässä mennään eteenpäin kohti kesää.

Juhlat meni ohi

 Nyt on juhlat juhlittu ja palattu takas arkeen. Sain kivoja viaraita, lahjoja, herkkuja ja hemmottelua. Jo erellisenä iltana äippä tarjos kakkua ja kahvia kasviksille ja sain samalla lahjoja ja herkkuja. Kiitos niistä kaikille mukana olleille!

Juhlapäivän aamuna äippä vei mut ensimmäiseks Kirsille Karhuniämeen hiarottavaks. Ai että siällä on aina niin mukavaa. Ei tartte kun vaan maata siinä pöyrällä ja paikat vetreytyy kuntoon.

Ja jos sattuu oleen jotain jumeja niin nekin jää sinne. Suasittelen ehrottomasti muillekkin.

Kotona sain viä äipältä uuren lelun, mutta mua ei ny oikein oo huvittanu leikkiä noilla uusilla leluilla.

Tää mun yks lemppari leluista oli mukana pihalla alkuviikosta kun noi halus ottaa musta tota poseeraus kuvaa, mutta ei silläkään ulkona voinu leikkiä ja sisällä se otettiin heti pois. Äippä meinas, että saan jonkun syränkohtauksen jos alan sillä riahumaan samallalailla kun ennenkin.

Melkein parasta oli kuitenkin se, että koko päivänä ei tarttenu syärä yhtään nappulaa. Sain hirvenlihapullista ja hirvenbalkanista tehryn "kakun" ja se oli hyvää. Tosin ensin piti varmistaa, etä sitä ei oltu vaikka myrkytetty, mutta ei onneks ollu ja hyvää se oli.

Synttärit vois mun pualesta olla useemminkin. Varsinkin jos ne menis samalla kaavalla kun nää. :)

16 v.

 Paljon onnea mulle kun täytän tänään 16 vuatta.

Lisää synttäri juttuja myähemmin kunhan ehrin saamaan lahjoja ja kakkua. 

Uuressa vuaressa mennään

 Joulu meni hujauksessa ja uusi vuasi alkoi samaan tapaan. Pitkällä ollaan tätäkin vuatta jo menossa. Meillä ei mitään ihmeempiä oo tässä ollu. Välillä on paljon lunta ja pakkasta ja sitten taas tulee liukasta ja melkein lumetonta ja plussaa. Vähän erilainen talvi noitten säitten pualesta taas tääkin. Alkuvuaresta oli senverran pakkasta, että mun varpaita alko paleltaan pihalla ja äippä osti mulle tossut. Ihan hirveet kapistukset. Mutta pakko myäantää, että kyllä ne pakkasella on paljon paremmat pihalla kun se, että olis paljainvarpain.

Onneks koko ajan ei oo niin paljoo pakkasta, että niitä tossuja pitäs koko ajan käyttää.

Mää pysyttelen nykyää pääsääntösesti ihan tiällä, mutta toi rääpäle kulkee kaikenmaailman penkatkin.

Välillä on ollu niin lämmin, että pompankin on voinu jättää sisälle.

Täälläpäin on alkanu oleen niin paljon ilveksiä, että ne tuppaa jo melkein pihaan asti. Äippä ei oikein tykkää niistä. Tota rääpälettäkin pitää vahtia pihalla nykyään paljon enemmän ja äippää hirvittää päästää sitä iskän kanssa mettäänkin juakseen yksikseen. Tässä me ollaan haistelemassa yksiä jälkiä.

Laitetaan ny viä pari poseraus kuvaa tosta rääpäleestä.

Sen pitäis viikon päästä mennä äipän kanssa pitkästä aikaa näytelmiin. Äippähän oli pitkään sitä miältä, että se viä sen seuraavan kerran näytelmiin vasta sitten kun sillä on joku riittävä käyttökoetulos, mutta ny se on tullu siihen tulokseen, että se ei taira koskaan saara semmosta tulosta. Jotenka näytelmäpalo kasvo äipällä liian suureks ja ne menee ny sitten kattoon, että viäläkö siitä tykätään vai onko se ihan  surkee yksilö. Tai osaako se enää eres käyttäytyä niissä näytelmissä.

Mutta ennen sitä mulla on synttärit. Äippä on jo luvannu viärä mut Kirsille hiarontaan synttärilahjaks. Sitä orotellessa.