maanantai 24. joulukuuta 2018

24.12.

🎶🎶🎶 ... Joulupukki, joulupukki, valkoparta, vanha ukki, vietä iltaa joukossamme täällä meidän riemunamme...

Oikein hyvää joulua kaikille!
Toivoopi  Teuvo, Topi ja palvelusväki

sunnuntai 23. joulukuuta 2018

23.12.

🎶🎶🎶 ...Kaikille tahdomme toitottaa töttöröö. Töttöröö! Toitottamalla toitottaa töttöröö. Töttöröö! Oikein hauskaa joulua, töttöröö. Töttöröö!

lauantai 22. joulukuuta 2018

perjantai 21. joulukuuta 2018

21.12.

🎶🎶🎶 ...Hiljaisina kuunnelkaa enkelkelloin sanomaa, joulua ne toivottaa rauhaisaa...

keskiviikko 19. joulukuuta 2018

tiistai 18. joulukuuta 2018

maanantai 17. joulukuuta 2018

17.12.

🎶🎶🎶 ...Joulu on taas, joulu on taas, kattilat täynnä puuroo. Nyt sitä saa, nyt sitä saa vatsansa täyteen puuroo.

sunnuntai 16. joulukuuta 2018

lauantai 15. joulukuuta 2018

15.12.

🎶🎶🎶 ... Pieni pilvi pehmoinen, pimpeli-pompeli-pom. Heitti lumihiutaleen pimpeli-pompeli-pom...
        ... Nallen nöpö-kuonolle, pimpeli-pompeli-pom....

perjantai 14. joulukuuta 2018

14.12.

🎶🎶🎶 ... Koiran hommat on niin kiireiset; lahjat peittyi kääröihin...

torstai 13. joulukuuta 2018

keskiviikko 12. joulukuuta 2018

tiistai 11. joulukuuta 2018

maanantai 10. joulukuuta 2018

sunnuntai 9. joulukuuta 2018

9.12.

🎶🎶🎶 ...Arvaas kuinka tonttu-ukko, arvaas kuinka tonttu-ukko, arvaas kuinka tonttu-ukko, tänä yönäkin valvoo...

lauantai 8. joulukuuta 2018

8.12.

🎶🎶🎶 ... Kun painiin ne haastoi, niskasta raastoi tonttu innoissaan...

perjantai 7. joulukuuta 2018

torstai 6. joulukuuta 2018

6.12.

🎶🎶🎶 ... Kerran öisellä taivaalla hohti, tähti suuri ja tuntematon...

keskiviikko 5. joulukuuta 2018

tiistai 4. joulukuuta 2018

4.12.

🎶🎶 ... Ja pian jo tonttujoukko nukkuu niin väsyneinä vuoteissaan...

maanantai 3. joulukuuta 2018

sunnuntai 2. joulukuuta 2018

lauantai 1. joulukuuta 2018

perjantai 30. marraskuuta 2018

Se tulee sittenkin

Nimittäin joulukalenteri tänne plokiin. Äippä päätti ihan viime metreillä, että pakkohan tänne on joulukalenteri laittaa. Eihän joulun orotus muuten tunnu oikeelta. Joten huomisesta alkaen taas uusi "laululuukku" joka päivä jouluun asti.
Tässä vielä vanha kuva jostain aikaisemmasta "luukusta" .
Mukavaa joulun odotusta kaikille! 🎅🐶

maanantai 19. marraskuuta 2018

Kaikenlaista

Erellisestä kerrasta onkin jo ehtiny meneen vähän aikaa kun oon tänne mitään kirjotellu meitin menoista. Ja sen jälkeen onkin ehtiny kaikenlaista tapahtuun, joten otetaas tässä vähän kertausta meitin syksystä.
Toi rääpäle on jatkanu mun häirittemistä. Sitä on ollu ihan pakko komentaa välillä oikein kunnollakin, että pysyis pois mun pisnesten tiältä.

Mutta eihän se tahro uskoo, vaikka sille kuinka lujaa sanos. Välillä se heittäytyy mun nenän eteen ja koittaa saara mua leikkiin. Ei muuten onnistu.
Ja perässä se juaksee erelleen.
Se sai ylimääräsiä herkkuja yhressä vaiheessa kun äippä alko pelkään, että sen kulmahampaat ei lähre omia aikojaan irti.

Mutta noilla eväillä ne onneks lähti, eikä tarvinnu hammaslääkärin apuun turvautua. 
Mää oon päässy pitkästä aikaa jäljestyshommiinkin. Yhren hirven kävin ettiin ihan kokonaan ja toisenkin kerran mut haettiin apuun, mutta se elukka ehti löytyyn just kun saavuin paikalle, mutta sain silti senkin ettiä.
Äippä raahas mut yhressä välissä semmoselle hiarojallekin kun se meinas, että voisin olla vähän jumissa kun aina ei oo huvittanu kiipeillä entiseen malliin. Siältä ei oo kuvia, mutta täytyy kyllä myäntää, että se oli, kaikesta hualimatta, aikaslailla mukava paikka. Semmonen kiva Kirsi-täti vellas mua melkein tunnin ja löysi kyllä torella kipeitä paikkoja musta. Että oikeestaan hyvä, että mentiin äipän kanssa sinne. Ja mennään kuulemma viä uurestaankin. Äippä luuli ennen sinne menoo, että mää voin vaikka syärä sen hiaroja tädin ja että en anna sen möyhentää mua ollenkaan, mutta se oli niin mukava täti ja rentouttavaa puuhaa, että lopulta mää melkein nukahrin sen tärin jalkojen väliin. Semmoseen touhuun vois vaikka tottua.
Toi rääpäle kävi iskän ja yhren pikku ihmisen kanssa pikavisiitillä viä uurestaan pohjosessakin. Jos se vaikka olis oppinu haukkuun niitä lintuja, mutta hukkareissu oli sekin. Siällä oli ollu hirvimiähiä ja koiria niin paljo joka paikassa, että ei niitten reissusta tullu oikeen mitään. Muutaman kerran ne oli lintuihin törmänny, mutta ne ei ollu kestäny haukussa niin pitkään, että niitä olis päässy ampuun.
Täällä koto mettissä ei oo erelleenkään paljoo lintuja näkyny, mutta hirviä se on muutaman kerran hetkellisesti haukkunu ja näätääkin kerran. Iskä jo meinas, että se vois ampua sen haukusta hirven, mutta ei tullu sopivaa tilaisuutta ja nyt on hirvijahti noitten osalta ohi, joten se siitä. Näätiä ne kai sitten alkaa yrittään.
Yks viikonloppu viätettiin tua eteläisemmässä suamessa sillä meitin mökkiautolla. Oltiin semmosessa Teijon kansallispuistossa ulkoilemassa ja vahtimassa. Hianot oli kyllä maisemat siälläkin suunnalla. Äippä vaan valitti, kun oltiin lenkkeilemässä, että se ei saa kunnollisia valokuvia otettua meitistä. Aina jompikumpi liikkuu johonkinpäin. Tässä ainoot julkasu kelposet meitistä ja maisemasta.

Voi olla, että joskus palataan viälä takasin sinne. Siälläkin toi rääpäle änkes mun tyämaalle kun vahrin meitin auton ympäristöö.
Vaikka pakko myäntää, että se on pikku hiljaa alkanu oppiin tota vahtimista kotonakin. Tosin haukkuu se paljo tyhjääkin. Varsinkin viikonloppuna äippä oli taas pahalla päällä kun se alko melttoon aamulla seittemän jälkeen iskää ja isompaa pikku ihmistä kun ne lähti hirvijahtiin. Eikä täällä sitten enää saanu kukaan nukkua sen jälkeen. Se on ny hoksannu, että noilta mun "vahtipenkeiltä" näkee hyvin pihalle ja väliin jopa nukkuu siinä.
Eilen toi rääpäle pääsi ekaa kertaa ihan oikeeseen näytelmään. Tai eihän se ihan oikee ollu kun se oli vaan semmonen pentunäyttely, mutta noin niinku periaatteessa kuitenkin. Se oli Lempäälän Ireaparkissa ja jos mää ny paljastan totuuren niin toi oli ainoo rotunsa erustaja paikalla. Vaikkakin äippä kyllä sano, että ei siä läheskään kaikki saanu esimerkiks sitä Kp:tä, mitä noikin lähti siältä hakeen. Tuamarina tolla oli Unto Timonen, joka oli äipän miälestä tosi mukava setä. Tuamaroinnin seuraaminen oli kai tosi pitkäveteistä ja tylsää kun se oli niin perusteellinen ja toikin sai kylä tooosi pitkän arvostelun niinkun vissiin kaikki muukkin. Ne, joita se ei ollu palkinnu, sai siltä suullisenkin perustelun sille, että mitä niissä oli vialla kun menestystä ei tullu. Toi rääpäle oli välillä tiltannu noitten jalkojen juureen kun sitä oli pitkästyttäny niin paljon.
Ihan hyvä hermonen kaveri. Paljo se oli herättäny siä ihastusta yleisönkin keskuuressa ja saanu paljon rapsutuksia ihan ventoviarailta ihmisiltä, jokka oli tullu kyseleen siitä lisää. Ja äippä oli super tyytyväinen kun se näyttäs saaneen siitä ittelleen uuren näyttelykaverin. Hyvä niin.
Tässä se on kehässä arvosteltavana.
Ja poseeraa ihan mallikelposesti.
Tämmöstä se Unto siitä kirjotutti:
Hyvänkokoinen ja -luustoinen urospentu. Hyvä pää ja ilme. Hyväasentoiset korvat. Hyvä kaula ja etuosa. Hyvä rungon muoto. Hyvät käpälät. Hyvä ylälinja ja hännän kiinnitys. Hyvin kulmautunut takaosa. Hyvä turkin laatu. Hyvin eteenpäin vievät liikkeet. KP ja ROP
Ja koska se sai ton ropin niin se pääsi tiätty mukaan ryhmäkehään. Mutta siitäpä ei sitten oo sen enempää kerrottavaa. Ryhmätuamari ei eres vilkassu siihenpäin. Se oli kuulemma tykänny semmosista pörrösistä koirista ja muunlaiset oli laitettu pois. Mutta siihenkin äippä oli silti tyytyväinen kun pääsi reenaan muitten koirien kanssa olemista kun omassa kehässä ei ollu seuraa. Ja hyvin sekin oli menny. Tässä se oottelee ryhmäkehän alkua.
Ja sitten itte asiaan.

Kaiken kaikkiaan äippä oli oikeen tyytyväinen niitten reissuun eiliseltä päivältä. Eihän toi tuamari kuulemma oikeesti oo ton rodun tuamareita, mutta kun se ei siitä mitään vikaa löytäny niin kaippa sillä voi olla tulevaisuus äipän näyttelypuudelina. Ainakin mää toivon sitä. Ettei se vaan keksi lähtee mua roudaan mihinkään veteraanikehiin. Ja sitäpaitti se on luvannu tuara aina tuliaisia noista reissuista. Ja jos tolla rääpäleellä menee hyvin niin taatusti tuliaisetkin on sillon parempia.
Tässä viälä kuva sen pokaalin ja ruusukkeitten kanssa.
Seuraavat näytelmät on kuulemma sitten alkuvuaresta.
Tänä aamuna se yritti taas tuhota mun Mustin.
Just toissapäivänä äippä ompeli sen erellisen kerran sen jäljiltä. Onneks se lupas korjata sen nytkin. Toi on tässä viimesen kuukauren aikana tuhonnu vaikka kuinka monta mun lelua. Osan äippä on pystyny pelastaan, mutta toiset on ollu pakko heittää roskiin. Äipän miälestä se on ihan hyvä asia, että ne vähän vähenee, mutta mun miälestä ei. Onneks toi pienin pikku ihmisistä on luvannu kirjottaa mun pualesta joulupukille, että se tua mulle lisää leluja.
Joulukuun alkuunkaan ei tosiaan enää oo pitkää aikaa, alle kaks viikkoo. Äippä ei viälä tiärä, että tekeekö se tänne joulukalenteria vai ei. Tosta rääpäleestä ei ainakaan viälä oo saannissa yhtään lumista kuvaa. Mutta pianhan se nährään, kuinka käy.

sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Terveystarkastuksessa ja mätsäreitä

Ei se iskä ja rääpäle sitten jääny sinne pohjoseen. Ei ne kyllä mitään lintujakaan saaneet, mutta raitista ulkoilmaa ja uusia kokemuksia. Oli ne kuulemma nähny jonkun verran lintuja, mutta toi rääpäle oli viälä niin piäni, että ei se osannu haukkua lintuja puuhun ja se olis kuulemma tarkotus tossa hommassa. Kyllä se kuulemma etti niitä maasta ja seuraskin vähän matkaa jos näki, mutta sitten ne hukku puuhun tai johonkin ja se ei tosiaan viälä pysyny perässä. No, oppi ja ikä kaikki. Harjotus tekee mestarin jne. Ne on jatkanu hommaa täällä kotopuolessa, mutta täällä meillä ei kauheesti oo lintuja. 
Väliin se oli keksiny siä reissussa muuta ajankulua autossa orotellessaan. 😂

Mut äippä kuskas sillä välillä eläinlääkärissä tarkastuskäynnillä. Kun erellisestä kerrasta on kuulemma jo niin pitkä aika ja mulla on kuulemma jo tota ikääkin sevverran. Höpö höpö. Mua ei vaivaa yhtään mikään. Ja samaa sano se lääkärikin, mutta saipa äippä miälensä hyväks. Kauheen määrän jotain verikoe tuloksiakin se sai jälkikäteen, mutta niissäkin torettiin kaikissa, että täysin priima kunnossa tässä ollaan. Hyvää vointia reippaalle Teuvolle, toivotti eläinlääkärikin vielä. 👍
Kaivuu hommia on riittäny ihan omiks tarpeiks. Yhren myyränpesänkin löysin.
Toi rääpäle vaan tuppaa erelleen änkeen mun tyämaille.

Pakko väliin vähä komentaa sitä.

Tonne rillikoran allekin se koitti viälä tunkee mun perässä, mutta ei onneks päässy ton piremmälle.
Ja kostoks mää oon sitten erelleen syäny sen ruakaa.
Se hyvä puali ton rääpäleen tulosta on ollu, että enää äippä ja toi pikku ihminen ei oo raahannu mua mihinkään mätsäreihin ja näyttelyihin. Toi rääpäle saa ny kiärtää niissä noitten kanssa. Ne on ny viikon sisään käyny kaks kertaa mätsäreissä ja on se pärjänny molemmilla kerroilla palkinnoille asti. Ensin ne kävi Karhella.



Siällä se oli sinisten kakkonen tommosien isojen koirien joukossa.
Ja sitten ne kävi Ylöjärvellä.
Siältä tuloksena oli sinisten kolmonen ja taas isojen koirien joukossa.
Toi on aika hassunnäkönen rääpäle tommosien isojen, pääsäntösesti mustien koirien joukossa. Mutta kun kerran rajana on 40 senttiä ja tosta pitäis ehkä 45 tulla niin siällähän sitten on isojen joukossa. Oikeestihan noissa mätsäreissä toi sininen on se huanompi osapuali, mutta äippä on aina ollu sitä miältä, että sinisissä pääsee paremmin palkinnoille kun punasissa niin se ei yhtään haittaa. Ja sitäpaitti toihan vasta harjottelee oikeita näytelmiä vasten niin hyvinhän noi sillon meni. Oikeet näytelmät ne sitten vasta kertoo, että onko se hyvä vai huano tyyppi. Mutta kun niihin pitää olla melkein pualet lisää ikää niin se tiäretään sitten vasta ens keväänä ja kesänä. Pitäs kai toivoo parasta niin voitasiin reissata tiäs mihinkä sen kanssa, mutta kattellaan, kuinka käy.

Äippä sai tässä taannoin päähänsä, että sitten kun Alpo tulee kylään niin se haluaa saara meitit kaikki karvalapset samaan kuvaan. Siinähän sille ja pikku ihmiselle riittikin puuhaa kun toisilla oli muuta menoo. Tässä muutamia, parempia otoksia. 😎




Mää osaan tiätysti istua paikoillani ja Alpokin taitaa sen homman jo ihan mallikelposesti, mutta toi meitin rääpäle olikin sitten hankalampi tapaus. Se ei olis malttanu olla paikallaan ees kahta sekunttia. Ja tuntu siltä, että se ei osannu kaikin ajoin ees istua, vaikka sitä on kyllä harjoteltu sen kanssa. Mutta on tossa ny jotain. Sitten kun on enemmän apukäsiä paikalla, pitää kuulemma ottaa uuret, paremmat kuvat.