Täysikuuta ja jotain ihme pimennystä ihailtiin yks ilta.
Toi kuu valasi niin hianosti, että ei meinaa saara nukutuks kun näkee pihalle niin hianosti. Ja pupujusseja on riittäny.
Viikonloppuna meillä kävi sukulaisia kylässä kun mun systerin, Tyynen plikka Ulpu kävi reenaamassa mejäilyä. Sillä on kyllä ainesta siihenkin lajiin. Hianosti se meni oman jälkensä.
Sillä oli mukana oma henkivartijaki, joku Näätä.
Ei se kyllä pysyny Ulpun perässä.
Ulpu löysi meitin tarhasta, yllätys yllätys, hyvän juama-/uimapaikankin.
Sit kun sen henkivartija viätiin pois niin mekin päästiin moikkaan sitä.
Väliin oli vauhtia niin, että hitaampia saattas heikottaa, mutta ei tiätty meittiä. Mutta suurimman osan ajasta se viätti kuitenkin näin:
Haukkuen aitaa.
Vappua viätetään varmaan ihan normisti tässä kotona, mutta piiitkästä aikaa viikonlopulle on tiarossa menoja. Mulle ja iskälle mejäkoetta ja tolle nappulalle ja äipälle näyttelyä. Niistä sitten lisää myähemmin. Äippä kyllä on sitä miältä, että ei jää jälkipolville paljon positiivista kerrottavaa kummankaan menoista.
Mukavaa ja munkikasta vappua!