Kevättä odotellessa

Sinne se meni hiano pääsiäinen, aurinko ja kuraset lenkkipolut. Eilen alko sataan lunta ja sama meno jatkuu. Ainoo hyvä puali tossa uuressa lumessa on se, että tassut ja mahanalunen pysyy puhtaana, eikä äipän tartte pyhkeillä ja pestä niitä, mikä taas on tosi tylsää hommaa. Eli ei niin huanoo ettei jotain hyvääki.  Mutta sais se kesä jo tulla.
Tavallisen tasanen tallaus täällä jatkuu. Lenkkeilyä äipän kanssa ja nyt kun lumet on tualta meitin tarhasta sulanu niin juaksua ja istumista siällä.
Pääsiäisenä käytiin pitkästä aikaa mummolassa ja meno siäkin oli ennallaan. Mää päivystin ikkunasta jos vaikka näkyis naapureitten kissoja.

Ja toi velipoika autto mummia ruuanlaitossa. 

Aina kun ollaan mummolassa niin se kulkee mummun perässä varjonlailla. Eikä varmaan tarvi kertoo miks. 
Viime viikolla päästiin äipän kans piiitkästä aikaa käymään "kettulan vintillä". Arvakkaas vaan oliko hauskaa? Sai rähistä oikeen syrämmensä kyllyyrestä sille ketulle. Paitsi että mulla jäi homma kesken.  Just parhaalla hetkellä äippä nappas mut pois siältä putkesta. Ei kyllä varmana jääny kellekkään epäselväks, mitä miältä mää olin semmosesta, että kesken kaiken lopetetaan toisen hauskanpito. Ainoo positiivinen asia on se, että äippä lupas mulle, että pääsen sinne uusiks kokeeseen keväämmällä. Sitä orotellessa.
Toi nappulaki pääsi kattoon kettua. Äippä meinas, että josko se vaikka olis syttyny sille ny ihan oikeesti kun pääsi talvella sinne oikeeseen lualaan tappeleen ketun kanssa ja olihan se. Äippä vei sen ekaks kattoon sitä telkkarikettua ja se suuttu sille niin paljo, että hyvä ettei purru äippää puntista kun ei päässy siihen kettuun kiinni.  Lopun se saaki kertoo itte.
Torellaki. Vähänks mää olisin halunnu käyrä kii siihen kettuun ku se vaan ärisi siä telkkarissansa. Koitin kiärtää pariin kertaan sen telkun ympärikkin jos olisin jostain kautta päässy sinne, mutta ei onnistunu. Ja sit äippä vei mut takas autoon.  Onneks se haki mut vähän päästä uusiks sinne, mutta ny sitä telkkutyyppiä ei näkynykkään missään. 
Äippä aukas mulle semmosen luukun ja siältähän ne ketun hajut tuliki. Aloin räyhään sille oikeen kunnolla, mutta sitte pimeni. Äippä pisti sen luukun kiinni ja jätti mut yksin sinne ahtaaseen ja pimeeseen  tunneliin. Siis ihan järkyttävää. Hauku siinä ny sitte kun et meinaa mahtua oleen siällä. Koitin piänenä marella siä tunnelissa ja ettiä siältä vähä tilavampaa paikkaa, mutta jouruin vaan kauemmaks siitä ketusta. Ja sekös harmitti entistä enemmän. Aikani jouruin siä mateleen, ennenkö ne suastu päästään mut pois siältä, mutta sitten pirinkin senvaran, että enää mua ei sinne laatikkoon saatu piilotettua. Mutta kettua kyllä haukuin. Olin jo koittanu siä tunnelissa kaivaa sitä vähä isomaks, mutta eihän se onnistunu alkuunsakkaan, mutta ny otin toisen taktiikan käyttöön ja koitin purra sen laatikon hajalle.  Mutta eihän se onnistunu sekään. Sitäpaitti on aika hankalaa koittaa purra ja haukkua samaan aikaan. Vaikka kyllä multa semmonenkin onnistuu. 
Semmonen setä siinä viäressä huamautti yht äkkiä, että onks se kettu päässy raapaseen mun nenää kun siinä oli verta, mutta eihän se ny ollu mahrollista kun en päässy ees niin lähelle sitä. Sit ne huamas, että siä tunnelissakin oli verta ja äippä nappas mut kainaloonsa, huamas oikeessa takatassussa verta ja vei lumihankeen. Vähän päästä selvis, että mun kynsi oli menny poikki kuulemma tosi pahasti oikeen pitkältä ja se veri tuli siältä. En tiä kuinka se oikein oli tapahtunu, mutta olisko se sitte menny niissä mun kaivuu yrityksissä vai missä, mutta ei se kyllä mua yhtään haitannu. Mutta siihen loppu sitte mun rähjääminen. 
Äippä vei mut autolle ja kaato vettä siihen tassuun. Se kyllä vähä kirveli. Sit se kääri sen vuatavan tassun siteeseen ja pisti mut poksiin. Tyyylsäää. Mun jäi ihan jutut kesken sen ketun kanssa. 
Kyllä mää oon ihan varma, että olisin keksiny keinon, millä oisin päässy sen kanssa samaan laatikkoon. Ja enää äippä ei lupaa mua viärä sinne.  Oon kulemma liian iso sinne tunneliin. Mutta jos sen ketun vois tuara pois siältä tunnelista..... 
Senverran äippäkin kuitenki vakuuttu, että kyllä mää nykyään kettua haukun ja tarvittaessa vähä muutakin, mutta tarviin vaan vähä isommat nurkat, että mahtuu paremmin hommiin. 
Heti kun päästiin kotio otin sen ällön siteen pois jalastani. Kuka semmosia ny voi pitää. Eihän semmosen kans voi kunnolla kävelläkkään. 
Tässä ny huanot kuvat eres siitä toimenpiteestä, kun siältä kettulasta ei oo kuvia. Vaikka ei siä kuvilla mitään olis tehny. Kunnon vireoo siältä olis tarvinnu saara, että mun komee ääneni olis päässy oikeuksiin.