maanantai 22. huhtikuuta 2013

Tulihan se kevät

Vihrosta viimein alkaa lumet häviään. Meillä ei pihassa oo enää kun piäniä kasoja jäljellä. Ja mitä kaikkia ihania hajuja siältä hanken alta sitten paljastuukaan... Ja mitä ihania herkkuja...
Maistuu varmaan tosi hyvältä tommonen mullassa, hanken alla talvehtinu luu... Ainakin toisten miälestä. 
Vauhtiakin on muutenkin piisannu. Tässä esimerkki. Lentävä Oskari.
Kuratkin alkaa pikkuhiljaa kuivaan, eikä enää oo tarvinnu mennä suihkunkautta sisälle. Ihanaa.
Eilen lenkkeiltiin ihan uusissa maisemissa kun käytiin retkeilemässä Hämeenkyrön korkeimmalla paikalla Seinävuoressa. Tie sinne oli melkein sula, ainoostaan muutamassa kohrassa tarvi pätkän matkaa tallustaa lumihankessa, mutta se viilensi kyllä mukavasti kun keli oli muuten mitä hienoin. Matkalla törmättiin tän kevään ensimmäiseen käärmeeseen. Tai no ei ny ihan kirjaimellisesti törmätty, mutta nähtiin aurinkoo ottamassa tienreunalla kuitenkin. On ne kyllä ällöjä otuksia. Perillä haettiin ekaks yks keokätkö ja sitte mentiin ihaileen maisemia. Siältä näki kyllä aikas kauaks, varsinkin kun kiipes kivenpäälle. 
Äippä vähä pukkas tota nappulaa niin seki pääsi katteleen korkeemmalta. 
Matkan varrella bongattiin muuten ainaki ilveksen ja hirven jälkiä ja toi nappula pääsi maistaan jotain papanoitaki pariinkin kertaan kun äippä  ei ollu koko aikaa ihan skarppina. Yäk! Sanon minä. Onneks meillekki oli varattu mukaan ihan oikeitaki eväitä ja totta kai retkellä tarvii saara eväsmakkaraa.

2 kommenttia:

  1. Selvä kevät kuvista päätellen! Onpas teillä ollut ihana retki luonnossa :)

    VastaaPoista
  2. Hahha, ihana luunpiilottaja! :D

    VastaaPoista