torstai 30. heinäkuuta 2020

Ei mitään kummempia

Kesä alkaa oleen lopuillaan, eikä meille kuulu mitään sen kummempia. Tänä vuanna ei olla ehritty ees mihinkään lomareissuun kun se korona hässäkkä sekotti keväästä lähtien kaikki noitten suunnitelmat. Meillä piti keväällä olla ton yhren "pikku ihmisen" valmistujaisjuhlia, mutta kun niitä ei voitukkaan sillon pitää niin äipällä meni puali kesää kun se järjesti niitä tämän tästä. Sitten se "pikku ihminen" lähti johonkin armeijaan. Ny se on ollu välillä pitkän aikaa pois kotoo ja sitten se taas ilmestyy muutamaks päivää ja lähtee taas. Ihan kummallista. Viimeks kun meiltä lährettiin tonne armeijaan niin ei se tollain menny, mutta kai sekin on tän koronan vika.
Sitten kun äipän ei enää tarvinnu järjestää juhlia se alko peseen mattoja ja noukkiin marjoja ja tekeen kaikkee muuta. Ja iskäkin on kaiken aikaa ollu jossain hommissa. 
Pari päivää sitten tehtiin yhren yän reissu Vaasaan ja siinä oli kuulemma tän kesän lomareissu.😩
Reposaaressa käytiin vähän merituulia haistelemassa.

Ton rääpäleen takia meillä on ollu kaiken maailman parrikaadeja ja esteitä ja portteja joka pualella keväästä lähtien niin, että mää en oo kaikinajoin päässy eres omalle pöyrälleni nukkuun/vahtiin/ottaan aurinkoo. Sen takia oon joutunu sitten vähän eriskummallisiinkin paikkoihin välillä.
Tossa hyllyn päällä tarttee olla aika varovasti.
Mutta äipän ja iskän sänky on osottautunu tosi mukavaks paikaks.
Toi rääpäle on ny, ainakin periaatteessa, torettu terveeks ja sen rajotukset on purjettu. Joten se saa nykyään olla taas irti tarhassakin. Ja siällähän elämää piisaa ja samalla hommia tolle.


keskiviikko 17. kesäkuuta 2020

Kesäistä

Erellisestä kerrasta onkin jo hujahtanu kuukausi. Vaikka eipä täällä mitään kummempia oo touhuttu. Kotona on pääsääntösesti pysytty kun ne koronarajotusjutut vaivaa erelleen noita immeisiä.
Äippä ajeli mut kesäkuasiin alkukuusta ja nyt täytyy kyllä toreta, että hyvä niin. Kelit on ollu jo hetken aikaa senverran lämpösiä, että ei täällä meinaa jaksaa tälläkään karvalla, saati sitten sillä pörrösellä talvipompalla.

Nuarennusleikkaus tuli taas samalla kertaa. Vaikka ny noi on kyllä sanonu, että mun poskista on ruskee väri haalistunu aikalailla. Mutta on sitä viä ainakin korvissa jäljellä.
Tän koronan aikana ei oo ollu mitään näyttely eikä muitakaan juttuja ollenkaan missään. Tänne nettiin on sen sijaan ilmestyny kaikenlaisia uusia kilpailuja. Toi "pikku ihminen" osallistu ton rääpäleen kuvalla johonkin Hills kilpailuun ja se voitti siältä palkinnon. Tämmösellä kuvalla se voitti:
Ja tässä se sitten poseeraa palkintonamien kanssa.
Äippä on käyny sen kanssa vysioterapeutilla jo monta kertaa. Tänäänkin ne lähti aamusta sinne. Vähän jumissa se oli, mutta muuten on kuulemma parantunu hyvin. Uusia jumppajuttuohjeita se taas sai. Painoo se ei kuulemma viä kaiken aikaa varaa leikatulle jalalle eikä kaikissa tilanteissa, mutta kyllä se mun miälestä näyttää ja vaikuttaa jo ihan terveeltä. Vaikka se ei saa hyppiä niin ny se on alkanu pomppiin ominlupinensa äipän sänkyyn, vaikka se ei oo koskaan ennen tehny semmosta! Sillä alkaa vissiin pikku hiljaa ottaan kaaliin toi jatkuva narussa kulkeminen. Tämmöseltä se haavakohta näyttää ny.
Ei huamaa mitään enää. Vähän on lyhyempää karvaa, mutta muuten ihan ok.
Parin päivän päästä onkin sitten jo juhannus. "Pikku ihminen" halus ottaa meitistä voikukka kuvia. Tosi noloo poseerata tommonen kukkakimppu päässä. Mutta tässä ny kumminkin juhannuksen kunniaks parempia niistä kuvista. Ja samalla makoisaa juhannusjuhlaa kaikille!




sunnuntai 17. toukokuuta 2020

Topi 2 vee

Kevät on menny eteenpäin hitaasti, mutta varmasti. Välillä on hiano aurinkon paiste ja seuraavana hetkenä tulee lunta taivaan täyreltä. Parina aamuna on ollu maa valkosena kun on lähretty pihalla käymään, mutta onneks ne lumet on sulanu äkkiä pois. Senverran märkää on kummiskin joka aamu, että äippä pyyhkii meitin tassut kuiviks kun tullaan sisälle. Onneks se pyyhkiminen on yleensä riittäny, ettei oo tarvinnu mennä pesulle.
Ja niinkun näkyy niin toistaseks oon saanu pitää karvanikin. Onneks äippä on ollu sitä miältä, että kelit on niin kylmiä, että viälä ei oo ollu aika siistiä mua kesäkuasiin. Mun miälestä näin vois jatkua viä pirempäänkin. Noi immeiset vissiin jo vähän toivois lämpösempiä kelejä.
Tänäänkin oli ihan tosi ihanaa ottaa aurinkoo sisällä.
Ei tullu yhtään liian kuuma.
Tolla rääpäleellä on tänään synttärit. Se täyttää kaks. Ihan kakara erelleen. Ei se varmaan tuu tosta koskaan viisastuunkaan.

Sen piti kuulemma saara kynttilöiks nakkia, mutta joku muu olikin syäny ne jo aikasemmin, joten se joutu tyytyyn mun patukoihini. (Se ei muuten yleensä saa noita kun ne on varattu mulle.)
Sen jalkakin on parantunu ihan hyvin. Ne on äipän kanssa käyny ny pari kertaa vysioterapeutilla. Se on saanu jotain jumppaohjeita, mitä ne äipän ja ton pikku ihmisen kanssa tekee joka päivä. Tassujen nostelua, venyttelyä, rinnekävelyä jne. Satunnaisesti se viä kevittää sitä jalkaansa, mutta pääsääntösesti sitä ei enää huamaa kun se kulkee, paitsi tiätty siitä, että siinä jalassa ei oo samanlaista karvaa kun muualla.

Ja sitä mukaa tiätty vauhti lisääntyis. Mutta kun ei sais. Viälä pitäs toista kuukautta olla hissukseen. Saa se jo vähän pitempiä lenkkejä tehrä, mutta kun se ramppaa sisälläkin niin paljon niin ihan kauheen pitkiä matkoja sen ei viälä oo annettu tehrä. Mutta ehkäpä se siitä pikku hiljaa. Kait siitä sittenkin viälä jalka tulee.

perjantai 24. huhtikuuta 2020

Koiranpäivä

Hyvää koiranpäivää kaikille koiruuksille!
Meillä tää on ihan normaali koiranpäivä. Niitähän nää kaikki päivät meillä muutenkin on. Ulkoilua, syömistä, nukkumista, leikkiä jne.
Ny kun toi rääpäle on sairaslomalla niin se ei oo päässy meijän mukaan mettään.
.
Sille on koitettu järjestää ajankuluks tommosia älypelejä, mitä äippä pyysi Alpolta lainaan, mutta kun sillä ei oo älyä niin ei se ressukka oo tajunnu, että kuinka noista saa nameja ulos. Ja kun se ei tajua niitä niin sitä ei myäskään oo huvittanu enää ees yrittää pelata niitä.

Sen jalka on selvästikin parantunu hyvin. Ainakin sen omasta miälestä, kun se ei enää malttais olla sekuntiakaan paikoillaan. Se hyppii, vetää, juaksee ja tekee muutenkin kaikkee semmosta, mikä siltä on ankarasti kiälletty. Ja äippä on tiätysti pahalla päällä sille. Välillä se on pakko pistää tonne meitin poseen jäähylle, että se malttas eres hetken olla hiljaa ja paikoillaan.
Mää vähän luulen, että se ei kyllä ikinä tuu paraneen tosta kunnolla kun ei se malta ottaa iisisti.
Sen kannattais ottaa mallia musta ja kattella tällain ihan rennosti maisemia.
Onneks mun pöytä on sentään jätetty rauhaan kun meillä on kauheet parrikaadit jokapualella, ettei toi rääpäle pääsis kiipeen ja hyppään mihinkään. Ja silti se hyppii katteleen ikkunoista, vaikkei sais.
Pihalla se on ihan mahroton kun joka paikassa lentelee kaikennäkösiä tirppoja ja se haluais hulluna lähtee niitten perään. Mutta eihän se pääse. Äippä roikkuu kaiken aikaa sen narun päässä eikä päästä sitä kahta metriä kauemmas. Ja sekös sitä ärsyttää viälä enemmän.
Äippä ja toi "pikku ihminen" halus äsken pihalla ottaa meitistä tuareet kuvat tänne plokiin tän koiranpäivän kunniaks, joten tässä uunituareet otokset meitistä.


Samannäkösinä ollaan pysytty.
Mua uhkaa kuulemma parturi, mutta äippä sano, että vasta kuukauren päästä. Onneks. Toivottavasti se unohtaa sen siihen mennessä.

lauantai 4. huhtikuuta 2020

Sairaslomalla

Meitin poikkeustilannekaranteeni sai taas uuren käänteen kun toi rääpäle joutu sairaslomalle. Ja viä toosi pitkäks aikaa.
Noi alko kiinnittään huamioo joskus alkuvuaresta semmoseen, että toi rääpäle nosti aina sillon tällön oikeen takajalkansa ilmaan. Välillä se laski sen samantein takas alas, mutta välillä se piti sitä hetken ilmassa ja saatto pomppia kolmella jalalla pätkän matkaa ennenkö jatko taas normaalisti matkaansa. Pääsääntösesti se mennä kohelsi ihan normaaliin tapaansa; vauhtia koko ajan sata lasissa, sukellus sohvan/sängyn alle salaman nopeesti, hyppypomppuloikkia tämän tästä sinne tänne jne. Eikä se missään vaiheessa vaikuttanu kipeeltä. Lopulta äippä vei sen meijän normieläinlääkärille tutkittavaks. Se ei kuitenkaan löytäny siitä mitään vikaa, mutta suasitteli hiarojalla tai vysioterapeutilla käyntiä. Mulle oli luvattu hiaroja jo aikoja sitten, mutta sinne meno oli venyny, jotenka äippä tilas sitten meille molemmille yhteisen ajan hiarottavaks.
Vanhemman oikeurella mää olin tiätty ekaks hiarottavana ja olinkin ihan jumissa kun erellisestä käynnistä oli jo niin pitkä aika. Siällä ollessa toi rääpäle nosti taas sen jalkansa ilmaan niin, että se hiarojatätikin näki sen ja se alko epäillä, että siinä vois olla jotain vikaa. Kun tuli sen vuaro niin se hiarojatäti sano heti, että se istuu vinossa tai jotain. Se suasitteli äipälle, että jos hiaronta ei auta niin toi rääpäle kannattas viärä jollekkin ortoperille. Meillä oli varattuna uus hiarojakäynti parin viikon päähän, mutta tää karanteenikoronajuttu peru senkin ja noi päätti, että ne viä sen sinne ortoperille näytille. Ja loppujen lopuks onneks veivät.
Viime viikon keskiviikkona ne kävi sitten siällä ortoperillä ton rääpäleen kanssa. Tai pelkkä iskä kävi sen kanssa lääkärin puheilla kun sinne ei saanu mennä kun yks tän koronakaranteenihässäkän takia. Se ortoperi totes, että oikea polvilumpio pääsee luksoitumaan pois reisiluunpään telaurasta reisiluun sisäpuolelle ja sieltä kuuluu rustovaurioon liittyvää rutinaa. Polvilumpiota sivusuunnassa tukevat nivelsiteet ovat löystyneet tai katkenneet. Ja että luksaatiotaipumus kannattaa korjata nivelrikon ja lisävaurioiden estämiseksi. Joten rääpäleelle varattiin samantein aika polvileikkaukseen.
Maanantai aamuna iskä sitten vei sen Tampereelle leikattavaks. Meillä oli ihanan rauhallinen päivä kun rääpäle ei ollu kotona kiljumassa koko aikaa. Harmi, että se tartti jo samana iltana hakee takasin kotio, vaikka rauhallinen kaveri se oli lopunkin iltaa.
Sillä on ny vaan se karmee muavitötterö päässä, minkä kanssa se mennä kopisee pitkin seiniä sillon kun saa olla vapaana hetken aikaa. Se kammoo sitä ittekkin eikä se osaa kunnolla viäläkään nukkua sen kanssa, vaikka se on jo viis päivää ollu sillä. Kun se saa sen tötterön välillä pois päästänsä niin se sammuu melkein samantein millon mihinkäkin. Yät äippä ja iskä on nukkunu vuaronperää sen kanssa eteisen lattialla kun se ei saa hyppiä, kiivetä, juasta eikä muutenkaan olla paljoo irti ja kun meillä kuitenkin on vähän normaalia enemmän noita huaneita ja tilaa niin noitten miälestä se on ollu paras vaihtoehto. Mulle se sopii ihan älyttömän hyvin kun varsinkin iskän lattiavuarolla mulla on koko noitten sänkyn pualikas käytössä. :)
Se ortoperi totes leikkauksen jälkeen, että polvilumpion lateraaliset sivusiteet olivat osittain repeytyneet ja venyneet. Pahimmaksi altistavaksi tekijäksi polvilumpion sijoiltaan menemiselle todettiin polvilumpion sivusiteiden löystyminen ja sääriluun liiallinen rotatoituminen sisäänpäin. Polven suoristuessa polvilumpio vetäytyy melko ylös telauran reunojen yli, jolloin tuki polvilumpiolle on puutteellinen ja kiertoliike ohjaa polvilumpion luksaation.
Noi revenneet jutut ommeltiin kuntoon ja korjattiin kaikki, mitä voitiin. Sinne jalan sisälle laitettiin kaks jotain nylonsirettä, jokka tukee sen jalkaa, kunnes se on ittestään parantunu. Saas nährä, kuinka siinä käy. Pualen vuaren päästä pitäs kuulemma olla ennallaan. Toivotaan.
Ekalla kerralla se ortoperi oli sitä miältä, että noi tommoset polvijutut on perinnöllisiä vikoja, vaikka ton rääpäleen polvet on viime keväänä torettu tarkastuksessa nolliks. Se oli sanonu, että vasta kolme vuatiaana tutkitut polvet kertoo totuuren. Mutta kun siällä oli noita revenneitä juttuja niin äippä ei ny oikeen tiärä, että voiko se olla koko totuus. Toi rääpäle kun kävi iskän kanssa pitkin talvee juaksemassa mettässä ja ettimässä millon mitäkin niin se oli yhrellä kerralla liukastunu tiälle tullessaan. Iskä sano, että se kiljas kerran, mutta oli jatkanu matkaansa normaaliin tapaan. Eikä se jalan nostelu alkanu sillon heti vaan vasta joskus myähemmin. Noi repeemiset kuitenkin vois sopia tommoseen tapaturmaan. Tiärä häntä sitten. Voihan yks juttu olla johtanu toiseen jne. Äippää harmittaa ny kuitenkin entistä enemmän. Varsinkin jos se ei enää pääse ollenkaan sen kanssa näytelmiin. Riippuu kuulemma siitä, että kuinka se lopulta paranee ja tuleeko siihen kohtaan kunnon karva jne.  Ny sen kuitenkin pitää olla kolme kuukautta hiljaa!!! Ihan karmee komennus tommoselle sähkösaappaalle. Äippä sano jo ennen leikkausta, että me hypitään kuukauren päästä seinille täällä koko sakki. ;)


torstai 19. maaliskuuta 2020

Poikkeustilanne

Meillä on viätetty rauhallisia aikoja viime aikoina. Ton rääpäleen piti mennä johonkin erikoisnäyttelyyn, mutta se peruuntu. Äippää harmitti se aikalailla. Ny on kuulemma ihan kaikki muukkin jutut peruttu niin koirajutut kun muukkin. Toi rääpäle ei ny sitten pääse pitkään aikaan mihinkään muuhunkaan näytelmään. Sekin harmittaa äippää. Sen miälestä ton kanssa on ollu kerrankin kiva kiärtää noissa näytelmissä kun se on pärjänny niin hyvin. Voihan se olla, että se ei enää pärjäiskään missään. 😁
Jokapualella on kauheen märkää. Pihalla käynnin jälkeen joutuu tassujen putsaukseen ja pahimmassa tapauksessa suihkuun. Yök! Toi rääpäle käy suihkussa välillä monta kertaa päivässä. Mää en onneks oo joutunu kovin usein.
Yks ilta aiheutin noille vähän ylimääräsiä syrämen tykytyksiä. Oltiin äipän kanssa mettässä lenkillä ja sille sattu jotenkin vahinko ja mun naru irtos sen kärestä. Satuin huamaamaan sen ja lährin omille teilleni, vaikka se vähän kiljukin perässä. Semmosen reilut pari tuntia noi oli haahuillu pitkin mettiä karjumassa kun olin omilla seikkailuillani. Sukulaistäti lähti kans mua ettiin, mutta onneks se tuli ekaks meille kotio. Mää orottelin meinaan jo siällä, että voisin mennä sisälle kun joku avais oven. Noi oli hirmu tyytyväisiä, että mulle ei käyny mitään. No ei tiätenkään, mää oon viksu kaveri.

maanantai 24. helmikuuta 2020

Vaikka mitä

Viime viikkoina ja aikoina onkin taas ollu kaikennäköstä puuhaa. Mää oon pari kertaa käyny antamassa virka-apua, mutta laihoin tuloksin, mitään ei oo löytyny. Tai hyvä tiätty elukoitten kannalta, että ei oo sattunu, mutta huano mun kannalta kun ei oo ollukkaan mitään löyrettävää.
Toi rääpäle pääsi vasaani jahtiin kun iskä hommas sille pari omaa vasaania kun ei noita mettälintuja oo meiltäpäin sille löytyny. Molemmat vasaanit se löysi ja haukku mallikelposesti.
Äippä on halunnu saara mulle semmoset isot palkintoruusukkeet mun valiotitteleiren kunniaks jo monta vuatta, mutta se ei oo raaskinu ostaa semmosia. Ny se löysi täältä internetistä semmosen virman kun Ruusuke Studio, joka tekee semmosia ruusukkeita ja se tilas mulle molemmat valioruusukkeet. Ne tuli sopivasti, vähän niinku synttärilahjaks mulle.
On ne kyllä hianot, vaikka ei ihan oikeenlaiset ookkaan.
Toi rääpäle kävi viikonloppuna Jämijärvellä näytelmissä hankkimassa ittellensä uusia ruusukkeita ja pokaaleja. Lauantaina siällä oli erikoisnäyttely ja kelikin oli erikoisen kamala. Onneks mää sain olla kotona sisällä, lämpösessä ja kuivassa. Siällä Jämillä oli koko päivän satanu vettä ja lopulta luntakin. Äippä oli ihan litimärkä kun se tuli kotio. Tuamaroittemassa siällä oli Hannu Talvi ja se saneli tosta rääpäleestä seuraavaa:
Valkoinen kellertävin läiskin 6/4. Hyvä koko & mittasuhteet. Oikeamuotoinen, vielä hieman kevyt pää. Tiivis, jäntevä runko. Kokoon riittävä raajaluusto & kulmaukset. Karkea peitinkarva. Riittävä pohjavilla. Hyvä hännänkanto. Miellyttävä luonne. Erinomainen liike. ERI1 SA PU1 SERT VSP
Roppikuvasta näkee aavistuksen surkeasta kelin laarusta. Vasemmalla meijän rääpäle ja oikealla ROP Murtsukan Viima. Tosi kiva tytteli kuulemma.
Tässä viä kotona otettu pokaalikuva.
Sunnuntaina olikin sitten hiano päivä niin kelin kun tulostenkin suhteen. Aurinko paisto, Pekka Teini tuamaroi ja toi rääpäle oli roppi. Ja sai pari uutta pystiä erellisten jatkoks. Äippä oli ihan myyty tosta tuamarista. Sen miälestä se oli kaikista paras tuamari, mitä se on ikinä tavannu. Oli kuulemma mukava esittäjälle ja koirille ihan erityisen mukava. Ton rääpäleen se onnistu mittaan niin, että se ei ollu ees huamannu, että se oli mitattu. 45 cm oli mittauksen tulos. Tuamari oli tuumannu äipälle ennen mittausta, että olisko 46 cm? Vähän meni arvio piäleen. Tämmöstä se saneli tosta:
Väri valkoinen kookkain ruskein merkein.Hyvä rakenne, hyvät kulmaukset. Hieman kevyt kuono osa. Hyvä pään profiili. Hyvä pitkä kaula. Erinomaiset kulmaukset. Hyvä asentoinen häntä. Hyvä turkki. Hyvä käytös. ERI1 SA PU1 SERT ROP
Vasemmalla rääpäle ja oikealla VSP Joutsenvaaran Tunturintähti.
Tässä viälä pystikuva paikanpäällä.
Ja kotona koko viikonlopun saaliin kanssa.

On kai se myännettävä, että se on rotunsa aika erinomanen yksilö kun se noita pystejä ja ruusukkeita kerää, mutta osaa se kyllä olla ärsyttäväkin.
Koska eilen oli mun synttäripäivä niin me käytiin äipän kanssa iltapäivällä laatuaikalenkillä ihan kaksin. Mää sain pitkästä aikaa päättää, että mihinkä mentiin ja äippä vaan seuras perässä. Osan matkaa mentiin mettässäkin. Siällä on ny tänä talvena ollu hyvä kulkee kun ei oo lunta.
Mää sain tolta "pikku ihmiseltä" synttärilahjaks ykssarvismökkylän. Ja toi rääpäle sai siltä samanlaisen siitä ropista.

Ja molemmat on viä ihan ehjiä. 😃

sunnuntai 23. helmikuuta 2020

perjantai 14. helmikuuta 2020

Ystävänpäivä

                           Aurinkoista ystävänpäivää!
Mua alko lopulta jo kyllästyttään toi äipän kuvaaminen. Ei siitä meinannu tulla yhtään mitään kun toi rääpäle pomppi koko ajan paikasta toiseen.
Kaikesta hualimatta Hyvää ystävänpäivää kaikille!