perjantai 17. toukokuuta 2019

Topi 1 vee

Tolla rääpäleellä on tänään synttärit. Se täyttää kokonaista yhren vuaren.
Se sai jo pari päivää sitten äipältä etukäteis lahjaks tommosen pallon, mikä kesti sillä ehkä 10 minuuttia ja sen jälkeen se näytti tältä:
Tänään se sai äipältä ensin siilin. Joka oli pian entinen siili.
Ja sitten se sai viä tolta piänimmältä pikku ihmiseltä tommosen koiralelun.


Se on muuten viälä ehjänä. ;)
Äippä oli suunitellu, että se ottaa siitä hianon synttärikuvan nakkikakun eressä istuen, mutta toisin kävi. Samalla sekunnilla kun se laski ton kakkulautasen lattialle niin toi rääpäle ponkas kakun kimppuun ja pisti nakin parempaan talteen, vaikka äippä ja pikku ihminen kilju sille kuarossa. Ei minkäänlaisia tapoja oo oppinu tohon ikään mennessä.
Tässä viälä semmosia "virallisia" synttäri kuvia siitä.



maanantai 13. toukokuuta 2019

Kevät puuhasteluita

Kevät on jo menossa hyvää vauhtia kohti kesää. Meillä on tavanomasia kevät puuhia touhuttu; monttuja kaivettu, puskia ja puita leikelty jne. Toi rääpäle on ihastunu noihin risuihin ja keppeihin ja kanniskelee niitä pitkin poikin tarhaa ja järsii niitä piäneks hakkeeks.

Tässä yks päivä se suuttu jostain syystä meitin vesikupille ja kanto sen yhteen kaivamaansa monttuun.
Äippä kävi Tampereella yhressä näytelmässäkin kattelemassa, mutta me saatiin jäärä kotio. Se toi siältä paljo herkkuja tuliaisiks ja uuret vinkulelut molemmille.
Vähän aikaa leikittiinkin niillä nätisti. Vaihreltiin kyllä välillä.


Mutta sitten mää totesin, että ne onkin itteasiassa molemmat lelut tarkotettu mulle ja häärin ton rääpäleen sohvan alle pois tiältä, että sain ne molemmat ittelleni.
Vähän aikaa sainkin ne pitää, mutta sitten äippä oli tyhmä ja vei molemmat lelut pois. Se kehtas väittää, että mää olin muka liian kiukkunen tolle rääpäleelle kun se ei uskaltanu liikahtaa siältä sohvan alta mihinkään kun ärährin sille aina, kun se vähänkin liikahti siällä. Pöh! Kyllä sille kuri ja järjestys on pirettävä.
Äippä kävi sen kanssa taas mätsärissäkin. Hyvää harjotusta kuulemma sille. Sinisten kolmas oli lopputulos ja palkintokassi kotiin tuomisina.


Äippä on uhannu, että se kynii mut kesäkarvaan ihan pian. Toivottavasti kelit pysyy tämmösenä viileenä mahrollisimman pitkään niin se vois vaikka unohtaa sen kokonaan.

keskiviikko 24. huhtikuuta 2019

Koiranpäivä

Tänään on kuulemma koiranpäivä. Meillä se on kyllä mun miälestä ihan joka päivä. No hällä väliä. Koiranpäivän kunniaks äippä kuitenkin tuumas, että kurasta viis ja lähdettiin pellolle aamulenkille. Mutta eipä siältä juurikaan kuraa löytyny, mikä olikin hyvä juttu. Säästyin suihkulta, mutta toi rääpäle ei tiätenkään osannu olla siivosti, joten se pääsi pesulle.
Mää ihailin sivistyneesti maisemia.

Kun taas toi rääpäle innostu kaiveleen ja sotkeen siinä samalla itteensä.
Vähän se siistiyty kun lährettiin takas kotiopäin ja se pomppas tonne jorpakkoon kahlaileen, mutta ei kuitenkaan tarpeeks välttyäkseen pesulta.
Kuvat sen plutikoinnista jäi tohon yhteen ainooseen, huanoon räpsäsyyn kun äipällä ei ollu kamera valmiina, mutta haitanneeko tuo.
Toivottavasti äippä muistaa lopunkin päivää, että on tää koiranpäivä jos vaikka saatais ylimääräsiä herkkuja sen varjolla. 😁
Mukavaa koiranpäivää kaikille karvakamuille! 🐕

tiistai 9. huhtikuuta 2019

Täällä taas

Pitkästä aikaa äippä ehti taas auttaan mua tän plokin päivityksessä. Vaikka eipä tänne mitään ihmeempiä uusia juttuja kyllä kuulu. Suurinpiirtein niillä samoilla kuvioilla on jatkettu kun koko talvikin; lenkkiä, lunta, kuraa, tuhotöitä, vanua ja rääpäleen koulutusta.
Se on kyllä torellinen tuholainen koko rääpäle. Äippä on jo sanonu monta kertaa, että koskaan kukaan toinen koira ei oo tuhonnu meillä niin paljon leluja ja tiäs mitä kun toi. Onneks kuitenkin suurimmaks osaks leluja eikä kovin paljoo mitään muuta. 😶

Vanut revitään pihalle minuuteissa ja vinkut syödään ulos sekunneissa. Meillä ei oo tällä hetkellä yhtään ehjää, vinkuvaa lelua kun toi on tuhonnu ne kaikki.😠
Tästä äippä ei oikein tykänny:
Ensin se kävi vaan nyppimässä paloja noista kukan lehristä, mutta sitten se lopulta riipi kaks vartta ihan kaljuiks. Ja arvakkaas vaan oliko äippä kiukkunen? Sekin muuten pitää viä lisätä, että toi kukka ei ollu noin helposti saavutettavissa vaan se oli koitettu tuoleilla eristää tonne nurkkaan niin, että sinne ei pääsis lähelle. Kerta toi rääpäle koitti kaivaa multaakin siältä purkista jo aikasemmin. 💀
Ja sitten koitetaan esittää niin viatonta naamaa että.
Mutta osaa se aika velmultakin näyttää.
Yks ilta se meinas viärä multa mun ketun, mutta mää sanoin sille, että painu h***n ja sehän pakeni sohavan alle.

Ja pirin sen sitten siälä. Oppikoot paikkansa.
Pitkästä aikaa kokoonnuttiin Tampereen ympäristön parsonnien kanssa kimppalenkille Ylöjärvelle. Meitä oli siä mukana tosi monta parsonnia ja muutama vääränlainenkin, mutta toi rääpäle me jätettiin kotio ja viätettiin laatuaikaa ilman sitä. Toivottavasti otetaan pian uusiks.
Lumet on sulanu vauhrilla ja sehän tiätää vaan yhtä asiaa, kuraa. Tai oikeestaan siis kahta asiaa. Ensin sitä kuraa ja sitten pesua. Yäk! Kelit on ollu viä vähän kylmiä niin mua ei oo ihan kauheesti huvittanu noi kaivamis hommat niin oon välttyny isommilta pesuilta. Välillä on tassuja jouruttu käymään viruttamassa, mutta vähemmällä kuitenkin oon päässy kun toi rääpäle, joka on joutunu tuleen sisälle käytännössä joka kerta suihkun kautta. Äippä täytti syksyllä iskän kanssa tualta meitin tarhasta kaikki montut ja puskan juuret, mitä me oli kaivettu auki, mutta nyt toi rääpäle on avannu niistä jo ison osan ja vähän uusiakin monttuja on ilmestyny nurmikolle. Äippä sanoo, että meijän piha näyttää ihan siltä, että sinne olis puronnu pommeja. Tässä se on yhrellä kertaa tulossa takaovesta sisälle suihkuun.
Mää oon koittanu nauttia kevään viimesistä lumista kuperkeikkoja tekemällä.
Mutta eilen ja tänään on tullu ny niin paljo uutta lunta, että ei toi lumi tairakkaan loppua ihan justiinsa. Tosin se huano puoli tossa ny taas on, että kun tiät ja muutkin paikat oli just kuivunu niin nyt ne on taas uusiks kurassa ja märät ja pesut jatkuu. 😠
Äippä osti mulle uuren sohvankin kevään kunniaks.

Aika muhkeehan toi kyllä on. Siällä on oikeestaan parempi nukkua tällä mallilla:
Tolla tyynyllä on hyvä lepuuttaa leukaa. :)
Ny kun noi lumet alko sulaan niin kaiken maailman tirpat on alkanu taas lenteleen tässä meijänkin pihassa paljo enemmän. Ton rääpäleen pitäs kuulemma olla joku lintukoira ja täytyy kyllä myäntää, että aikalailla noi linnut tuntuu ärsyttävän sitä. Se rähjää niille sisältä, mutta pihalla se vasta rasittava onkin. Kauhee haukkuminen koko ajan ja sitten juaksee perässä puulta toiselle kun linnut vaihtaa puuta/puskaa. Toivottavasti se sitten ens syksynä haukkuu yhtä hyvin iskälle "oikeita" lintuja.
Mää haukun vaan muuten. Ja vahrin.
Äippä käytti mut taas eilen siällä hiaroja tätillä. Mitään isompaa jumia ei ny onneks ollu, mutta kyllä se silti mukavaa teki. Sitä voi kyllä suasitella kaikille.
Toivottavasti toi lumisare ny loppuis pian ja noi lumet sulais uurestaan pois ja tulis jo kesä. Sitä tässä ny orotellaan.

lauantai 23. helmikuuta 2019

Synttärisankari

Mulla on tänään synttärit. 12 vuatta tuli just mittariin. Se on kai aika paljon. Mutta äippä ja noi muut toivoo, että viälä tulis monta vuatta lisää. Senhän vaan aika sitten näyttää.
Sain jo viikko sitten ensimäisen lahjan. Toi nuarin noista pikkuihmisistä halus ostaa mulle synttärilahjan ja mää satuin näkeen kun se tuli kotio sen kanssa. Ja munhan oli pakko saara se heti. Onneks se oli myätämiälinen ja sainkin sen etukäteen.
Tänään sain äipältä ensin aamulla tommosen pehmomökkylän.
Ja sitten viälä päivällä uuren pallon. Toi rääpäle onkin jo ehtiny tuhoon melkein kaikki vanhat niin oli korkee aikakin saara uusia.
Kakun asemesta valkkasin ihan itte tommosta peuran palvulihaa. Harmi vaan, että en saanu syärä koko kipollista yksin.
Onnee viälä tätäkin kautta Tyyne-systerille ja velipojille!

sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Lunta ja näytelmiä

Tälle talvelle onkin riittäny lunta ihan tarpeeks. Välillä on alkanu tuntuun, että tohon lumimäärään alkaa tämmönen piäni koira jo hukkuun. Varsinkin kun se on ollu niin upottavaa, niin mää en oo viittiny paljoo tiältä poistua. Tua meitin tarhassakin on lunta niin paljon, että mua ei oo eres siällä huvittanu paljoo olla. Ja jos oonkin sattunu käymään vähän jossain penkan pualella niin sitten oon itte ihan yks lumipallo kun kaikki lumi tarttuu muhun kiinni. Tolla rääpäleellä on kummallinen karva kun siihen ei jää koskaan yhtään lunta kiinni, vaikka se kuinka rämpis tualla hankessa. Vaikka ei sekään siällä oo enää niin paljoo kulkenu kun aikasemmin. Loppuu vissiin kunto.
Nyt kun on pari päivää ollu plussalla ja satanu vettä niin hanketkin on laskenu ja oltiin tänään jo vähän aikaa pihalla. Joku juttu siältä lumen alta haisi mun nenääni, mutta en saanu selville, että mitä siä oli.
Toi rääpälekin häiritti koko ajan mun hommia ja jouruin tämän tästä komentaan sitä hukkaan.
Sisälläkin se änkee aina mun viäreeni kiljuun.
Se tuhoo leluja erelleen termiitti vauhtia. Tämän tästä meillä on jossainpäin tämmösiä ylläreitä.
Tää on äipän miälestä kaikista paras.
Se ei oo ennen nähny, että joku saa tommosen solmunarunkin syätyä poikki. Nyt toi rääpäle on siirtyny jo astetta paksumpiin solmuihin ja niittenkin tuhoominen on jo hyvällä alulla.
Mutta osaan määkin tuhoo tehrä jos vaan haluan. Näytin sille yks päivä, että kyllä määkin voin rikkoo, vaikka pallon jos vaan  haluan.


Menipä hiljaseks vähäks aikaa.
Viikon sisään äippä on viäny ton rääpäleen ny kaks kertaa näytelmiinkin. Viikko sitten ne oli ensin Parkanossa. Onneks mää sain jäärä sillon kotio kun oli ihan karsee keli. Sen kehä oli viä ulkona niin siällähän palelivat. Ja ihan turhan takia. Kun se on viälä pentuluakassa niin eihän siältä voinu palkinnoks saara muuta kun kunniapalkinnon, mutta se jäi vaan haaveeks sillä kertaa. Tuamaritätinä oli Outi Piisi (tai toisissa kohdissa lukee, että Piisi-Putta) ja se sano äipälle kehän jälkeen, että sille on opetettu, että noin värikäs ei saisi olla vaan tarttis olla enemmän täplikäs. Että hän ei uskalla sen takia antaa Kp:tä. No, minkäs sille sillon voi. Hyvän arvostelun se muuten sai, mutta sille tärille oli siis liian värillinen. Tämmöistä se kirjotutti arvosteluun:
Mukavasti kasvanut urospentu, jolla oikeat mittasuhteet. Toki rungon tulee täyttyä. Hyvän mallinen pää. Hyvä ilme, korvat. Hyvät kulmaukset, häntä. Runkoon toivoisin vähemmän keltaisen-punaista väriä, enemmän laikkuina, nyt liikaa yhtenäistä väriä. Väriä lukuunottamatta hyvä rotutyyppinen nuori uros. Iloinen luonne.
Kuva siältä on huano kännykkä räpsy, mutta muutakaan ei oo. Semmosessa kelissä ei paljo viittiny kuulemma kameran kanssa pelata.


Eilen oli sitten uusi yritys Huittisissa ja siällä ei väri haitannu yhtään. Sakari Poti tykkäs sen verran, että Kp tipahti ja Rop-pentu  titteli. Tämmöstä se kirjotutti arvosteluun:
Keskikokoinen-Oikeat mittasuhteet. Ikäisekseen hyvin kehittynyt. Tiivis, jämäkkä kokonaisuus. Oikealinjainen pää, hyvä pigmentti. Hyvin kehittynyt runko ja raajarakenne. Hyvä turkki. Oikea asentoinen häntä. Kevyt, kimmoisa liike. Miellyttävä luonne.
Ja kotona piti sitten ottaa palkinto kuvia.


Äippä sano, että lisää reeniä se vaaan viälä tarttee, joten mätsärit sun muut kissanristiäiset saa niistä viälä monta kertaa "asiakkaan". Ny se on sitten sen verran iso, että jatkossa näytelmissä se jo joutuu/pääsee ihan oikeisiin kilpailu luokkiin, joten niissä on sitten osattava käyttäytyä viksusti jos meinaa alkaa sertejä haalimaan. Saas nährä kuinka sen sitten käy. Muutenhan sillä ei oo mun pualesta yhtään väliä, mutta jos se sattuis pärjään niin määkin saan siinä samalla kaikkee ylimäärästä herkkua niin siinä miälessä toivotaan parasta. 😎