torstai 23. kesäkuuta 2022

Hyvää juhannusta!

 Kesästä on menny jo iso harppaus, mutta eipä tänne ihmeempiä kuulu. Toi rääpäle pääsi synttäreittensä jälkeen hiarojalle kun mää olin käyny jo aikasemmin. Tässä siitä toriste.


Sille toi paikallaolo vaan tuppaa oleen vähän hankalaa. ;)

Se kävi äipän ja "pikku ihmisen" kanssa pitkästä aikaa reenaamassa näyttelyitäkin tässä omalla kylällä olleessa mätsärissä. Toi ne tuliaisiks punasten kolmospalkinto kassin. Äippä elättelee viälä toiveita, että ne pääsis viä joskus oikeisiin näytelmiinkin sen kanssa. (Äippähän on siis sanonu, että toi rääpäle tarttee jonkun koetuloksen ennenkö siitä viimesestä sertistä on sille mitään hyätyä ja ennen sitä koetulosta se ei kuulemma aio viärä sitä näyttelyyn. Mutta voi olla, että se joutuu siitä haaveesta viä luapuun ja ne palaa näyttelykehään kattoon, että mitä siitä ny vanhempana sanotaan.) 

Piänihän se taas tossa porukassa oli, mutta nyt siä näky olleen toinenkin piäni iso koira.



Alkukuusta käytiin äipän ja iskän kanssa lakkiaisretkellä Kuopion suunnalla, mutta eipä siältä mitään ihmeempiä kerrottavia oo. 


Hyvää juhannusta kaikille tuareitten kuvien kera!






tiistai 17. toukokuuta 2022

Topi 4 vee.

 Tolla rääpäleellä on tänään synttärit. Se täyttää neljä vuatta. Melkein yhtä kauan se on jo ollu mun riasana. Hyvin, hyvin harvoin siitä on ollu mulle mitään hyätyä, mutta ei se kai enäänkään täältä mihinkään lähre. Tässä muutama kuva siitä juhlien kunniaks.




Se sai tommosen hai-kalan äipältä jo etukäteen lahjaks ja tuhoskin sen alta aika yksikön. Äippä oli reilu ja korjas sen, mutta nyt sitä ei oo annettu sille takasin. Seuraavalla kerralla sille ei voi enää tehrä mitään. 

keskiviikko 30. maaliskuuta 2022

Talvi jatkuu

 Täällä tylsyys, tekemättömyys ja talvi vaan jatkuu. Välillä näytti jo hetken, että vihrosta viimein olis alkanu kevät, mutta se peruuntu. Välillä noi kilometrin paksuset hanket on kantanu ja ollaan käyty äipän kanssa hankikantokävelyllä. Mutta suurimmaks osaks on jouruttu pysyyn tiällä. Tai mää oon pysyny, mutta toi rääpäle on väliin koittanu eretä siä hankenkin pualella. Laihoin tuloksin. Ja sekin on aika pian palannu takasin tiälle. 


Joulun jälkeen toi "pikku ihminen" halus ostaa jostain alennusmyynnistä meille uuren sohvan. Toi rääpäle ei oo ymmärtäny siitä mitään, mutta mää oon tykänny.


Sinne uppoo mukavasti. Tosin välilllä se on liikaa ja sitten pitää tyytyä vanhaan sohvaan.


Äippä ei tossa vaan ymmärrä, että miks toi patja täytyy pöyhiä pois ja maata käytännössä pelkällä lattialla. Mutta välillä se vaan on mukavampi noin.

Sain synttärilahjaks tosi monta uutta lelua ja herkkuja. 





Mökkylöitten päällä on mukava nukkua ja possua on kiva muuten vaan kanniskella. 

Toi rääpäle sai yks päivä naapurista lainaks tommosen "namimaton". Aikalailla laiskan näköstä sen homma on kun se ettii siältä niitä nameja. Mutta on se kaikki löytäny.


Jostain syystä mun ei oo annettu kokeilla sitä. Epäilevät mukamas, että mua ei tommosesta huvita nameja/ruakaa ettiä. Vaikka oikeessa kyllä ovat. Aivan liian monimutkasta. Oon ennemmin ilman kun alan tommosta rättiä tonkia.

Tässä yks päivä yllätin äipän ja kiipesin meitin tarhassa olevaan torniin. En ookkaan tualla ylätasanteella käyny moneen vuateen.



Totuuren nimissä täytyy myäntää, että saatoin erehtyä rampista. Äippä ei antanu mun tulla siältä omintoimin alas vaan koppas mut tualta ylhäältä kainaloonsa ja toimitti takas maahan. 

keskiviikko 22. joulukuuta 2021

Joulu on jo ovella

 Taas on päässy viärähtään pitkä aika erellisestä kirjotuksesta, mutta kun kukaan ei oo ehtiny auttaan mua tän koneen kanssa niin en voi sille itte mitään. 

Toi rääpäle kävi syksyllä iskän kanssa hirvijahrissa ja kyllä siitä hyätyäkin siällä oli. Sen ansiosta saatiin ammuttua muutama hirvi ja muutaman vähän kauemmaks juasseenkin se kävi löytämässä.


Tosin juaksi se hirvijahrissa muittenkin kun hirvien perässä. Mm. jänis, supi ja pyy sai siltä omat haukkunsa, mutta ne kaikki säily niillä kerroilla henkissä.

Äippä huamas jossain vaiheessa, että mää aloin vähän ontuun ja alko syättään mulle jotain pahoja pillereitä. Se varas mulle samantein ajan hiarojallekin ja käytiinkin Kirsin tykönä pari kertaa. Siällä onkin aina tosi kiva käyrä. Ja hyvää se teki nykkin. Jo eka kerta autto ja ontuminen väheni. Mitään isompaa jumia, mistä ontuminen suaraan olis johtunu, Kirsi ei löytäny, mutta selkä oli kyllä senverran kipee, että vähän tartti muristakin. Pari päivää siitä, äippä huamas, että mun toisen etujalan varpaan viäressä oli haava. Sitten se meinaskin, että josko se ontuminen johtukin osittain siitä. En tiärä. Jokatapauksessa sitä se alko sitten hoitaan kanssa ja siä hiarojallakin käytiin viä uurestaan. Ja nyt oon taas ihan kunnossa enkä onnu enää yhtään.

Samassa hötäkässä äippä raahas mut viälä hammaslääkärillekin. Sitä kuulemma vähän miätitytti, että uskaltaako se viärä mua sinne kun siinä nukutetaan kummiskin vähäks aikaa ja mää oon kuulemma jo niin vanha, mutta sitten se totes, että mun henki haisee niin pahalle, että riski se on sekin ja niinpä pääryin hammaslääkärin pöyrälle. Onneks kaikki meni hyvin ja erelleen mulla on kaikki hampaat tallella. Yhtään ei tarvinnu erelleenkään poistaa. 


Tässä oon viälä vähän nukuksissa omassa sohvassa.

Meillä on ollu tosi hiljanen syksy kaikinpualin. Ollaan oltu ton rääpäleen kanssa päivät käytännössä kaksistaan kun kaikki on ollu jossain töissä. Ei olla käyty missään eikä kukaan oo eres kuvannu meittiä siinä määrin kun yleensä. Mutta jos ny taas tilanne normalisoituis. Ainakin äippä lupaa olla ny kotona ja toi "pikku ihminenkin" on kuulemma monta viikkoo lomalla.

Eres joulukuvia ei meitistä oo tänä vuanna viälä otettu, joten nyt on pakko toivottaa hyvää joulua kaikille tämmösillä vähän epävirallisemmilla kuvilla. Joten 

Oikein hyvää joulun aikaa kaikille sukulaisille, lapsille ja lapsenlapsille, kasvattajille, tuttaville ja ihan kaikille lukijoille!

Toivoopi Teuvo ja Topi






perjantai 8. lokakuuta 2021

Syksyssä mennään

 Pitkällä syksysssä ollaankin jo menossa. Huamenna alkaa kuulemma hirvijahti ja toi rääpäle on pääsemässä sinne iskän mukaan. Se on sitten toinen juttu, että tehräänkö sillä siällä mitään. Ja jos se sattuu hirviä löytään niin saako ne perässä kulkevat ukkelit niitä ammuttua. Sen nimihän juantaa osittain semmosesta vanhasta orkesterista kun Topi ja toivottomat. Ja noilla toivottomilla viitataan tässä kohtaa tiätenkin noihin miähiin. ;) Aika näyttää, kuinka niitten käy.

Tää syksy on menny samaa rauhallista rataa kun mitä tässä viime vuasi on muutenkin menny. Kotona puuhastelua, mettälenkkejä ja myyrästystä. Mistä pääsenkin hyvin kehuihin. Eilen pistelin kolme myyränpoikasta henkiltä.  Toi rääpäle oli alkanu kaivaan tarhassa, airan viäressä ja löytäny siältä myyränpesän. "Pikku ihminen" kävi nappaan sen pois siältä kun noita ällöttää kun se yleensä syä ne myyrät, mitä se sattuu löytään. No ny ne ei ollu varmoja, että ehtikö se nappaan siältä muuta kun pesäaineita kun ne toi sen sisälle. Mut viätiin sitten paikalle tarkastaan varmuuren vuaks, että onko siällä viälä jotain vai oliko se vaan tyhjä pesä. Ja kun vähän aikaa siällä kaivelin niin kolme poikasta tosiaan pistin siältä henkiltä. Nehän on niin ällöttäviä ja epähykieenisiä, että en ymmärrä, kuinka jokkut viittii semmosia syärä. Yäk! Mutta henkiltä ne on saatava. Ja tottakai sain isot kehut hommasta. Niinkun aina.

Muutama viikko sitten meillä oli ihanan rauhallinen viikko äipän kanssa kun iskä kävi ton rääpäleen kanssa pohjosessa lintujahrissa. Mutta turhaan kävivät kun eivät saanet yhtikäs mitään, paitsi raikasta ulkoilmaa. Ja me saatiin sitä rauhaa. ;) Että loppuviimeks silti hyvä kun olivat vähän aikaa pois.

Sitten kuvia syksyn varrelta.

Toi rääpäle pääsi hiarojalle ennenkö alko jahtikausi. Sille vaan tuattaa tuskaa olla paikoillaan siälläkin.


Täälläkin on aivan varmasti myyriä.


Tässä ollaan äipän kanssa laatuaika lenkillä kaksistaan.



Tässä toi rääpäle on siällä pohjosessa.


Toi "pikku ihminen" on taas halunnu ottaa meitistä syksysiä kuvia, mutta mua ei kyllä noi poseeraus hommat huvita yhtään.




Toi rääpäle kyllä osaa poseerata sillon kun se malttaa pysyä eres hetken paikoillaan.



Ja taas jotain kaverikuviakin mukamas. Ei tuu mitään sanon minä. Tässä kaks "parasta" otosta. 😎


Aina on jompikumpi lährössä tai kattoo eri suuntaan tai on silmät kiinni tai mitä millonkin. 

Mää löysin pitkästä aikaa tämmösen hianon pallon, jonka kanssa oon tykänny ny leikkiä jo monta viikkoa. Noi immeiset ei vaan oikeen tykkää siitä kun se pitää kuulemma niin pahaa ääntä. En mää vaan huamaa mitään. ;)



maanantai 2. elokuuta 2021

 Erellisestä päivityksestä onkin päässy viärähtään aikaa. Mutta eipä meille mitään ihmeempiä kuulu. Kesä on ollu ihan super kuuma. Suarastaan kamalan kuuma. Äippä ei oo paljoo päästäny meittiä pihalle keskellä päivää. Aamusin on vähä päästy tarhaan ja iltasin, mutta muuten se on pitäny meitit visusti sisällä. Toki se ei oo kyllä haitannu yhtään, koska ei siä pihalla oo jaksanu olla. Sisällä on ollu ees vähän vilposempaa. Tota rääpälettä ne on ton "pikku ihmisen" kanssa välillä koittanu viärä uimaan, mutta ei se oo suastunu erelleenkään muuta kun vaivasesti vattakarvat kasteleen.


Pääsääntösesti ollaan oltu kesä kotona. Eikä liikoja viaraitakaan oo erelleenkään käyny tän ihme tauti jutun takia. Vaikka hyvinhän tähän on jo tottunu. Ei haittaa meittiä ollenkaan. Näyttelyitä on ny alkanu oleen ja niihin äippä kovasti hinkuis ton rääpäleen kanssa, mutta koska se on sitä miältä, että se haluaa sille ensin jokku riittävät koetulokset ja niitä voi yrittää seuraavaks vasta syksyllä niin ei ne oo sitten niihinkään lähteneet.

Vähän käytiin joku aika sitten ajeleen pitkin poikin suamee ja tässä kuvia sieltä ja täältä.

Kolilla käytiin kattoon kansallismaisemaa. Mää matkustin sinne ylös äipän kanssa semmosella näköalahissillä.




Koitelinkoskella oli aika vähän vettä, mutta hiano paikka sekin oli.



Ton rääpäleen tarvii aina jokapaikassa olla aukomassa päätään. Niin tuallakin.




Autin padolla sentään meni vettä.



Välillä piti huiliakin. Hei eihän se äippä haittaa, että nukun tässä sun paikalla? ;)


Toi rääpäle sentään jätti tilaa muillekkin.


Käytiin me vähän merituuliakin haistelemassa jossainpäin rannikkoa.


Ja toi rääpäle kävi vilkasemassa tulevia syksyn jahtimaastojansa.


Joku haju siältä jo tuli nenään.

Noilla retkillä on aina tosi mukava käyrä, mutta kyllä on kiva tulla takasin kotio. Äippä nauro mulle kun en meinannu millään saara tehtyä sopivaa petiä ittelleni.


Ja huom. Noi on normaalisti kaikki eripuolilla eteisen lattiaa. Lopulta totesin, että kai se on vaan paree mennä tänne vanhaan hyvään punkkaan maate. :)