Henkissä erelleen

Oli ihan pakko tulla kertoon, että henkissä selvittiin ekasta hiihtoreissusta, molemmat. Ja ihan ilman vaurioitakin. Mää oon kunnossa ja oli kivaa juasta oikein kunnolla vähän erilaisissa maisemissa kun yleensä. Ja äippäkin on suurinpiirtein kunnossa ja sen sukset ja porkatkin on erelleen ehjänä.
Välillä olisin halunnu mennä vähän eri suuntaan kun äippä, mutta kun meillä oli välissä semmonen varmaan 15 metriä pitkä naru niin se sai aina kiskottua mut sen haluamaan suuntaan. Vaikka ei sen koko ajan tarvinnu kiskoo kun se on alkanu hokeen oikeeta ja vasenta jossain vaiheessa lenkillä niin mää oon viksuna koirana alkanu ymmärtään niitä aika hyvin ja ymmärrän sen ohjeistusta aika mallikkaasti, mutta aina ei vaan huvita. Ja jos koko ajan huutaa samaa vasenta niin mehän pyärittäs ympyrää jos ei yhtään vaihrettas suuntaa välillä. ;)
Yhressä kohtaa semmosen laron nurkalta meittiä lähti karkuun pupujussi ja sitten mentiinkin vähän aikaa lujaa. Äipällä oli ihan täys tyä pysyä mun perässä, mutta sitten kun se väsähti niin määkin jouruin hiljentään ja se pupujussi pääsi karkuun. Mälsää. Jos olisin saanu mennä ihan vapaana ilman äippää niin ei varmasti olis karannu.
Nysse meinaa, että meillä oli senverran kivaa, että mennään huamenna uurestaan. Saas nährä jaksaako se viälä?
Kuvia se ei paljo kerinny ottaan, mutta jonkun toristusaineiston kumminkin.

Kevät tulee sittenkin

Vihrosta viimein alkas näyttään siltä, että kevät vois alkaa pikku hiljaa tulemaan. Aurinko paistaa, linnut laulaa ja lumetkin on alkanu vähitellen sulaan, vaikka kyllä sitä viälä on niin mahrottomasti, että paljon saa aurinko lämmittää, että kaikki hanget on poissa. Viime aikoina on ollu se hyvä puali, että kun päivällä on plussalla ja yällä mahroton pakkanen niin hankikannot on mitä parhaat. Ei meinaan tartte ny lenkkeillä tiätä pitkin kun voiraan talsia pelloilla ihan miälin määrin. Toi pikku ihminen on kulkenu mun kans enempi tua pellolla kun sitä hanki kantaa paremmin kun äippää, mutta kyllä äippäkin sinne välillä on uskaltautunu. Tänään kiärrettiin sen kanssa vähän pirempikin lenkki tossa pellolla ja se pysy melkein koko ajan pinnalla. ;) Saas nährä kuinka huamenna käy kun se uhkas, että lähtee mun ja suksien kanssa liikenteeseen... Voi olla pelottavaa, meille molemmille. :D

Mää tykkään tehrä kuperkeikkoja.

Sisällä noi väliin nauraa mulle, mutta minkäs mää sille mahran, että aurinkon pilkut vetää pualeensa pimeen ja pitkän talven jälkeen.

Yks harmittava juttu tässä kävi kun iskä myi meitin matka-auton pois. En tiärä kuinka meitin kesäretkille ny mahtaa käyrä? Toivottavasti se löytää jostain tilalle uuren.
Musta on muuten tullu tupla-vaarikin kun mun Aapo-poika kävi vähän touhuilemassa yhren tytsyn kanssa. Tai itseasiassa niistä lapsista tuli ny vähän niinku mun ja sen meitin nappulan yhteisiä kun se tytsy, jonka kanssa Aapo oli käyny rehveillä on Oskarin laps Salli.
Mitään sen kummallisempaa kertoiltavaa mulla ei tässä ny taira sitten enempää olla. Laitetaan loppuun viälä muutama kuva.
Ja hyvää pääsiäistä kaikille! Älkää syäkö liikaa pääsiäismunia. (Ne on  muuten pahoja. Mää en tykkää munista. Paistettuna oon joskus muutaman palan syäny, mutta ei oo mun herkkua).