keskiviikko 22. joulukuuta 2021

Joulu on jo ovella

 Taas on päässy viärähtään pitkä aika erellisestä kirjotuksesta, mutta kun kukaan ei oo ehtiny auttaan mua tän koneen kanssa niin en voi sille itte mitään. 

Toi rääpäle kävi syksyllä iskän kanssa hirvijahrissa ja kyllä siitä hyätyäkin siällä oli. Sen ansiosta saatiin ammuttua muutama hirvi ja muutaman vähän kauemmaks juasseenkin se kävi löytämässä.


Tosin juaksi se hirvijahrissa muittenkin kun hirvien perässä. Mm. jänis, supi ja pyy sai siltä omat haukkunsa, mutta ne kaikki säily niillä kerroilla henkissä.

Äippä huamas jossain vaiheessa, että mää aloin vähän ontuun ja alko syättään mulle jotain pahoja pillereitä. Se varas mulle samantein ajan hiarojallekin ja käytiinkin Kirsin tykönä pari kertaa. Siällä onkin aina tosi kiva käyrä. Ja hyvää se teki nykkin. Jo eka kerta autto ja ontuminen väheni. Mitään isompaa jumia, mistä ontuminen suaraan olis johtunu, Kirsi ei löytäny, mutta selkä oli kyllä senverran kipee, että vähän tartti muristakin. Pari päivää siitä, äippä huamas, että mun toisen etujalan varpaan viäressä oli haava. Sitten se meinaskin, että josko se ontuminen johtukin osittain siitä. En tiärä. Jokatapauksessa sitä se alko sitten hoitaan kanssa ja siä hiarojallakin käytiin viä uurestaan. Ja nyt oon taas ihan kunnossa enkä onnu enää yhtään.

Samassa hötäkässä äippä raahas mut viälä hammaslääkärillekin. Sitä kuulemma vähän miätitytti, että uskaltaako se viärä mua sinne kun siinä nukutetaan kummiskin vähäks aikaa ja mää oon kuulemma jo niin vanha, mutta sitten se totes, että mun henki haisee niin pahalle, että riski se on sekin ja niinpä pääryin hammaslääkärin pöyrälle. Onneks kaikki meni hyvin ja erelleen mulla on kaikki hampaat tallella. Yhtään ei tarvinnu erelleenkään poistaa. 


Tässä oon viälä vähän nukuksissa omassa sohvassa.

Meillä on ollu tosi hiljanen syksy kaikinpualin. Ollaan oltu ton rääpäleen kanssa päivät käytännössä kaksistaan kun kaikki on ollu jossain töissä. Ei olla käyty missään eikä kukaan oo eres kuvannu meittiä siinä määrin kun yleensä. Mutta jos ny taas tilanne normalisoituis. Ainakin äippä lupaa olla ny kotona ja toi "pikku ihminenkin" on kuulemma monta viikkoo lomalla.

Eres joulukuvia ei meitistä oo tänä vuanna viälä otettu, joten nyt on pakko toivottaa hyvää joulua kaikille tämmösillä vähän epävirallisemmilla kuvilla. Joten 

Oikein hyvää joulun aikaa kaikille sukulaisille, lapsille ja lapsenlapsille, kasvattajille, tuttaville ja ihan kaikille lukijoille!

Toivoopi Teuvo ja Topi






perjantai 8. lokakuuta 2021

Syksyssä mennään

 Pitkällä syksysssä ollaankin jo menossa. Huamenna alkaa kuulemma hirvijahti ja toi rääpäle on pääsemässä sinne iskän mukaan. Se on sitten toinen juttu, että tehräänkö sillä siällä mitään. Ja jos se sattuu hirviä löytään niin saako ne perässä kulkevat ukkelit niitä ammuttua. Sen nimihän juantaa osittain semmosesta vanhasta orkesterista kun Topi ja toivottomat. Ja noilla toivottomilla viitataan tässä kohtaa tiätenkin noihin miähiin. ;) Aika näyttää, kuinka niitten käy.

Tää syksy on menny samaa rauhallista rataa kun mitä tässä viime vuasi on muutenkin menny. Kotona puuhastelua, mettälenkkejä ja myyrästystä. Mistä pääsenkin hyvin kehuihin. Eilen pistelin kolme myyränpoikasta henkiltä.  Toi rääpäle oli alkanu kaivaan tarhassa, airan viäressä ja löytäny siältä myyränpesän. "Pikku ihminen" kävi nappaan sen pois siältä kun noita ällöttää kun se yleensä syä ne myyrät, mitä se sattuu löytään. No ny ne ei ollu varmoja, että ehtikö se nappaan siältä muuta kun pesäaineita kun ne toi sen sisälle. Mut viätiin sitten paikalle tarkastaan varmuuren vuaks, että onko siällä viälä jotain vai oliko se vaan tyhjä pesä. Ja kun vähän aikaa siällä kaivelin niin kolme poikasta tosiaan pistin siältä henkiltä. Nehän on niin ällöttäviä ja epähykieenisiä, että en ymmärrä, kuinka jokkut viittii semmosia syärä. Yäk! Mutta henkiltä ne on saatava. Ja tottakai sain isot kehut hommasta. Niinkun aina.

Muutama viikko sitten meillä oli ihanan rauhallinen viikko äipän kanssa kun iskä kävi ton rääpäleen kanssa pohjosessa lintujahrissa. Mutta turhaan kävivät kun eivät saanet yhtikäs mitään, paitsi raikasta ulkoilmaa. Ja me saatiin sitä rauhaa. ;) Että loppuviimeks silti hyvä kun olivat vähän aikaa pois.

Sitten kuvia syksyn varrelta.

Toi rääpäle pääsi hiarojalle ennenkö alko jahtikausi. Sille vaan tuattaa tuskaa olla paikoillaan siälläkin.


Täälläkin on aivan varmasti myyriä.


Tässä ollaan äipän kanssa laatuaika lenkillä kaksistaan.



Tässä toi rääpäle on siällä pohjosessa.


Toi "pikku ihminen" on taas halunnu ottaa meitistä syksysiä kuvia, mutta mua ei kyllä noi poseeraus hommat huvita yhtään.




Toi rääpäle kyllä osaa poseerata sillon kun se malttaa pysyä eres hetken paikoillaan.



Ja taas jotain kaverikuviakin mukamas. Ei tuu mitään sanon minä. Tässä kaks "parasta" otosta. 😎


Aina on jompikumpi lährössä tai kattoo eri suuntaan tai on silmät kiinni tai mitä millonkin. 

Mää löysin pitkästä aikaa tämmösen hianon pallon, jonka kanssa oon tykänny ny leikkiä jo monta viikkoa. Noi immeiset ei vaan oikeen tykkää siitä kun se pitää kuulemma niin pahaa ääntä. En mää vaan huamaa mitään. ;)



maanantai 2. elokuuta 2021

 Erellisestä päivityksestä onkin päässy viärähtään aikaa. Mutta eipä meille mitään ihmeempiä kuulu. Kesä on ollu ihan super kuuma. Suarastaan kamalan kuuma. Äippä ei oo paljoo päästäny meittiä pihalle keskellä päivää. Aamusin on vähä päästy tarhaan ja iltasin, mutta muuten se on pitäny meitit visusti sisällä. Toki se ei oo kyllä haitannu yhtään, koska ei siä pihalla oo jaksanu olla. Sisällä on ollu ees vähän vilposempaa. Tota rääpälettä ne on ton "pikku ihmisen" kanssa välillä koittanu viärä uimaan, mutta ei se oo suastunu erelleenkään muuta kun vaivasesti vattakarvat kasteleen.


Pääsääntösesti ollaan oltu kesä kotona. Eikä liikoja viaraitakaan oo erelleenkään käyny tän ihme tauti jutun takia. Vaikka hyvinhän tähän on jo tottunu. Ei haittaa meittiä ollenkaan. Näyttelyitä on ny alkanu oleen ja niihin äippä kovasti hinkuis ton rääpäleen kanssa, mutta koska se on sitä miältä, että se haluaa sille ensin jokku riittävät koetulokset ja niitä voi yrittää seuraavaks vasta syksyllä niin ei ne oo sitten niihinkään lähteneet.

Vähän käytiin joku aika sitten ajeleen pitkin poikin suamee ja tässä kuvia sieltä ja täältä.

Kolilla käytiin kattoon kansallismaisemaa. Mää matkustin sinne ylös äipän kanssa semmosella näköalahissillä.




Koitelinkoskella oli aika vähän vettä, mutta hiano paikka sekin oli.



Ton rääpäleen tarvii aina jokapaikassa olla aukomassa päätään. Niin tuallakin.




Autin padolla sentään meni vettä.



Välillä piti huiliakin. Hei eihän se äippä haittaa, että nukun tässä sun paikalla? ;)


Toi rääpäle sentään jätti tilaa muillekkin.


Käytiin me vähän merituuliakin haistelemassa jossainpäin rannikkoa.


Ja toi rääpäle kävi vilkasemassa tulevia syksyn jahtimaastojansa.


Joku haju siältä jo tuli nenään.

Noilla retkillä on aina tosi mukava käyrä, mutta kyllä on kiva tulla takasin kotio. Äippä nauro mulle kun en meinannu millään saara tehtyä sopivaa petiä ittelleni.


Ja huom. Noi on normaalisti kaikki eripuolilla eteisen lattiaa. Lopulta totesin, että kai se on vaan paree mennä tänne vanhaan hyvään punkkaan maate. :)



maanantai 17. toukokuuta 2021

Topi 3 vee

 Tolla rääpäleellä on tänään synttärit. Se täyttää kolme.

Äippä anto sille heti aamulla lahjaks vinkun.


Se meni sen kanssa pöyrän alle hetkeks. 

Pian se unohti sen lelun ja hetken päästä äippä anto sille viälä pallon.


Senkin kanssa se meni hetkeks pöyrän alle. Ja sitten se jätti ne molemmat lelut sinne. Se ei nääs aamulla kerinny leikkiin kun se vartos, että koulutaksi menee ohi. Kun sen haukkumisesta saa tiätty palkan. Mutta tänä aamuna kävikin huano tsäkä. Taksi ei tullu ollenkaan. Mutta ei se kyllä palannu leikkiin noilla uusilla leluillakaan.

Mää vein sen pallon siltä päivällä. Ja illallakin.

Toi "pikku ihminen" halus ottaa siitä synttärikuvia, joten tässä muutama otos.





Sai se tiätty kakunkin. Mullekin tarjottiin nakkia, mutta en hualinu. Yäk.

Mutta toi on ihan tyhmää, että ensin pitäis poseerata kakun viäressä. Musta ei semmosia kuvia oo onnistuttu napsiin. Eikä onnistuta. Tollakin meinas tehrä tiukkaa. Sen tartti kattella ihan muualle, ettei olis kakku viäny voittoo. Mutta sai se sitten lopuks sen syärä.




torstai 6. toukokuuta 2021

Kevät juttuja

 Nyt on kaikki loputkin lumet sulaneet, eikä enää oo pelkoo kurastumisesta. Paitti, että tänä aamuna oli ihan reilusti lunta maassa kun ekan kerran käytiin pihalla. Mutta säästyttin silti pesulta. Ja itseasiassa, vaikka lumien sulamisesta on jo aikaa niin silti toi rääpäle onnistu kurastaan ittensä yhrellä mettälenkillä ja pääsi pesulle. 


Mutta se onkin semmonen kuraiivari. Aina ravassa.

Äippä kävi ton "pikku ihmisen" kanssa yhtenä päivänä kattomassa tommosia:





Ihan hirveitä. Onneks äippä on luvannu, että meille ei tuu enää tommosia mun riasaks. Ja sitäpaitti noillakin on kaikilla jo omat korit.

Toi "pikku ihminen" halus taas ottaa meitistä yhteiskuvan.


Se meinas myäskin, että me tarvittas tonne tarhaan uusia leluja. Ja hankkikin sitten niitä. Mää "leikin" hetken aikaa muaron vuaks niillä, mutta en mää pihalla tommosista tykkää.



Ja toi rääpälekin tykkää miäluummin kanniskella, leikkiä ja pureskella kaikenlaisilla kepeillä, mitä se repii millon mistäkin.



Mitään sen kummempia ei tänne meitin kulmille kuulu. Pikku hiljaa aletaan orotteleen kesää ja lämpöä.