Vuosi vaihtuu

 Taas viärään viimmesiä tästä vuaresta. Kaikenkaikkiaan on ollu hiljanen ja kummallinen vuasi. Mulla on ollu tasasen rauhallinen vuasi niin kun ne on viime vuasina ollu muutenkin. Loppu vuaresta oli vähän niitä terveys murheita, mutta onneks nekin on ny takana. Vaikka tää vuasi oli kuulemma kaikilla muillakin rauhallinen. Ihan kaikella tapaa.   

 Tolla rääpäleelläkin oli hiljasta. Alkuvuaresta se kävi vaan kahressa näyttelyssä, tosin hyvällä menestyksellä, mutta sitten nekin loppu. Ja äippä on sanonu, että se ei pääse seuraavaan  näyttelyyn ennenkun sillä on jotain lintukoe juttuja suaritettuna. Aika näyttää, pääseekö se siis enää koskaan näyttelyihin, vaikka äipän miäli niihin palaakin. ;)

Uutta vuatta kohti tässä mennään siis hyvää vauhtia ja kohta meikäläinen taitaa mennä untenmaille. Musta on alkanu tuleen iltauninen. :) 

Parempaa ja menestyksekästä uutta vuatta kaikille!

Joulua

 Kaikki on menny hyvin ja oon pysyny terveenä. Toivottavasti sama meno jatkuu. Ny rauhotutaan kuulemma joulun ja uuren vuaren viattoon. 

Oikein hyvää ja rentouttavaa joulun aikaa kaikille!

T. Teuvo,Topi ja alamaiset

Terveysmurheita

 Mää oon ollu vähä kipeenä. En kyllä oikein tiärä, mikä mua vaivaa, mutta kaikki ei oo ollu kunnossa. Reilu kuukausi sitten äippä vei mut lääkäriin kun nuolin tosi useesti hännän juurta. Ei siihen mitään syytä löytyny, mutta jotain öljyä se lääkäri mun takamukseeni määräs. Sitä äippä sitten laitto monta kertaa päivässä tonne takamukseen. Samalla se lääkäri totes, että joku eturauhanen on suurentunu ja kun mun pyllyssä oli jotain muhkuran näköstä niin se epäili, että se vois olla jotain anaaliadenoomaa. Joku hormoonikasvain kuulemma. Siihen vois kuulemma auttaa kastrointi, mutta äippä ei oikein haluais nukuttaa mua enää. Se lääkäri määräs mulle jonkun pillerikuurin siihen eturauhaseen ja niitten niälemisestä me sitten kinattiin äipän kanssa seuraava viikko.

Se nualeminen kyllä rauhottu ton jälkeen, mutta ei loppunu kokonaan. Kaks viikkoo sitten äippä heräs yällä siihen kun mua oksetti. Se kerkis just nappaan mut sänkystä lattialle kun yäkkäsin. Ja hetken päästä viä uusiks. Sitten helpotti ja mentiin takas nukkuun. Aamuyästä herätin iskän, että tarttis päästä pihalle. Ensin tuli normi kakkia, sitten vetelää ja lopulta verta. Olo oli aikas väsyny. Noi pohti, että mitä ne mun kanssa tekis. Äippä anto mulle jotain lääkettä ja mentiin sitten viä hetkeks nukkuun. Aamulla äippä keitti mulle kaurapuuroo. Yök! Ja pakotti syömään sitä. En tykänny. Ja oksensin hetken päästä kaikki pois. Taas ne mietti että mitä ne mun kanssa tekis. Mun olo oli aika vetämätön.

Kaikki lähti kuitenkin hommiinsa ja äippäkin lähti käymään pikasesti kaupassa. Kun se tuli takas, se meinas saara sätkyn. Mun koko takapää ja toinen jalka oli ihan yltä päältä veressä, mutta mun olo oli paljo parempi kun aikasemmin aamulla. Se vei mut suihkuun ja soitti lääkäriin. Lääkäri otti mut onneks ylimääräsesti näytille. Mutta ei se sitten mitään vikaa musta löytäny erelleenkään. Äippä epäili, että voiko ne adenoomat puhjeta, mutta ei kuulemma voi. Taas se tunki sormen mun takalistoon, mutta ei siellä tuntunu mitään ylimäärästä. Eikä se lääkäri oikein keksiny, että mistä se veri voi olla peräsin. Meinas, että se vois olla jostain suolistosta tai mahan suunnalta tai jostain, mutta varmuutta ei kuulemma pysty sanoon ilman jotain röntgeniä tai jotain tähystystä. Mutta sitten se oli sitä miältä, että siitä ei välttämättä sitten kuitenkaan oo mitään lopullista hyötyä. Ja sillä ei eres oo semmosia laitteita.

Se määräs mulle kuitenkin antipijootti reseptin ja muutaman päivän jotain vattalääkettä. Ja suasitteli jotain ihme mössö ruakaa. Hyi, se oli pahaa. Sen aamusen veriepisorin jälkeen mun olo kuitenkin parani ja oon ollu ihan oma itteni sen jälkeen. Äippä on sen jälkeen syättäny mulle pelkästään semmosia mössöruokia. Hyi olkoon! Välillä me ollaan mössössä molemmat kun taistellaan niitten syömisistä. Antais jotain kunnon sapuskaa. 

Ny meillä mennään kuulemma päivä kerrallaan. Toivottavasti pysyn kunnossa. Ei ollu kiva olla kipeenä. Ja varsinkin niällä niitä pillereitä. Pari päivää sitten pääsin onneks nauttiin hiaroja-Kirsin käsittelyyn. Kyllä teki hyvää. Menkää muutkin hiarottavaks. 

Täällä ollaan

 Piiiitkästä aikaa äippä kerkes taas jeesaan tän plokin kanssa. Joten nyt kuulumisia meijän mäeltä.

Loppukesästä meitin rauhaa saapu häiritteen taas semmonen musta, lorppakorvanen rääpäle. Kuulemma Elmo. Luajan kiitos se ei sentään muuttanu meille, mutta aikas useesti se on meittiä käyny kiusaamassa. Ällöttävää lässytystä äippäkin pitää sille koko ajan. Vauva mukamas.

Se oli alkuunsa piänempi kun toi meitin rääpäle, mutta ny se on kasvanu jo isommaks. Siitä kai tulee yhtä iso kun siitä sen velipoijasta Alposta.

Mää oon päässy taas hiarojalle rentoutuun.

Ja saatiin äipän kanssa viättää laatuaikaa kun iskä kävi ton rääpäleen kanssa pohjosessa. Käytiin mm. parsonnilenkillä ja mummilla pitkästä aikaa.

Ja sitten tarkistettiin meitin tiluksia porukalla mönkkäriajelulla.

Ja tottakai vähän myyrästettiinkin.

Iskän ja rääpäleen pohjosen reissukin oli onnistunut kun iskä onnistu ampuun sen haukkuun metton.

Yks viikonloppu äippä ja "pikku ihminen" raahas meitit molemmat ja viä sen Alponkin tohon kylälle mätsäriin, vaikka mulle on jo luvattu, että mun ei tartte semmosiin reissuihin lähtee. Ton rääpäleen piti hoitaa kaikki tommoset tylsät jutut meillä. Mutta ei, sinne vaan mentiin. Ja ihan turhaan. Mulle ja Alpolle siniset, tolle rääpäleelle tiätty punanen nauha, mutta kukaan ei saanu palkintoja. Onneks vahingonkorvaukseks saatiin sentään äipältä makkaraa. Kuvia ei siitä reissusta kyllä oo tarjolla. Mutta ei haittaa.

"Pikku ihminen" halus vaihteeks ottaa meitistä syksysiä kuvia. Tässä muutama malliks.

Toi rääpäle pääsi iskän mukaan hirvijahtiin pari viikkoa sitten ja sille ammuttiin sen toinen hirvi.

Kotona se koittaa välillä yrittää vallata mun pöyrän.

Vaikka se kyllä hyvin tiätää, että sillä ei oo lupa mennä sinne. Jos äippä kuulee toiseen päähän taloo, että se hyppää tonne ja lähtee hiipiin yllättääkseen sen niin ei onnistu. Ei tartte äipän montaa askelta ottaa kun kuuluu, kuinka se hyppää alas. Tossa äippä pääsi kuitenkin yllättään sen.

Pääasiassa meitin aika kuluu kuitenkin näin:

Vaikkakin ei yleensä noin lähekkäin. Tää on harvoja poikkeuksia.

Ei mitään kummempia

Kesä alkaa oleen lopuillaan, eikä meille kuulu mitään sen kummempia. Tänä vuanna ei olla ehritty ees mihinkään lomareissuun kun se korona hässäkkä sekotti keväästä lähtien kaikki noitten suunnitelmat. Meillä piti keväällä olla ton yhren "pikku ihmisen" valmistujaisjuhlia, mutta kun niitä ei voitukkaan sillon pitää niin äipällä meni puali kesää kun se järjesti niitä tämän tästä. Sitten se "pikku ihminen" lähti johonkin armeijaan. Ny se on ollu välillä pitkän aikaa pois kotoo ja sitten se taas ilmestyy muutamaks päivää ja lähtee taas. Ihan kummallista. Viimeks kun meiltä lährettiin tonne armeijaan niin ei se tollain menny, mutta kai sekin on tän koronan vika.

Sitten kun äipän ei enää tarvinnu järjestää juhlia se alko peseen mattoja ja noukkiin marjoja ja tekeen kaikkee muuta. Ja iskäkin on kaiken aikaa ollu jossain hommissa. 

Pari päivää sitten tehtiin yhren yän reissu Vaasaan ja siinä oli kuulemma tän kesän lomareissu.😩

Reposaaressa käytiin vähän merituulia haistelemassa.

Ton rääpäleen takia meillä on ollu kaiken maailman parrikaadeja ja esteitä ja portteja joka pualella keväästä lähtien niin, että mää en oo kaikinajoin päässy eres omalle pöyrälleni nukkuun/vahtiin/ottaan aurinkoo. Sen takia oon joutunu sitten vähän eriskummallisiinkin paikkoihin välillä.

Tossa hyllyn päällä tarttee olla aika varovasti.

Mutta äipän ja iskän sänky on osottautunu tosi mukavaks paikaks.

Toi rääpäle on ny, ainakin periaatteessa, torettu terveeks ja sen rajotukset on purjettu. Joten se saa nykyään olla taas irti tarhassakin. Ja siällähän elämää piisaa ja samalla hommia tolle.

Kesäistä

Erellisestä kerrasta onkin jo hujahtanu kuukausi. Vaikka eipä täällä mitään kummempia oo touhuttu. Kotona on pääsääntösesti pysytty kun ne koronarajotusjutut vaivaa erelleen noita immeisiä.
Äippä ajeli mut kesäkuasiin alkukuusta ja nyt täytyy kyllä toreta, että hyvä niin. Kelit on ollu jo hetken aikaa senverran lämpösiä, että ei täällä meinaa jaksaa tälläkään karvalla, saati sitten sillä pörrösellä talvipompalla.

Nuarennusleikkaus tuli taas samalla kertaa. Vaikka ny noi on kyllä sanonu, että mun poskista on ruskee väri haalistunu aikalailla. Mutta on sitä viä ainakin korvissa jäljellä.
Tän koronan aikana ei oo ollu mitään näyttely eikä muitakaan juttuja ollenkaan missään. Tänne nettiin on sen sijaan ilmestyny kaikenlaisia uusia kilpailuja. Toi "pikku ihminen" osallistu ton rääpäleen kuvalla johonkin Hills kilpailuun ja se voitti siältä palkinnon. Tämmösellä kuvalla se voitti:

Ja tässä se sitten poseeraa palkintonamien kanssa.

Äippä on käyny sen kanssa vysioterapeutilla jo monta kertaa. Tänäänkin ne lähti aamusta sinne. Vähän jumissa se oli, mutta muuten on kuulemma parantunu hyvin. Uusia jumppajuttuohjeita se taas sai. Painoo se ei kuulemma viä kaiken aikaa varaa leikatulle jalalle eikä kaikissa tilanteissa, mutta kyllä se mun miälestä näyttää ja vaikuttaa jo ihan terveeltä. Vaikka se ei saa hyppiä niin ny se on alkanu pomppiin ominlupinensa äipän sänkyyn, vaikka se ei oo koskaan ennen tehny semmosta! Sillä alkaa vissiin pikku hiljaa ottaan kaaliin toi jatkuva narussa kulkeminen. Tämmöseltä se haavakohta näyttää ny.

Ei huamaa mitään enää. Vähän on lyhyempää karvaa, mutta muuten ihan ok.
Parin päivän päästä onkin sitten jo juhannus. "Pikku ihminen" halus ottaa meitistä voikukka kuvia. Tosi noloo poseerata tommonen kukkakimppu päässä. Mutta tässä ny kumminkin juhannuksen kunniaks parempia niistä kuvista. Ja samalla makoisaa juhannusjuhlaa kaikille!

Topi 2 vee

Kevät on menny eteenpäin hitaasti, mutta varmasti. Välillä on hiano aurinkon paiste ja seuraavana hetkenä tulee lunta taivaan täyreltä. Parina aamuna on ollu maa valkosena kun on lähretty pihalla käymään, mutta onneks ne lumet on sulanu äkkiä pois. Senverran märkää on kummiskin joka aamu, että äippä pyyhkii meitin tassut kuiviks kun tullaan sisälle. Onneks se pyyhkiminen on yleensä riittäny, ettei oo tarvinnu mennä pesulle.

Ja niinkun näkyy niin toistaseks oon saanu pitää karvanikin. Onneks äippä on ollu sitä miältä, että kelit on niin kylmiä, että viälä ei oo ollu aika siistiä mua kesäkuasiin. Mun miälestä näin vois jatkua viä pirempäänkin. Noi immeiset vissiin jo vähän toivois lämpösempiä kelejä.
Tänäänkin oli ihan tosi ihanaa ottaa aurinkoo sisällä.

Ei tullu yhtään liian kuuma.
Tolla rääpäleellä on tänään synttärit. Se täyttää kaks. Ihan kakara erelleen. Ei se varmaan tuu tosta koskaan viisastuunkaan.

Sen piti kuulemma saara kynttilöiks nakkia, mutta joku muu olikin syäny ne jo aikasemmin, joten se joutu tyytyyn mun patukoihini. (Se ei muuten yleensä saa noita kun ne on varattu mulle.)
Sen jalkakin on parantunu ihan hyvin. Ne on äipän kanssa käyny ny pari kertaa vysioterapeutilla. Se on saanu jotain jumppaohjeita, mitä ne äipän ja ton pikku ihmisen kanssa tekee joka päivä. Tassujen nostelua, venyttelyä, rinnekävelyä jne. Satunnaisesti se viä kevittää sitä jalkaansa, mutta pääsääntösesti sitä ei enää huamaa kun se kulkee, paitsi tiätty siitä, että siinä jalassa ei oo samanlaista karvaa kun muualla.

Ja sitä mukaa tiätty vauhti lisääntyis. Mutta kun ei sais. Viälä pitäs toista kuukautta olla hissukseen. Saa se jo vähän pitempiä lenkkejä tehrä, mutta kun se ramppaa sisälläkin niin paljon niin ihan kauheen pitkiä matkoja sen ei viälä oo annettu tehrä. Mutta ehkäpä se siitä pikku hiljaa. Kait siitä sittenkin viälä jalka tulee.

Koiranpäivä

Hyvää koiranpäivää kaikille koiruuksille!
Meillä tää on ihan normaali koiranpäivä. Niitähän nää kaikki päivät meillä muutenkin on. Ulkoilua, syömistä, nukkumista, leikkiä jne.
Ny kun toi rääpäle on sairaslomalla niin se ei oo päässy meijän mukaan mettään.

.

Sille on koitettu järjestää ajankuluks tommosia älypelejä, mitä äippä pyysi Alpolta lainaan, mutta kun sillä ei oo älyä niin ei se ressukka oo tajunnu, että kuinka noista saa nameja ulos. Ja kun se ei tajua niitä niin sitä ei myäskään oo huvittanu enää ees yrittää pelata niitä.

Sen jalka on selvästikin parantunu hyvin. Ainakin sen omasta miälestä, kun se ei enää malttais olla sekuntiakaan paikoillaan. Se hyppii, vetää, juaksee ja tekee muutenkin kaikkee semmosta, mikä siltä on ankarasti kiälletty. Ja äippä on tiätysti pahalla päällä sille. Välillä se on pakko pistää tonne meitin poseen jäähylle, että se malttas eres hetken olla hiljaa ja paikoillaan.

Mää vähän luulen, että se ei kyllä ikinä tuu paraneen tosta kunnolla kun ei se malta ottaa iisisti.
Sen kannattais ottaa mallia musta ja kattella tällain ihan rennosti maisemia.

Onneks mun pöytä on sentään jätetty rauhaan kun meillä on kauheet parrikaadit jokapualella, ettei toi rääpäle pääsis kiipeen ja hyppään mihinkään. Ja silti se hyppii katteleen ikkunoista, vaikkei sais.
Pihalla se on ihan mahroton kun joka paikassa lentelee kaikennäkösiä tirppoja ja se haluais hulluna lähtee niitten perään. Mutta eihän se pääse. Äippä roikkuu kaiken aikaa sen narun päässä eikä päästä sitä kahta metriä kauemmas. Ja sekös sitä ärsyttää viälä enemmän.
Äippä ja toi "pikku ihminen" halus äsken pihalla ottaa meitistä tuareet kuvat tänne plokiin tän koiranpäivän kunniaks, joten tässä uunituareet otokset meitistä.

Samannäkösinä ollaan pysytty.
Mua uhkaa kuulemma parturi, mutta äippä sano, että vasta kuukauren päästä. Onneks. Toivottavasti se unohtaa sen siihen mennessä.

Hyvää pääsiäistä!

Sairaslomalla

Meitin poikkeustilannekaranteeni sai taas uuren käänteen kun toi rääpäle joutu sairaslomalle. Ja viä toosi pitkäks aikaa.
Noi alko kiinnittään huamioo joskus alkuvuaresta semmoseen, että toi rääpäle nosti aina sillon tällön oikeen takajalkansa ilmaan. Välillä se laski sen samantein takas alas, mutta välillä se piti sitä hetken ilmassa ja saatto pomppia kolmella jalalla pätkän matkaa ennenkö jatko taas normaalisti matkaansa. Pääsääntösesti se mennä kohelsi ihan normaaliin tapaansa; vauhtia koko ajan sata lasissa, sukellus sohvan/sängyn alle salaman nopeesti, hyppypomppuloikkia tämän tästä sinne tänne jne. Eikä se missään vaiheessa vaikuttanu kipeeltä. Lopulta äippä vei sen meijän normieläinlääkärille tutkittavaks. Se ei kuitenkaan löytäny siitä mitään vikaa, mutta suasitteli hiarojalla tai vysioterapeutilla käyntiä. Mulle oli luvattu hiaroja jo aikoja sitten, mutta sinne meno oli venyny, jotenka äippä tilas sitten meille molemmille yhteisen ajan hiarottavaks.
Vanhemman oikeurella mää olin tiätty ekaks hiarottavana ja olinkin ihan jumissa kun erellisestä käynnistä oli jo niin pitkä aika. Siällä ollessa toi rääpäle nosti taas sen jalkansa ilmaan niin, että se hiarojatätikin näki sen ja se alko epäillä, että siinä vois olla jotain vikaa. Kun tuli sen vuaro niin se hiarojatäti sano heti, että se istuu vinossa tai jotain. Se suasitteli äipälle, että jos hiaronta ei auta niin toi rääpäle kannattas viärä jollekkin ortoperille. Meillä oli varattuna uus hiarojakäynti parin viikon päähän, mutta tää karanteenikoronajuttu peru senkin ja noi päätti, että ne viä sen sinne ortoperille näytille. Ja loppujen lopuks onneks veivät.
Viime viikon keskiviikkona ne kävi sitten siällä ortoperillä ton rääpäleen kanssa. Tai pelkkä iskä kävi sen kanssa lääkärin puheilla kun sinne ei saanu mennä kun yks tän koronakaranteenihässäkän takia. Se ortoperi totes, että oikea polvilumpio pääsee luksoitumaan pois reisiluunpään telaurasta reisiluun sisäpuolelle ja sieltä kuuluu rustovaurioon liittyvää rutinaa. Polvilumpiota sivusuunnassa tukevat nivelsiteet ovat löystyneet tai katkenneet. Ja että luksaatiotaipumus kannattaa korjata nivelrikon ja lisävaurioiden estämiseksi. Joten rääpäleelle varattiin samantein aika polvileikkaukseen.
Maanantai aamuna iskä sitten vei sen Tampereelle leikattavaks. Meillä oli ihanan rauhallinen päivä kun rääpäle ei ollu kotona kiljumassa koko aikaa. Harmi, että se tartti jo samana iltana hakee takasin kotio, vaikka rauhallinen kaveri se oli lopunkin iltaa.

Sillä on ny vaan se karmee muavitötterö päässä, minkä kanssa se mennä kopisee pitkin seiniä sillon kun saa olla vapaana hetken aikaa. Se kammoo sitä ittekkin eikä se osaa kunnolla viäläkään nukkua sen kanssa, vaikka se on jo viis päivää ollu sillä. Kun se saa sen tötterön välillä pois päästänsä niin se sammuu melkein samantein millon mihinkäkin. Yät äippä ja iskä on nukkunu vuaronperää sen kanssa eteisen lattialla kun se ei saa hyppiä, kiivetä, juasta eikä muutenkaan olla paljoo irti ja kun meillä kuitenkin on vähän normaalia enemmän noita huaneita ja tilaa niin noitten miälestä se on ollu paras vaihtoehto. Mulle se sopii ihan älyttömän hyvin kun varsinkin iskän lattiavuarolla mulla on koko noitten sänkyn pualikas käytössä. :)
Se ortoperi totes leikkauksen jälkeen, että polvilumpion lateraaliset sivusiteet olivat osittain repeytyneet ja venyneet. Pahimmaksi altistavaksi tekijäksi polvilumpion sijoiltaan menemiselle todettiin polvilumpion sivusiteiden löystyminen ja sääriluun liiallinen rotatoituminen sisäänpäin. Polven suoristuessa polvilumpio vetäytyy melko ylös telauran reunojen yli, jolloin tuki polvilumpiolle on puutteellinen ja kiertoliike ohjaa polvilumpion luksaation.
Noi revenneet jutut ommeltiin kuntoon ja korjattiin kaikki, mitä voitiin. Sinne jalan sisälle laitettiin kaks jotain nylonsirettä, jokka tukee sen jalkaa, kunnes se on ittestään parantunu. Saas nährä, kuinka siinä käy. Pualen vuaren päästä pitäs kuulemma olla ennallaan. Toivotaan.

Ekalla kerralla se ortoperi oli sitä miältä, että noi tommoset polvijutut on perinnöllisiä vikoja, vaikka ton rääpäleen polvet on viime keväänä torettu tarkastuksessa nolliks. Se oli sanonu, että vasta kolme vuatiaana tutkitut polvet kertoo totuuren. Mutta kun siällä oli noita revenneitä juttuja niin äippä ei ny oikeen tiärä, että voiko se olla koko totuus. Toi rääpäle kun kävi iskän kanssa pitkin talvee juaksemassa mettässä ja ettimässä millon mitäkin niin se oli yhrellä kerralla liukastunu tiälle tullessaan. Iskä sano, että se kiljas kerran, mutta oli jatkanu matkaansa normaaliin tapaan. Eikä se jalan nostelu alkanu sillon heti vaan vasta joskus myähemmin. Noi repeemiset kuitenkin vois sopia tommoseen tapaturmaan. Tiärä häntä sitten. Voihan yks juttu olla johtanu toiseen jne. Äippää harmittaa ny kuitenkin entistä enemmän. Varsinkin jos se ei enää pääse ollenkaan sen kanssa näytelmiin. Riippuu kuulemma siitä, että kuinka se lopulta paranee ja tuleeko siihen kohtaan kunnon karva jne.  Ny sen kuitenkin pitää olla kolme kuukautta hiljaa!!! Ihan karmee komennus tommoselle sähkösaappaalle. Äippä sano jo ennen leikkausta, että me hypitään kuukauren päästä seinille täällä koko sakki. ;)