Kevät on menny eteenpäin hitaasti, mutta varmasti. Välillä on hiano aurinkon paiste ja seuraavana hetkenä tulee lunta taivaan täyreltä. Parina aamuna on ollu maa valkosena kun on lähretty pihalla käymään, mutta onneks ne lumet on sulanu äkkiä pois. Senverran märkää on kummiskin joka aamu, että äippä pyyhkii meitin tassut kuiviks kun tullaan sisälle. Onneks se pyyhkiminen on yleensä riittäny, ettei oo tarvinnu mennä pesulle.
Ja niinkun näkyy niin toistaseks oon saanu pitää karvanikin. Onneks äippä on ollu sitä miältä, että kelit on niin kylmiä, että viälä ei oo ollu aika siistiä mua kesäkuasiin. Mun miälestä näin vois jatkua viä pirempäänkin. Noi immeiset vissiin jo vähän toivois lämpösempiä kelejä.
Tänäänkin oli ihan tosi ihanaa ottaa aurinkoo sisällä.
Ei tullu yhtään liian kuuma.
Tolla rääpäleellä on tänään synttärit. Se täyttää kaks. Ihan kakara erelleen. Ei se varmaan tuu tosta koskaan viisastuunkaan.
Sen piti kuulemma saara kynttilöiks nakkia, mutta joku muu olikin syäny ne jo aikasemmin, joten se joutu tyytyyn mun patukoihini. (Se ei muuten yleensä saa noita kun ne on varattu mulle.)
Sen jalkakin on parantunu ihan hyvin. Ne on äipän kanssa käyny ny pari kertaa vysioterapeutilla. Se on saanu jotain jumppaohjeita, mitä ne äipän ja ton pikku ihmisen kanssa tekee joka päivä. Tassujen nostelua, venyttelyä, rinnekävelyä jne. Satunnaisesti se viä kevittää sitä jalkaansa, mutta pääsääntösesti sitä ei enää huamaa kun se kulkee, paitsi tiätty siitä, että siinä jalassa ei oo samanlaista karvaa kun muualla.
Ja sitä mukaa tiätty vauhti lisääntyis. Mutta kun ei sais. Viälä pitäs toista kuukautta olla hissukseen. Saa se jo vähän pitempiä lenkkejä tehrä, mutta kun se ramppaa sisälläkin niin paljon niin ihan kauheen pitkiä matkoja sen ei viälä oo annettu tehrä. Mutta ehkäpä se siitä pikku hiljaa. Kait siitä sittenkin viälä jalka tulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti