Hoh hoijaa. Olipahan aamu. Äippä herätti mut aamulla kukonlaulun aikaan ja lähti retuuttaan mua näyttelyyn!!! Siis mua!
Se on vissiin vähä pimahtanu ku se otti mukaansa mut, eikä tota nappulaa. Onneks ei tarttenu mennä sen piremmälle kun tohon Tampesteriin. Siä oli semmonen ryhmänäyttely, missä oli tuamariks muuttunu Päivi Eerola. Tosi mukava täti muuten. Se anto mulle semmosen EH:n ja kuulemma ihan kivan arvostelun. Jutteli se mullekkin mukavia ku olin siinä pöyrällä pönöttämässä. Tämmöstä luki siinä lapussa:
Hyvä koko. Selvä sukupuolileima. Avoimet kulmaukset. Hyvä raajakorkeus. Täyteläinen, ilmeikäs pää. Leveät, vahvat leuat. Kaula voisi olla pidempi. Hieman jyrkkä lantio. Askelpituus jää lyhyeksi. Oikean takaraajan ajoittainen värinä häiritsee. Melko hyvä karvanlaatu. Reipas esiintyminen. EH KÄK 1
Että silleen. Tosta värinästä se täti ei vissiin oo ennen kuullu, ku ei se tiänny, että mää oon semmonen värinä tyyppi. Tai äippä sanoo, että tärinä. Monet kerrat oon kuullu kummusta sanotaan, että se palelee, vaikka mää oikeesti vaan pirän itteni valmiina syäksyyn hommiin hetkenä minä hyvänsä. Kasvattimamma taas tuumas tosta kaulajutusta, että kummää olisin ollu kunnon karvassa niin se olis ihan hyvä. En vaan tiiä, että miks toi äippä aina viä mut näytelmiin semmosena kauheena karvapörrönä. Vaikka toisaalta nimi kyllä vähän niinku velvottaa.
No, hälläväliä arvostelusta. Äippä sano, että mää oon ihan täyrellinen ja tarjos viä makkaran palkaks ku päästiin takas autolle. Samalla se vähän niinku lupas, että mun ei enää tarttis lähtee noihin näytelmiin, mutta tiä sitten, että voiko siihen luattaa.
Sitäpaitti olin mää nykkin oikeestaan ykkönen. Olin meinaan käyttöluokan ykkönen.
Tässä viä pari kuvaa paikan päältä.
Siä oli ton nappulan lapsenlaps Einokin näytillä. Sekin tais saara EH:n.
