Ja sitte oltiin porojahrissa. Ja luitte ihan oikein, porojahrissa täällä meillä.
Tosta vähän matkan päästä oli yks poro lähteny karkuun ja meitsin apua tarvittiin sen jäljittämisessä. Huanostihan siinä sitte kuitenki loppujen lopuks sille porolle kävi, mutta mulle ja iskälle saatiin kuitenki uus sulka hattuun.
Että jos sattuu niinku porot oleen hukassa niin ei muuta ku meitsi apuun.
Ny oonki muuten jäljittäny jo melkein kaikkia tommosia isompia elukoita ku se karhukin on jo plakkarissa ja ny viä toi poroki.
Äippä kävi taas tänään kattoon niitä mun tenavia ja tässä kuvia niistä. Olivat olleet aikalailla unisia tälläkin kertaa, mutta sai se sentään jonkunlaisia kuvia aikaseks.
Tässä vissiin eressä Eero ja keskellä Aapo.
Mää meen piiloon.
Ulvomäen Juhani
Ulvomäen Tuomas
Ulvomäen Aapo
Ulvomäen Simeon
Ulvomäen Timo
Ulvomäen Lauri
Ulvomäen Eero, josta jäi yksityiskuva ottamatta kun nukkui niin sikeästi ja perimmäisessä nurkassa, ettei viittitty häiritä. Seuraavalla kertaa sitten.
Ulvomäen Venla
Vähän surkeita kuvia on osa, mutta kuvia kumminkin.
Ja näitä taas lisää kuhan kasvavat.
Tosi kauniita penneleitä ovat <3 Justiinsa Riitan kanssa tänään juttelin, ja ens lauantainan tullaan tuttavani Marjan kanssa kattomaan lapsosia. Yksi poika on varattu Marjalle, menee Turkuun. Ehkä Juhani tai Tuomas <3 <3 Minäkin olen ajatellut että nyt olen varmaan päässy yli parsonpentukuumeesta kun ollaan aksvatettu kolme pentua peräperää vuodesta 2011...mutta mitä viälä...onneks meille ei voi tulla enää parsoneita lisää...meinaan kun mää näen nämä ihanuudet livenä, niin jos olisi paikka auki niin ilman pentuvarausta en tuolta Riitan luota pääsis lähteen :D Onneks isännällä sentäs joku järki päässä, kummää oon tämmönen hullu parsonnainen ;)
VastaaPoista