Piiitkästä aikaa äippä vei mut yksistään mettään ja pääsin jälkihommiin.
Siä oli tosi kivaa. Äipän miälestä mulla oli kyllä ihan liikaa virtaa tohon jälkihommaan. Mutta mitäs sitten? Pääasia oli kuitenkin se, että me löyrettiin se sorkka.
Mää sain itte tuara sen poiskin siältä mettästä.
Yks päivä käytiin ekaks äipän kanssa lenkillä ja itteasiassa mää piipahrin vähä pulikoimassaki. Samalla lenkillä meittiin tarttu vähä takiaisia. Tai jos ihan totta puhutaan nii muhun tarttu niitä aikalaillakin.
Just kun oli päästy kotio ja äippä alko nyppiin niitä musta, tuli paikalle kiva keskeytys. Naapurin Hilma oli lenkillä ja poikkes leikkiin mun kans. Me oltiin niin nopeita, että äipän uuren puhelimen kamera ei ehtiny mukaan, mutta sai se sentään jonkun kuvan.
Ja tää ploki laittaa sen taas tollain hassusti.
Toivottavasti toi Hilma tulis toistekkin leikkiin tänne.
Äippä lähti aamulla johki muuttohommiin, mutta tiärä häntä sitten, että missä se oikeen oli ollu ku takasin tullessa se haisi taas ihan vauvoille. Se oli taas käyny kattoon noita ton velipoijan tenavia. Tässä sitte taas kuvia kuus viikkosista naperoista.
Ulvomäen Juhani
Ulvomäen Tuomas
Ulvomäen Aapo
Aapo muistuttaa kaikista eniten Teuvoa pienenä.
Tässä vielä Aapo seisomassa.
Ulvomäen Simeon
Ulvomäen Timo, josta ei taatusti tuu sileetä.
Ulvomäen Lauri
Ulvomäen Eero
Ulvomäen Venla
Näistä palleroista olis vielä pari vapaana. Kysellä voipi
Riitalta.
Reippaita pikku koiran alkuja kaikki, vaikka väliin pitää vähän huilatakkin.
Juuri tulleena lisäyksenä laitetaas vielä semmoinen tiato, että Teuvo kävi juuri jäljestämässä omalle hirviporukalle mettään juasseen hirven. Pimee mettä ja musta maa ei oo helppo homma miehille, mutta helppo homma Teuvolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti