perjantai 30. joulukuuta 2016

Joulutunnelmia

Joulu meni ja uusi vuasi on ihan nurkalla tulossa. Viälä ennen joulua näytti siltä, että meillä on lunta maassa, mutta sitten kaikki sulikin pois. Äippä ehti ottaan musta tämmösen lumisen kuvan.

Mun tartti poseerata äipän joulukuvia varten millon missäkin, mutta se ei haitannu yhtään kun siitä sai aina kunnon palkan.

Noita lahjakassejakin piti vahtia, ettei kukaan vaan varasta niitä. Mutta se alko kyllä pitkän päälle oleen aika väsyttävää.

Jouluaatto aamuna meillä kävi semmoinen kiva setä puurolla. Se oli melkein niinku joulupukki kun se toi mulle heti aamusta ihan huippu lahjan. Mää sai kokonaisen makkaran!

Eikä sitä tiätenkään voinu heti syärä. Pakkohan sitä oli vahtia ja mureuttaa.

Mää sain muutenkin monta pakettia. Tiätenkin, koska mää oon ollu niin kiltti. Kaikenlaisia herkkuja ja uuren lelun. Toooosi huippu sellasen. Äipän miälestä siinä lelussa on vissiin jotain outoo kun semmosten samantapasten kanssa pitää aina rutata pirtin matot. No, se ny vaan on semmonen, että sen kanssa on pakko leikkiä sillain.

Mutta osaa se olla raskasta hommaa.
Mää otin sen unikaverikskin äipän ja iskän sänkyyn. Sekin oli äipän miälestä huano irea.
Mutta hain sen takasin kun äippä heitti sen lattialle. Kai määkin ny saan unikaverin kanssa nukkua jos muukkin tekee niin. Menköön äippä muualle nukkuun jos ei halua sänkyssä maata.
Sitäpaitti mää pelastin sen suuren peron kynsistä, ainakin huudosta päätellen, pari iltaa sitten. Se istuskeli keittiössä ja kuuli rapinaa. Ensin se koitti kopistella lattiaa, mutta se ei auttanu vaan rapina jatku. Äippä paikallisti sen keittiön komeroon ja meni kattoon sinne ja näki hiiren papanoita. Niitä ei kuulemma ollu ollut siälä viälä päivällä. Se komero on meillä semmonen paikka, että siällä on aika paljon tavaraa ja äipän ei auttanu muu kun alkaa tyhjentään sitä, että nähtäsiin, mistä se otus on tullu sisälle. Siinä vaiheessa se vissiin viä kuvitteli, että se hiiri olis menny samaa tiätä pihalle, mistä oli tullukkin. Mää menin turvaan äipän henkee sinne samalla kun se alko tyhjään sitä. Yht äkkiä äippä alko kiljuun ja juaksi pois siältä. Mää vähän myähästyin, kun olin eri kohrassa ja se hiiri pääsi toiselle pualelle komeroo, kaapin alle piiloon. Mutta vaan hetkeks. Äippä rohkas ittensä ja alko tyhjään sitä kaapin viarustaa toiselta lairalta ja mää olin passissa toisella lairalla. Sit mää näin sen siä kaapin alla ja tunkeuruin melkein kokonaan sinne ahtaaseen ja se oli hengetön. Ei se lopulta ollu hiiri vaan myyrä, sano iskä, joka ehti viimein paikalle. Mutta ällöttävä silti, sano äippä. Kunnon palkan sain siitäkin hommasta ja ihan aiheesta. Se oli toinen myyrä, minkä mää oon siältä komerosta saanu pyyrystettyä elämäni aikana. Tosin ei siältä sen enempää oo sisälle tullukkaan. Meillä kun on semmonen vanha talo niin tänne pääsee lattian alle noita hiiriä ja myyriä ja näköjään jokkut niistäkin on senverran viisaita, että osaavat syärä seinään reijän. Iskä tukki sitten sen reijän, joten ei pitäs tualta kolosta tulla enää ketään uurestaan.
Pakkasia ja toivottavasti aurinkookin on ennusteen mukaan ens vuarelle tiarossa, jotenka näitten kuvien myätä, kohti uusia seikkailuja.
Hyvää ja menestyksekästä uutta vuatta 2017 ihan jokaiselle!


torstai 22. joulukuuta 2016

Hyvää joulua!

Tässä viime viikkoina äippä on käärinyt ahkerasti kaikenlaisia juttuja värikkäisiin papereihin. Mää oon välillä ollu sillä kaverina ja nähny, että sinne on ihan selvästi laitettu mullekin kaikkia hyvän hajusia juttuja. Mutta sitte se on viäny ne johonkin piiloon. Ihan mälsää.
Tänään iskä toi meille joulukuusen sisälle. Ihme sinänsä, koska yleensä se ei oo suastunu tuamaan sitä ennen kun aaton aattona, vaikka äippä olis tuanu sen jo vaikka viikkoo ennen joulua. Äipän miälestä siitä tulee hyvä, joulunen haju ja tunnelma, iskän miälestä se pitäs tuara vasta aattona. No nyt se on sisällä. Ja sinne alle äippä toi ne lahjat. Ja paljon muitakin lahjoja! Mutta niihin ei saa viä koskee. Ihan mälsää, taas. Vasta ylihuamena ne saa kuulemma avata. Se se vasta mälsää onkin. Mää niiiiin haluaisin jo avata omani. Ees yhren. Mutta se ei kuulemma käy. Mun pitää odottaa samallalailla kun muittenkin. Mutta orottavan aika on tosi pitkä. Meinaa ihan väsy välillä yllättää.
Kaikesta mälsästä orottamisesta huolimatta
Hyvää joulun aikaa kaikille!

tiistai 6. joulukuuta 2016

tiistai 29. marraskuuta 2016

Elämä jatkuu

Niin se menee. Elämä jatkuu. Ja tää ploki kans. Kenties vähän harvakseltaan, mutta kyllä mää tänne lupaan päivityksiä aina välillä laittaa, ettäs tiiätte, mitä mulle kuuluu.
Vähän uuristinkin tän ulkonäköö äipän avustuksella. Olihan tää sitäpaitti ollukkin jo pitkän aikaa samannäkönen. Vaihtelu virkistää 😊
No, mitäs mulle sitten kuuluu? Rauhaiseloo. Äippää ja noita muita viihrytän ja ohjelmoin tasasin väliajoin. Muutaman kerran pääsin syksyn aikana iskän kanssa hirviäkin ettiin, mutta niistä ei oo sen kummemmin kerrottavaa. Huti mikä huti. Jos vaikka luolille pääsis jossain vaiheessa, kunhan iskä kerkeis viemään. Sillä vaan tuppaa oleen niin mahroton kiire muihin hommiin kaiken aikaa, mutta onhan tässä talvee jäljellä. Vastahan se oikeestaan äskettäin on alkanukkin.
Äippä on ihan vähän alkanu jouluvalmisteluitten laittoo. Uuren "valotalon" viärestä löysin hyvän tähystyspaikan.
Aamupäivällä käytiin äipän kanssa pihalla. Oudokseltaan hurjan kovaa pakkasta äippä vähän valitteli, mutta muuten onkin vaihteeks hiano auringon paiste. Vähän oli semmosia myyräsiä hajuja mutamassa kohtaa, mutta en löytäny mitään. Harmi. Jos sitten seuraavalla kerralla.

perjantai 4. marraskuuta 2016

Ossi, Oskari, Possu 1.8.2008-27.10.2016

Meidän Ärripurri, Murri ja Turri. 



Täällä on niin tyhjää ja hiljaista. 

maanantai 5. syyskuuta 2016

Syksyssä mennään

Meitin syksyyn ei oo tähän mennessä kuulunu mitään ihmeitä. Ihan sitä tavallista arkee äipän kanssa kotona sen jälkeen kun koulut alko. Lenkkeilyä, myyrästystä, vahtimista ja niin, oonhan mää päässy pari kertaa sorsajahtiin. Tolle nappulalle vois tiätty viä lisätä, että se on syäny ahkerasti vitamiineja talven varalle; mustikoita, karviaisia, omenoita, ruusunmarjoja jne. Just nyt istun äipän kanssa terassilla ja päätettiin päivittää tää ploki pitkästä aikaa siis jos onnistutaan tekeen se tällä äipän puhelimella. Kauheen hankalalta tää vaikuttaa näin pienestä ruurusta, mutta me tehrään parhaamme. Laitetaan kuvat tähän loppuun kaikki peräkanaa. Viimeset kuvat on ihan tuareita. Äippä otti ne ihan just äskön.










maanantai 1. elokuuta 2016

Ossi 8 vee

Mulla on tänään synttärit. Oon jo saanu paljon synttäriherkkuja. Äippä sano, että tää kahreksan vuatta on menny tosi nopeeta. Ei kuulemma uskois, että mää oon jo näin vanha. Vaikka ehän mää oikeestaan oo viä eres pualessa välissä mun elämää kun äippä on sanonu, että mää elän varmaan ainakin kakskymppiseks. ;) Illalla saan varmaan viä kakkuakin kun on kuulemma viaraita tulossa. Vähän pääsin jo aamulla maistaan ja hyvää oli. Paljon kermavaahtoa ja mansikoita. Nam!
Tältä mää näytin tänä aamuna kun jouruin oleen paikoillaan hetken aikaa, että sain mun synttärilahja- siilin. Oli muuten hyvää. Harmi vaan, että se kesti niin vähän aikaa.



Onnee sisaruksillekkin! Toivottavasti tekin ootte saanu kunnon synttäriherkut.

sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Mejä treenejä

Meillä oli eilen piänimuatoset mejä treenit tässä kotona Ulvomäen kasvateille. Mukaan oli uskaltautunut piäni, mutta pippurinen porukka, itseasiassa meitin sukulaisia, tavalla tai toisella. Ton velipoijan laps Aapo.
Aaposta ei muuten sattunutkaan tuleen muuta kuvaa, joten pitää tyytyä tähän huanoon.
Sitten oli mun lapset Rusca.
Ja Salli.
Mun pualikas systeri Armi, josta tähän kohtaan laitetaan valitettavasti kans ihan surkee kuva. Se on kuulemma vaikee kuvattava, valitti äippä.

Ja sen lapset Ansa.
Ja pikkuinen Paavo.
Ensin yleistä hulinaa ja orotusta.
Salli ja Paavo
Paavo ja Rusca.
Ansa

Rusca.
Salli.

Äippä sano, että Rusca on ihan samannäkönen kun mun morsmaikku Ruu, tosin vähän isompi kun äitensä ja Salli taas on tullu enemmän muhun. Toi ylempi kuva on kuulemma ihan mun näkönen.
Sitten kun kaikki pääsi tosi toimiin, kukin omalla vuarollansa niin kaikki meni omat jälkensä tosi hianosti. Vähän oli välillä jännitystä ilmassa kun ei voinu tiätää, että mikä "mörkö" semmoisen hajun oikein on jättäny. Mutta rohkeesti vaan eteenpäin ja sorkkahan siältä lopulta löyty, joka jäljen päästä. Ja pian oli ylpeitä sorkan omistajia mettä täynnä. Tässä kuvia sorkan omistajista.
Ansan miälestä sorkka maistukin tosi hyvälle.


Ruscakin tykästyi sorkkaansa ja olis halunnu omia sen ihan kokonaan.


Salli ei viittiny moista kinttua vahtia vaan olis jemmannu sen pahan päivän varalle.


Paavo ja sorkka jäi kuvaamatta ihan vallan kun pikkumies hautasi saaliinsa.
Armi ja sorkka kuvattiin vasta kotona.

Vähän turhan kuuma, mutta muuten kiva päivä. Toivottavasti oli kaikilla muillakin.
Ja kaiken lisäks väsyttävä tuumas Paavo.
Menkäähän mettään ystävät!