Syksyistä

Iskä kävi vaihteeks pohjosessa ton rääpäleen kanssa, mutta eivätpä tuaneet lintuja tuliaisiks kotio. Vähän se oli taas jotain haukkunu, mutta ei riittävästi. Mutta saipahan väsytettyä ittensä lenkkeillessä.

Me lenkkeiltiin sillä välin äipän kanssa täällä kotonurkilla.

Yks päivä toi "pikku ihminen" keksi, että se hyppyyttää tota rääpälettä tua meitin tarhassa. Mullekin tuli semmonen hyppyviilis ja me hypeltiin sitten molemmat namipalkalla vähän aikaa.

Välillä on tarvinnu komentaakkin tota rääpälettä.

Toissa päivänä mää pääsin piiitkästä aikaa äipän ja iskän kanssa kolmistaan autoileen. Mutta voi jumpe kun olisin tiänny mihinkä me mennään niin en olis lähteny mukaan. Ne vei mut hammaslääkäriin. Mun henki kuulemma haisi tosi pahalle.
Siä tuli ensin ihan kauhee uni ja sitten kun heräsin niin olin ihan pyärryksissä. Melkein koko päivä meni kotonakin vaan maatessa.

Äippä oli kuulemma meinannu, että viälä se uskaltaa antaa nukuttaa mut kun mulla on kuulemma jo sen verran tota ikää. Mutta se eläinlääkäri sano, että en mää viä mikään vanha oo. Parin vuaren päästä kuulemma voiraan puhua vanhasta. Ettäs tiiätte. Miäs parhaassa iässä.
Ja sitäpaitti mun hampaat oli tosi hyvässä kunnossa. Jotain hammaskivee siältä vaan poistettiin.

Näytelmissä

Tota rääpälettä on taas kuskattu ees taas millon iskän, millon äipän toimesta ja millon mihinkäkin. Ja mää en oo päässy kotoo mihinkään. Ihan epäreilua.
Iskä on alkanu kulkeen sen kanssa mettässä tämän tästä, mukamas lintuja ettimässä. Mutta eipä oo lintuja löytäneet.

Hirviä se on löytäny ja jahrannukkin niitä muutamaan otteeseen. Saa nährä kuulemma, että tuleeko siitä sittenkin niitten hirviporukalle uus hirvikoira kun ei niitä lintuja oo. Vaikka kyllä mää vähän epäilen, että tuleeko siitä kuitenkaan yhtään mitään muuta kun äipän näyttelypuudeli.
Ne on ny äipän kanssa käyny yhressä mätsärissä ja parissa näytelmässä parin viikon sisään. Mätsärissä se sai punasen, mutta ei pärjänny semmosten jättiläisten kanssa enää palkinnoille.
Viikko sitten ne kävi Ruovedellä näytelmissä, missä Leni Finne anto sille vaan "lämmintä kättä" ja eh:n kotiin tuomisiks.

Tämmösellä arvostelulla:
Oikeat mittasuhteet. Sopiva luusto. Vielä kauttaaltaan kapea. Riittävä sukup. leima. Oikealinjainen pää. Niukka eturinta. Kevyt rintakehä. Lyhyt olkavarsi. Riittävät takakulm. Hyvä häntä. Riittävä askelpituus. Melko ahtaat etuliikkeet. JUN1 EH

Eilen oli vuarossa Kihniö. Sinne ne lähti jo aikasin aamusta. Vaikka ei se mitään haittaa kun toi rääpäle herättää yleensä koko talon jo kuuren jälkeen kun sitä ei muka väsytä. Sitten kun se saa kaikki ylös tai oikeestaan yleensä sille riittää, että äippä herää niin se voi mennä takasin nukkuun.
Siä Kihniössä oli tuamarina Matti Palojärvi ja harjotusarvostelijana Tarja Kallio. Se Matti tykkäskin tosta tosi paljon ja anto sille toisen sertin ja kaupan päälle viälä roppi tittelin. Tämmöstä se Matti tosta saneli:
Keskikokoinen. Mittasuht. erinomainen. Hyvä pää, korvat. Tiivis runko. Kokonaisuuteen sopiva raajaluusto.  Korkea asent. raajat, riittävästi kulmautunut. Tehokas, joustava liike. Rauhallinen luonne. JUN1 ERI SA SERT ROP

Poseerata se ainakin osaa. Jos haluaa.
Tuamarin kanssa jäi rusettikuva ottamatta, mutta tässä se on roppi kehässä VSP:ksi jääneen nartun kanssa. Vasemmalla Joutsenvaaran Safran ja oikealla meirän rääpäle.

Aamusta siällä Kihniössä oli ollu ihan hyvä keli, mutta sitten kun toi sai sen ropin niin nehän joutu orotteleen siällä sitten koko päivän niitä ryhmäkehiä. Ja vesisteessa. Vaikka turhaan taas orottelivat kun ei se siällä pärjänny nykkään.

Tässä taas niitä palkinto kuvia. Ensin tommonen vähän viksumpi.

Ja sitten sen tartti taas alkaa kiljuun.

Ja kotoo viä yks kun ei noi viittiny siä vesisateessa enempää kuvata.

Ny sillä olis kuulemma riittävästi näyttely sertejä, eikä enää tarttis käyrä niitä jahtaamassa ennenkö sitten kun se täyttää kaks. Mutta äippä on luvannu sitä erelleen kuskata näytelmissä. Se on kuulemma niiiiin komee poika. Pöh! Sanon minä. Rasittava se vaan on.
Vaikka noi on kuulemma semmosia koiria, että ne ei valioiru ees muatovalioks ellei ne oo ensin saanu lintu- tai hirvikokeesta riittävää koetulosta. Eli voi olla, että tosta ei koskaan tuu minkäänlaista, oikeeta valioyksilöö. Mutta sen sitten aika näyttää, kuinka sille käy. Kunhan tuavat mulle tuliaisia niin kiärtäköön.