Syksyistä

Iskä kävi vaihteeks pohjosessa ton rääpäleen kanssa, mutta eivätpä tuaneet lintuja tuliaisiks kotio. Vähän se oli taas jotain haukkunu, mutta ei riittävästi. Mutta saipahan väsytettyä ittensä lenkkeillessä.

Me lenkkeiltiin sillä välin äipän kanssa täällä kotonurkilla.

Yks päivä toi "pikku ihminen" keksi, että se hyppyyttää tota rääpälettä tua meitin tarhassa. Mullekin tuli semmonen hyppyviilis ja me hypeltiin sitten molemmat namipalkalla vähän aikaa.

Välillä on tarvinnu komentaakkin tota rääpälettä.

Toissa päivänä mää pääsin piiitkästä aikaa äipän ja iskän kanssa kolmistaan autoileen. Mutta voi jumpe kun olisin tiänny mihinkä me mennään niin en olis lähteny mukaan. Ne vei mut hammaslääkäriin. Mun henki kuulemma haisi tosi pahalle.
Siä tuli ensin ihan kauhee uni ja sitten kun heräsin niin olin ihan pyärryksissä. Melkein koko päivä meni kotonakin vaan maatessa.

Äippä oli kuulemma meinannu, että viälä se uskaltaa antaa nukuttaa mut kun mulla on kuulemma jo sen verran tota ikää. Mutta se eläinlääkäri sano, että en mää viä mikään vanha oo. Parin vuaren päästä kuulemma voiraan puhua vanhasta. Ettäs tiiätte. Miäs parhaassa iässä.
Ja sitäpaitti mun hampaat oli tosi hyvässä kunnossa. Jotain hammaskivee siältä vaan poistettiin.