lauantai 30. marraskuuta 2019

Talvi taisi tulla

Tänä aamuna näyttäs siltä, että meille on tullu talvi. Se on tässä viime viikkoina tullu ja menny erestakasin, mutta ny vaikuttas siltä, että se tuli pysyvästi. Eilen aamulla sato viä vettä taivaan täyreltä ja mittarissa oli +5. Tänä aamuna mittarissa olikin -10 ja 10 senttiä lunta. Vesisateesta mää en tykkää, mutta ei toi lumikaan kauheen kivaa oo kun se tarttuu mun karvoihin kiinni. Äippä on uhannu, että mut pitäis parturoira, mutta onneks se ei oo viä tehny sitä. Vaikka ei se muuta tilannetta, muhun tarttuu silti lumi kiinni. Ainoo hyvä puali tossa lumessa ja pakkasessa on se, että ei jouru joka ulkoilun jälkeen tassupyykille kuran takia.
Syksyn jahrit on meijän osalta loppu. Toi rääpäle ei päässy enää hirvijahtiin eikä muakaan tarvittu. Iskä on ton rääpäleen kanssa käyny väliin mettässä, mutta ei se oo löytäny mitään.
Tarhassa sillä on ollu karmee tyämaa. Se on kääntäny siä maata nurin isolta alalta. Tässä piäni otos siitä (jostain syystä kuvan laatu menee huanoks, mutta näkee siitä vähän jotain).
Ja joka kerta kun äippä hakee sen sisälle niin se pääsee suihkuun.
Äippä käytti mut taas pitkästä aikaa hiarojalla, mutta siältä ei oo kuvia. Se lupas, että alkuvuaresta mennään taas. Kiältämättä siällä on mukavan rentouttavaa, vaikka välillä onkin kipeitä paikkoja. Täytyy kyllä suasitella muillekkin.
Yhtenä päivänä äippä ja toi "pikkuihminen" otti mut mukaan kylälle ja käytiin paikallisessa Mustissa ja Mirrissä "maistiaisissa". Hyi hitto, kuinka pahanmakuisia maistiaisia niillä oli. En hualinu yhtään makupalaa. Kotona toi rääpäle kyllä ahmi kaikki, mitä mulle ei kelvannu ja olis varmaan syäny vaikka kuinka paljon lisää. Sen takia sitä ei vissiin hualittu mukaan sinne kauppaankaan kun se olis syäny kaikki yksin. Siällä kaupassa oli semmonen joulukuvaus paikka ja äippä pakotti mut istuun sinne. Se kaupantäti törkkäs viä tommosen kauheen joulukaulurin mulle ja sitten ne otti kuvia. Kyllä nolottaa joutua tommosiin hommiin.
Mitäs muuta? Tota rääpälettä pitää väliin komentaa kun se kuvittelee, että mää alkasin muka painiin sen kanssa.
Ja tiätysti maailman menoo pitää vahtia.
Välillä huilitaan.
Ja sitten vaan ollaan. Tässä ihan tuare, tän aamunen lumikuva musta.

lauantai 2. marraskuuta 2019

Hirvijahrissa

Pääsi toi rääpäle sinne hirvijahtiin iskän mukaan sillon kun se alko. Ekana viikonloppuna se ei ton osalta tuattanu tulosta, mutta toisena viikonloppuna sille ammuttiin hirvi.
Se sai siitä viä kotiokkin tuamisia.
Kaiken huipuks toi röyhkimys on löytäny mun vahtipöyrän. Aina kun äipän silmä välttää se pomppaa salaa mun pöyrälle. Ja sen lisäks se suututtaa äipän perusteellisesti riipimällä sen kaktusta tualla pöyrän reunalla.