sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Terveystarkastuksessa ja mätsäreitä

Ei se iskä ja rääpäle sitten jääny sinne pohjoseen. Ei ne kyllä mitään lintujakaan saaneet, mutta raitista ulkoilmaa ja uusia kokemuksia. Oli ne kuulemma nähny jonkun verran lintuja, mutta toi rääpäle oli viälä niin piäni, että ei se osannu haukkua lintuja puuhun ja se olis kuulemma tarkotus tossa hommassa. Kyllä se kuulemma etti niitä maasta ja seuraskin vähän matkaa jos näki, mutta sitten ne hukku puuhun tai johonkin ja se ei tosiaan viälä pysyny perässä. No, oppi ja ikä kaikki. Harjotus tekee mestarin jne. Ne on jatkanu hommaa täällä kotopuolessa, mutta täällä meillä ei kauheesti oo lintuja. 
Väliin se oli keksiny siä reissussa muuta ajankulua autossa orotellessaan. 😂

Mut äippä kuskas sillä välillä eläinlääkärissä tarkastuskäynnillä. Kun erellisestä kerrasta on kuulemma jo niin pitkä aika ja mulla on kuulemma jo tota ikääkin sevverran. Höpö höpö. Mua ei vaivaa yhtään mikään. Ja samaa sano se lääkärikin, mutta saipa äippä miälensä hyväks. Kauheen määrän jotain verikoe tuloksiakin se sai jälkikäteen, mutta niissäkin torettiin kaikissa, että täysin priima kunnossa tässä ollaan. Hyvää vointia reippaalle Teuvolle, toivotti eläinlääkärikin vielä. 👍
Kaivuu hommia on riittäny ihan omiks tarpeiks. Yhren myyränpesänkin löysin.
Toi rääpäle vaan tuppaa erelleen änkeen mun tyämaille.

Pakko väliin vähä komentaa sitä.

Tonne rillikoran allekin se koitti viälä tunkee mun perässä, mutta ei onneks päässy ton piremmälle.
Ja kostoks mää oon sitten erelleen syäny sen ruakaa.
Se hyvä puali ton rääpäleen tulosta on ollu, että enää äippä ja toi pikku ihminen ei oo raahannu mua mihinkään mätsäreihin ja näyttelyihin. Toi rääpäle saa ny kiärtää niissä noitten kanssa. Ne on ny viikon sisään käyny kaks kertaa mätsäreissä ja on se pärjänny molemmilla kerroilla palkinnoille asti. Ensin ne kävi Karhella.



Siällä se oli sinisten kakkonen tommosien isojen koirien joukossa.
Ja sitten ne kävi Ylöjärvellä.
Siältä tuloksena oli sinisten kolmonen ja taas isojen koirien joukossa.
Toi on aika hassunnäkönen rääpäle tommosien isojen, pääsäntösesti mustien koirien joukossa. Mutta kun kerran rajana on 40 senttiä ja tosta pitäis ehkä 45 tulla niin siällähän sitten on isojen joukossa. Oikeestihan noissa mätsäreissä toi sininen on se huanompi osapuali, mutta äippä on aina ollu sitä miältä, että sinisissä pääsee paremmin palkinnoille kun punasissa niin se ei yhtään haittaa. Ja sitäpaitti toihan vasta harjottelee oikeita näytelmiä vasten niin hyvinhän noi sillon meni. Oikeet näytelmät ne sitten vasta kertoo, että onko se hyvä vai huano tyyppi. Mutta kun niihin pitää olla melkein pualet lisää ikää niin se tiäretään sitten vasta ens keväänä ja kesänä. Pitäs kai toivoo parasta niin voitasiin reissata tiäs mihinkä sen kanssa, mutta kattellaan, kuinka käy.

Äippä sai tässä taannoin päähänsä, että sitten kun Alpo tulee kylään niin se haluaa saara meitit kaikki karvalapset samaan kuvaan. Siinähän sille ja pikku ihmiselle riittikin puuhaa kun toisilla oli muuta menoo. Tässä muutamia, parempia otoksia. 😎




Mää osaan tiätysti istua paikoillani ja Alpokin taitaa sen homman jo ihan mallikelposesti, mutta toi meitin rääpäle olikin sitten hankalampi tapaus. Se ei olis malttanu olla paikallaan ees kahta sekunttia. Ja tuntu siltä, että se ei osannu kaikin ajoin ees istua, vaikka sitä on kyllä harjoteltu sen kanssa. Mutta on tossa ny jotain. Sitten kun on enemmän apukäsiä paikalla, pitää kuulemma ottaa uuret, paremmat kuvat.

maanantai 10. syyskuuta 2018

Lisää kiusankappaleita

Kelit on ollu hianoja ja mää oon päässy myyräjahtiin. Valitettavasti laihoin tuloksin.
Toi rääpälekkin on käyny pellolla kävelyllä, mutta myyristä se ei oo tajunnu mitään.
Se on kasvattanu ittelleen vaan lisää jalkoja.
Ja jatkanu vesikupeissa pluttaamista.
Se tunkee erelleen mun työmailleni. 😠
Ja se on tuhonnu mun kymppisynttäri lahjan. 😲
Se koittaa tämän tästä istua mun päälle. 😠
Tai ainakin änkee kylkeen kiinni.

Joten mää päätin, että alan sittenkin syämään sen ruuat, ihan kiusallanikin. 😈
Eikä tässä viälä kaikki. Meijän isoin "pikku ihmisistä" tuli muutama viikko sitten kotona käymään tyttöystävänsä kanssa ja niillä oli mukana lisää rääpäleitä. Vaikka Alpoo ei kyllä oikein voi sanoo rääpäleeks kun se oli jo sillon isompi kun mää, vaikka ikää oli jotain kymmenen viikkoo. Semmonen iso, musta, kiharaturkkinen hömelö se silti on. Ton rääpäleen kanssa otettiin siitä aluks molemmat selkoo, että mikä se oikein on olevinaan. Se tais vissiin vähä pelätä meittiä kun meni oman mammansa taakse piiloon.

Eikä se osannu ees haukkua, vaikka toi rääpäle koitti sanoo sille vähä isompaan ääneen, että puhu ny jotain.
Siitä hualimatta ne löysi pian yhteisen sävelen ja painivat ja juaksivat koko ajan kun alkuun pääsivät. Eikä kokoero haitannu yhtään.


Mun oli välillä pakko vähä vahtia niitä. Mutta tommosiin hölmöläisen hommiin en lähre mukaan.
Sitäpaitti mulla oli tärkeempiäkin hommia.
Samat painit niillä jatku seuraavallakin kerralla kun toi Api kävi kylässä.


Välillä toi rääpäle vei Alpon syämään ja ne popsi yhressä karviaisia.
Tolle rääpäleelle kävi vähä huanostikin yhtenä päivänä karviais puskassa. Piänin "pikku ihmisistä" huamas, että sen kuanon toinen puali oli turvoksissa. Äippä alko sitä sitten katteleen tarkemmin ja sen kirsun alapualelta löyty ampiaisen/mehiläisen/kimalaisen tai jonkun semmosen inhottavan lentävän ja pistävän örkin piikki. Ne otti sen pois ja se jatko koheltamistaan ihan niinku ennenkin. Ei yhtään haitannu menoo, vaikka puali naamaa oli turpeena. Vähän päästä se oli äipän kanssa karviaisia syämässä ja yht äkkiä se alko kiljuun niinku henkee viätäs ja roikotti toista etutassua ilmassa. Ja siältä löyty samanlainen piikki kun nenästäkin. Se jatko silti valittamista, vaikka äippä olikin ottanu sen piikin pois, joten äippä anto sille kyytaplettia ja piti kylmää siinä tassun kohralla. Ja kohta sen tassukin oli turvoksissa. Vähän aikaa se sitten nukku, mutta kun se turvotus laski niin taas mentiin.
Tässä muuten taas sen kootut nukkumis asennot.



 Mää jouruin viikonloppuna lapsenvahriks kun se Alpo tuli taas kylään ja toi rääpäle oli lähteny iskän kanssa pohjoseen kattoon niitä lintuja. Se koitti saara mua riahuun sen kanssa, mutta muahan ei semmonen kiinnosta. Koitti ryäkäle läpsiäkin mua ja piti kiinni mun hännästä, mutta määhän en semmosta hyvällä katto ja ärährin sille, että tajus lopettaa. Vaikka se tuntuukin olevan melkein mykkä niin onneks se tajuaa, mitä sille sanotaan ja osaa lopettaa. Toisin kun meijän rääpäle, joka jatkaa aina uurestaan ja uurestaan, vaikka sitä kuinka komentais.

Se änkes mun torniinikin.
Ja teki olonsa kotosaks.
Ihan pöhkö tapaus.
Ny meillä on onneks taas rauha maassa ja saan nukkua äipän viäressä ihan niin leveesti kun haluan. Aamulla tartti käyrä komentamassa yhtä oravaa kun häiritti mun aamulenkkiäni, mutta muuten kaikki on taas normaalisti. Toivottavasti iskä ja se rääpäle viipyis siä pohjosessa mahrollisimman kauan. 😎