sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Viimmestä viärään

Se olis sitten tääkin vuasi melkein ohitte. Huamenna alkaa uusi vuasi ja uuret kujeet. Vaikka tuskin toi uusi vuasi mitään ihmeempiä tua tullessaan. Samoilla linjoilla varmaan mennään kun tähänkin asti. Mutta eihän sitä koskaan tiärä. Äippä ainakin toivoo, että uusi vuasi olis parempi kun tää nyt loppuva. Sen miälestä tässä vuaressa ei oo ollu yhtään mitään hyvää, päinvastoin. No, mää kyllä ymmärrän sitä. Mää voisin vaikka toivoo tulevalta vuarelta paljon herkkuja ja tyttöystävää. <3
Tän vuaren viimeset kuulumiset ny viälä tähän. Määhän oon tunnetusti ollu kiltti koira, joten pukki muisti mua paketeilla. Paras paketti oli mun miälestä pehmee, vaikka noi meitin pikkuihmiset ei tykkääkään pehmeistä paketeista. ;) Siältä löyty majava.
Meistä tuli heti hyvät kaverit.

Vitsit kun se pukki kävis useemmin.
Mitäs sitten muuta? Oon lentäny.
Lenkkeilly ja ulkoillu muuten vaan.
Ja auttanu äippää rakentaan/purkaan lumiukkoo. :)


Hyvää uutta vuatta 2018 kaikille lukijoille,
lapsille, sukulaisille, kaikille muillekin tutuille karvaisille ja vähemmän karvaisille kavereille ja ihan kaikille.

sunnuntai 24. joulukuuta 2017

24.12.

...Heitän joulukuperkeikan,
veljestä teen tonttuveikan,
vedän päälle joulutakin,
kulkusia, rimpsujakin,
päähän pistän tonttulakin,
istun joukkoon tonttusakin!


-Tittamari Marttinen-

Lämmintä joulun aikaa kaikille lukijoille!



lauantai 23. joulukuuta 2017

perjantai 22. joulukuuta 2017

22.12.

Tonttu kurkkaa ikkunasta.
Onko lapset nukkumassa?
Joulun taikaa kaikkialla,
tähdet tuikkii taivahalla.




torstai 21. joulukuuta 2017

keskiviikko 20. joulukuuta 2017

20.12.

Talvella murheita muisteta ei,
talvella on paljon lunta,
muistoja kauniita katsellaan,
riemuja vanhoja riemuitaan,
...

-Eino Leino-

tiistai 19. joulukuuta 2017

maanantai 18. joulukuuta 2017

18.12.

Pikkutonttu lumesta tutki
     salakirjoitusta:
isoja jälkiä, pieniä jälkiä,
...

-Tuula Korolainen-


sunnuntai 17. joulukuuta 2017

17.12.

Tonttu pieni palleroinen,
veitikka tuo iloinen.
Silmät suuret tuikkien,
luokses saapuu hiipien.
Tuo joulumielen lämpöisen,
halauksenkin pehmoisen.



lauantai 16. joulukuuta 2017

perjantai 15. joulukuuta 2017

15.12.

Pikkuinen tonttu hyppeli näin
jalassa tossut väärinpäin.
Pikkuinen tonttu huuteli näin:
Tästä se joulu alkaa!


torstai 14. joulukuuta 2017

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

tiistai 12. joulukuuta 2017

12.12.

Marraskuussa tuiski lunta.
Tonttu nukkui tontun unta.
Siitä varttui voima uusi,
virkeänä tonttu huusi:
joulukuussa lahjat nakkaan,
poron pulkkaan, tuohivakkaan.


-Ester Ahokainen-




maanantai 11. joulukuuta 2017

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

10.12.

Tonttu lukee tonttukoulussa
tonttumestariksi.
Ennen joulua on vähän painetta,
pitää opiskella sataa ainetta.
...


-Kaija Pispa-

lauantai 9. joulukuuta 2017

9.12.

... Nälkä kuitenkin talvella,
nyt voisi lämmetä hella.
Pipareita olisi soma paistaa,
hiukan niitä haistaa
ja jouluna tietysti maistaa.


-Viola Elo-



perjantai 8. joulukuuta 2017

8.12.

...Taas jouluvirren kuulla saa,
hiljaista, hellää ulinaa.
...

-Hannele Huovi-

torstai 7. joulukuuta 2017

7.12.

...Olen tonttu, enkä muuta. 
Töllistelen illan kuuta....


-Ester Ahokainen-

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

6.12.

Koira on kaiken keskipiste, perhe ympärillä häärää.
Kynttilät palavat, koira kellottaa sohvalla.
Oi joulu, ihana joulu!


- Eppu Nuotio-

tiistai 5. joulukuuta 2017

5.12.

Venytä, venytä, jousta, jousta.

Kyykkyyn mene ja yritä nousta.

Heiluta peppua, nosta jalkaa,


siitä se hyvä joulu alkaa!

maanantai 4. joulukuuta 2017

4.12.

...Mistä löydät pienen tontun?
Polulta taapertamasta,
tieltä tepastelemasta,
hämärissä huiskimasta...




sunnuntai 3. joulukuuta 2017

3.12.

Salaisuus, ihme joulun
-en tiedä,
ymmärränkö sen.
Lymysi tonttu aina,
ei tiennyt, näinkö vaiko en....


-Aale Tynni-

lauantai 2. joulukuuta 2017

perjantai 1. joulukuuta 2017

1.12.

Joulukuu -
ja päivä ykkönen!
Mikä onni sentään
että muistin sen.

Juuri tänään näet
nukuin pommiin,
kun piti tulla
luukun taakse
kalenterihommiin.
...


-Tuula Korolainen-

maanantai 27. marraskuuta 2017

Sataa, sataa ropisee jne. Ja asiaa joulukalenterista.

Voihan kura. Nää kurjat kurakelit senkun jatkuu. Nykkin sataa vettä melkein taivaan täyreltä.
Onneks jotain kivaakin on sentään ollu. Pääsin hakeen toisenkin kauriin. Lisää näitä tämmösiä hommia, niistä mää tykkään.
Ja viikonloppuna käytiin äipän kanssa lenkkeilemässä tua naapuri kaupunkissa. Ei ollakkaan käyty tualla lenkillä sen jälkeen kun olin jotain yks tai kaks. Eli älyttömän kauan aikaa sitten. Hiljasta siällä kyllä oli iltapäivällä, vaikka kaupunkissa muka oltiin, mutta ei se haitannu. Oli siä paljon uusia hajuja kuitenkin.
Viime vuanna äippä ei halunnu tehrä tänne mun plokiin sitä joulukalenteria, mikä meillä oli sen nappulan kanssa monta vuatta, mutta ny se on tullu toisiin aatoksiin. Sillä taisi vissiin olla vähän ikävä sitä. Pikkusen uuristetaan sitä  kuitenkin kun noita joululauluja käytiin jo niin monena vuatena ja aika paljon läpi. Tänä vuanna siitä on tarkotus tulla runokalenteri. Tai paremminkin runonpätkäkalenteri. Saas nährä, mitä siitä tulee. Tai no taattua meikäläistä ainakin. :) Enää ei ookkaan kun muutama yä kun avataan eka luukku. Tässä vanhasta kalenterista muistinvirkistykseks kuva uusia orotellessa.

lauantai 11. marraskuuta 2017

Talvi kävi kylässä

Syksyset sateet on vaan jatkunu erelleen eli sen pualesta ei mitään uutta. Muutamia poutapäiviä on erelleen ollu seassa ja sillon on käyty seikkailemassa vähän enempi pihalla. Sateista hualimatta ruska oli meilläkin ihan kohtuullinen ja maisemat hianon värikkäitä. Kyllä niitä kelpas ihailla välillä vähän ylempääkin.
Yhtenä aamuna olikin sitten tullu talvi. Hyvä, että kurakelit loppu kerrasta, mutta vaikka sitä lunta tulikin ihan reilusti niin eihän se tiätty suastunu pysyyn  maassa viikkoo kauempaa ja taas kura lentää. Ainoo huano puali tossa lumessa oli se, että se tarttu ikävästi mun karvoihin. Ei ollu kovin kivaa kun oli karmeita lumipalloja koko ukko täynnä. Ja aina ennen sisälle tuloo tai viimeistään kuistilla äippä piti "pallonpoisto talkoot". 😝 Se on taas alkanu puhuun jostain parturoinnistakin ja yleensä se ei tiärä mitään hyvää.
Kasvattimamma piti joku aika sitten kasvattipäivän. Määkin kävin siä pikimmiten äipän kanssa. Äippä meinas, että jos mää vaikka olisin alkanu jotain ihme nose workkia reenaan. Siällä kun pääsi tutustuun mm. semmoseen "lajiin". Ja pyh sanon minä. Mitä hitsiä mää semmosia ihme pahan hajusia aineita alkasin nuuskiin kun on paljo parempiakin hajuja olemassa mm. veri. Ei mua kiinnostanu se homma alkuunsakkaan. Äippä oli kyllä vähän jotain semmosta arvellukkin etukäteen. Mitäs sitten ees raahas mua semmoseen? Ihme tapaus.
Aika moni siä kumminkin kokeili sitä ja toiset näytti tykkäävänkin siitä hommasta. Mutta ei se kyllä oo tämmösen mettämiähen puuhia tommosten hajuvesien haistelu. Enempi taitaa olla kaupunkilaisten touhuja. Äipällä ei oo musta siältä kuvia, mutta yhren kuvan se sai onnistuun mun systeri Tyynen lapsesta Lunasta. Tässä se nuuskii semmosta pumpulitolloa.
Ooon mää sentään päässy ihan oikeisiin hommiinkin pitkästä aikaa. Muutaman kerran kävin hirvimettällä ettimässä iskän kanssa, mutta ne oli hukkareissuja kaikki. Kun ei osuta niin ei osuta ja sillä selvä. Pääsin kuitenkin palkaks vähän temuuttaan yhtä hirvee, vaikka sitä mun ei tarvinnukkaan ettiä. Se oli jo valmiiks nostettu auton lavalle.
Mutta yks ilta iskä sai soiton, että tarvis tulla ettiin kaurista, joka oli juassu mettään. Ja mehän mentiin paikalle samantein. Pilkko pimeestä mettästä meikäpoika jäljesti vajaan parisataa metriä ja haettiin se raato pois. Kuva on vähä huano kun oli pimeetä ja märkää ja se oli semmosessa ojan penkassa, mutta ajaa asiansa. Iskä nauro kotona äipälle, että ei yhtään haitanu vesioja meikäläistä kun kiskoin sen kauriin siitä ojan penkasta sinne ojaan ja menin perässä uimaan. Kyllä meikäkin tarvittaessa uida osaa ja varpaansa kastelee, mutta vaan torella hyvästä syystä. ;)
Näitä hommia mää toivon lisää. Että sen pualesta lunta ei tarvita viälä pitkiin aikoihin. Tällain pimeellä kun noi immeiset ei tommosissa hommissa pärjää ilman mua.

maanantai 9. lokakuuta 2017

Vettä, vettä, vettä

Tänä vuanna on kyllä torenteolla huamannu, että on syksy. Ihan kirjaimellisesti. Aina sataa vettä. Vettä, vettä, vettä ja viälä kerran vettä. Jos oli kesä sateinen niin tää syksy on jatkanu samaa linjaa. Ja mun täytyy sanoo, että mää en erityisemmin tykkää sateesta, varsinkaan tämmösestä kylmästä sateesta. Ensinnäkin sillon kastuu ja mää en tykkää kastumisesta. Toisekseen sillon kurastuu ja se tiätää joko kuivausta muuten vaan kun mennään sisälle tai pahimmassa tapauksessa jopa pesua kun pääsee sisälle. Mukavin vaihtoehto on ehrottomasti saretakki, vaikka ei sekään kovin kiva juttu oo.
Onneks sentään sateen välissä on välillä ollu senverran poutiakin, että iskä pääsi käymään puimassa. Me käytiin äipän kanssa kattelemassa niitä touhuja yks päivä. Siältä puimurista näki tosi hianosti. Harmi, ettei kuitenkaan mitään miälenkiintosta osunu kohrille.
Me käytiin äipän kanssa aina sillon tällön kattomassa niitä ankkoja, mistä jo kesällä kerroin. Ekakshan ne oli airan takana, mutta sitten se otettiin pois ja määkin pääsin kattoon niitä vähän lähempää. Miälenkiintosia otuksia. Mää olisin niin miälelläni halunnu tehrä niitten kanssa lähempää tuttavuutta.
Mutta kun mää en tykkää uira. Suurinpiirtein tän verran mää kävin varpaitani kastelemassa niitten takia. Mutta ei yhtään enempää.
Mää päätin sitten vaihtaa taktiikkaa ja istuin rannalle orottaan. Tekeyryin vaarattomaks.
Ja se kannatti. Melkein. Ne ankat alko tuleen lähemmäks ja lähemmäks ja lopulta mää hyäkkäsin. Mutta ne perhanat oli nopeita. Vähän aikaa vesi lensi jokapualelle ja jokapualella kun mää ja ne ankat säntäs veteen. Äippä ehti ottaa siitä vireookin, mutta ei se osaa laittaa sitä tänne. Mutta se on helppo kuvitellakin kun viis ankkaa ryntää veteen ja mää perässä, että kuinka vesi roiskuu vähän aikaa. Kun ne pääsi takas veteen niin nehän lähti uimaan pois päin ja koska mää en erelleenkään tykkää uimisesta niin pyssäsin rantaveteen, mistä äippä sitten pakotti mut takas rannalle palelemasta. Ton jälkeen mua ei sitten enää ookkaan viäty sinne ja ny niitä ankkojakaan ei kai sitten enää oo siällä.

Yks aamupäivä, ennen saretta, käytiin äipän kanssa mettässä hakeen puuromarjoja. Mua mikkään marjat olis kiinnostanu, ei sitten tippaakaan, mutta äippä pakotti mut oleen paikalla sen aikaa, että se sai noukkia niitä. Siä oli isoja hirven jälkiä ja olisin halunnu lähtee niitä kattoon, mutta äippä ei suastunu.
Pitkästä aikaa oon taas innostunu syämään possunkorvia. Tosin ei niitäkään ahmia sovi. Tätä hauroin ensin viikon verran ennenkuin sen pysty syämään. Erellinen taisi olla 2-3 viikkoo "hautumassa". Mutta ennen syämistä se pitää tiätty, ihan varmuuren vuaks, tappaa. Ja pitäähän sitä tehrä kunnon "ruakapöytä", missä sen sitten voi rouskutella. Sitä en vaan ymmärrä, että miks ihmeessä mun pöyrän kattaminen naurattaa noita immeisiä. ;)

perjantai 8. syyskuuta 2017

Mätsärissä

Toi meitin pikku ihminen on jo pitkän aikaa halunnu viärä mut mätsäriin. Tähän asti äippä on pitäny mun pualiani, eikä oo tarvinnu lähtee, mutta mikäliä miälenhäiriö sille ny tuli yks kaks ja se pisti mut autoon ja sitten se oli menoo. Onneks ei tarvinnu mennä kauaks, ihan tohon kylälle vaan, mutta kun noi näyttelyhommat ei mua oo ikinä kiinnostanu niin ei olis huvittanu lähtee ollenkaan. No se kiva puali siinä tiätty oli, että pääsin pitkästä aikaa oikein ihmisten ilmoille kylille, mutta äippä kyllä motkotti tämän tästä, että ei saa haukkua jne. Hitsiläinen, sen kerran kun täältä pääsee jonnekkin niin tottakai mää toiset haukut, jos ei muuten niin muaron vuaks. Ja sitäpaitti haukku siä moni muukin.

Onneks paikalla ei ollu kovin paljoo väkee. Vesisare varmaan teki siinä kohtaa tehtävänsä. Suurimman osan ajasta oli kuitenkin kiva keli, mutta kyllä mekin lopuks meinattiin vähä kastua. Kiitos mun, se kastuminen oli tosi vähästä.

Äippä sano, että kyllä mää välillä osasin ihan esiintyäkin. Tuamaritäti oli mukava, mutta selvästikään se ei tiänny, että tän ikänen parsonni ei oo viä mikään vanhus, vaikka veteraaniluakassa kisasinkin. Kilpakumppani osas sen miälestä  kumminkin käyttäytyä paremmin ja mää sain sinisen nauhan. Loppukisassa meittiä oli kolme sinistä jäljellä ja mää olin se kolmas. Ei haitannu yhtään. Sain kuitenkin kassillisen palkintoja. Ja mikä parasta mää olin tän mätsärin vanhin koira ja sain viä siitä hyvästä toisen kassillisen palkintoja ja kisan isoimman pokaalin! Jotain hyätyä siis iästäkin. ;)
Tässä tutustun kotona mun palkintokasaani.
Ja tässä viälä poseerausta kun äippä halus semmosenkin kuvan ottaa.
Noista kuvista muuten puuttuu viälä mun lahjakortti ja sateenvarjo. Sateenvarjo otettiinkin heti paikanpäällä käyttöön kun sare alko. Se oli hyvin ajateltu ja ajotettu palkinto. :)
Tässä viä lopuks tämmönen rentoutumiskuva. Äippä ei aina oikein tykkää kun mää teen ittelleni petin.