Vaihtoon meni

Niin siinä sitte kävi, että vaihtoon se meni kuitenkin lopulta se meitinkin vanha ploki. Me olis vaihrettu jo aikoja sitte toimivaan, mutta toi meitin äippä on sen verran jääräpää, että se ei antanu meitille lupaa uuren plokin tekemiseen. Vanhat jutut löytyy erelleen siältä http://teussu.vuodatus.net plokista, mutta ilman kuvia. Ne hukkas ne kokonaan. Ny pitää alkaa laittaan tänne uusia kuvia sitte senkin erestä. :D Saas nährä kuinka me opitaan tätä ny sitte käyttään.
Ja löytäähän meitit nykyään veispuukistakin :D Sieltä vaan ettii Teuvo Tursaan niin pääsee meitin kaveriks. :) Vaikka se mun nimellä onkin niin yhteisesti me on sovittu, että sitä käytetään. Sen käyttö vaan on jääny vähän vähänlaiseks. Kyllä tää plokkaaminen on paremmin se meitin juttu.
Mutta jospa sitte alettas kerrata näitä kesän menoja ja juttuja sillain pikakelauksella ja kuvien kera.

Karhen markkinoilla käytiin jo aikaa sitte. Toi nappula ei päässy sinne mukaan ku se ei kuiteskaan olis siältä ketään tuntenu, mutta  mulla ny sattuu oleen tua Karhen suunnassa noita tuttuja, nii mää pääsin yksinoikeurella mukaan. Ja olihan siä mm. Tuamo-setä ja Mimmi-tätikin sen ihmisten kanssa (oli siä sen Martti-velipoikaki, mutta me ei kauheesti tykätty toisistamme).

Tässä me morjestetaan Mimmi-tärin kans. Terkkuja vaan tärille! Oli kiva nährä. :D

Sit me on käyty keoilemassa ja konenäyttelyssä. Siä ei kyllä ollu meille oikeen mitään, mutta jaettiin siä sentään yhressä kojussa maistiasia meillekkin.

Lomareissussa käytiin taas tua pohjosessa. Sinne on ihan kamalan pitkä matka ajella, mutta mukavasti se matka taas  tolla mökkiautolla  taittu. Turvavöissähän me kumpikin jourutaan matkalla oleen, mutta koska mää oon tossa eressä niin hyppäsin aina välillä äipän syliin vähä tähyileen paremmin maisemia.

Varsinkin kun siä pohjosessa on niitä poroja… Niitä ei ny kyllä kovin montaa nähty, mutta sevverran kumminkin, että pääsin sentään haukkuun niitä.

Rovaniämellä me käytiin kattoon jotain hiirenkirnuja.

Omme niitä aikasemminkin nähty, mutta ei noin isoja ja montaa yht aikaa samassa paikassa. On ne vaan jänniä koloja.

Siitä jatkettiin matkaa viä toosi paljo eteenpäin, Kilpisjärvelle asti. Siä oli kuulemma meitin tän kesän ”pääkohre”. Heti samana päivänä kun päästiin sinne, alko lenkkeily urakka. Ekaks kiivettiin tänne: Saana tunturille. 

Se on 1029 metriä korkee mäki eli tooooosi korkee paikka. Oli aika urakka kiivetä sen huipulle, mutta kyllä me siinä onnistuttiin. Onneks matkalla oli pätkän matkaa rappusia helpottamassa kulkua.

Niitä oli kuulemma  n. 750. Ei me niitä kyllä paljookaan tarvittu, mutta noitten kaksjalkasten oli ehkä helpompi tulla rappuja pitkin välillä. Maisemat oli kyllä tosi komeet.

Siällä oli aikas kivoja ylläreitäkin järjestetty meille välillä. Siä oli joissain paikoissa lunta! Siinä ei ollakkaan viä koskaan aikasemmin kiäritelty tällain heinäkuussa.

Oli muuten tosi kiva vilvotella ja paalitella ja laskee mäkee ja tiätty vähä syäräkkin sitä kun oli kuuma.

Oli siä monta vesilammikkookin, missä käytiin juamassa ja kahlailemassa matkalla.

Tosi hyvää ja raikasta vettä muuten. Kannattaa käyrä maistamassa. :D

Tässä viimein huipulla. 

Siä huipulla kävi ihan karmee tuuli.  

 Illalla oli sitte vähä väsy. Toi nappula nukku matkalla äipän sänkyn alla.

Mun oli vahrittava taas koko autoo yksistäni kummuut nukku.
Vaikka kävi mullekkin joskus vahinkoja.

Seuraavana päivänä me lährettiin liikkeelle laivalla.

Semmosessa me ei ollakkaan koskaan aikasemmin oltu. Mää oon joskus nuarempana ollu soutuveneessä, mutta tommosessa laivassa en koskaan. Tasasta toi Malla-laivan meno oli ja pian päästiin perille vastarannalle. Äippä oli varannu namia tota nappulaa vasten mukaan, ettei se ala haukkuun siä laivassa kun se laittaa moottorin käyntiin  ja lähtee liikkeelle, mutta ihan hiljaa se oli. Tosin syätiin me molemmat niitä nameja siinä matkalla. Vähä vahvistusta, etta jaksettiin seuraava kävely urakka. Ny matkattiin meinaan kolmen valtakunnan rajapyykille. Se oli semmonen petonimöhkäle Suamen, Ruattin ja Norjan rajalla. Ja semmosta meititkin raahattiin kattoon. Ei siinä kyllä mitään ihmeempää kattomista ollu, matka sinne ja siältä pois vaan oli aikamoinen. Onneks sillä laivalla päästiin aika likelle. Siitä rannasta ei ollu kun kolmen kilometrin matka sinne rajapyykille, mutta siältä pois pääseminen veiki sitte aikaa ja eväitä, jotain 13 kilometriä tallustettavaa ennenkö oltiin takas autolla.

Siä laivassa me matkattiin äipän ja iskän sylissä.  

Se kapteeni määräs meitit kaikki matkustajat  tonne sisälle kun siä järvellä kävi sevverran tuulta. Mikäs siä oli matkustaessa mukavasti sylissä, nameja popsien ja maisemia ihaillen.

Tässä ollaan sitte siä rajapyykillä.

Kävelymatkan aikana ylitettiin pari kertaa tommosta kauheeta kivikkoo.

Me päästin kyllä tommosista pahoista paikoista yli äipän ja iskän sylissä. Ettei kuulemma kolota jalkojamme.

Sit siä ylitettiin pari puroo.

Ja tommonen hiano vesiputous.

Siinä pirettiin oikein kunnon evästauko ja ihailtiin muutenkin maisemia.

Toi nappula, utelias ku on, kuikki kaiken maailman koloihinki matkalla.

Ja huilaili muutenkin tohon omintakeiseen tyyliinsä.

Määhän nyt en tommoseen sorru, varsinkin kun tossa kohtaa haisi ihan poroille.

Ne tosin oli niin korkeella ja kaukana meitistä, että ei niitä kannattanu ees haukkua, mutta kattoo silti kannatti. Nehän olis vaikka voinu tulla lähemmäks. J

Tässä ollaanki sitte jo aika lähellä reitin päätöstä.

Oikeella keskellä näkyy vaaleena vilaus tullista ja joen takana on Norja. Joku täti sano, ettei meitä  olis saanu viärä siä rajapyykillä sinne Norjan pualelle ilman jotain ihme lupaa, mutta käytiimpä kumminkin. Ja sitäpaitti sitte kumme mentiin sinne ihan oikeesti tosta autolla ja äippä ja iskä kävi näyttään meitin passit niille tulliserille niin ei ne kinnostanu niitä yhtään. Muaron vuaks oli vähä pläränny ja toivottanu hyvää matkaa. Vaikka meillä kyllä oli kaikki tarvittavat jutskat kunnossa, mitä kaikilla ei kuulemma oo. Jotain ekinomatojuttujaki jouruttiin niäleen jo ajat sitte ennen reissua. 

Käytiin tosiaan ihan kunnollaki sit ajamassa tua Norjassa ja Ruattissaki viä ennenkö tultiin takas kotio Siältä meitistä ny ei sitte ookkaan kuvia kun noi kuvas vaan maisemia. Mutta jäämeren rannalla taas käytiin ja kaikenlaisia tuntureita katteltiin. Onneks mitään isompia lenkkejä ei tarvinnu enää tehrä.

Tua pohjammaan suunnalla kävi sitte taas näin: 

Siä oli monta kertaa toorella hyvät ketun hajut, mikkä tuli autoon asti. Iskä vaan oli tylsä, eikä yhtään viäny meittiä kattoon niitä.  Onneks tossa kuvassa muuten ei oo äänitehosteita mukana. :D

Aurinkoo ei oo paljoo tarvinnu tän kesän aikana ottaa. Saretta on pirelty tämän tästä. Vaikka ei me kyllä mitään helteitä oo kaivattu, mutta emmää tosta sateestakaan piittaa. Sillon on paljo mukavampi pysyä vaan pirtissä. Tota nappulaa ei toi sarekkaan haittaa, mutta märkänä se kastelee jokapaikan ja haisee pahalta.

Muutamana iltana mua on kyllä ottanu päähän ihan viätävästi. Tohon ihan pihaan on tullu kettu, eikä mua oo päästetty pihalle. Torella törkeetä toimintaa ensinnäkin äipältä ja iskältä, mutta ennen kaikkee siltä ketulta! Ettäs kehtaakin tulla mun pihaan. Multahan menee kohta uskottavuus. 

Toinen riasa on noi jänikset, joita on pomppinu pitkin kesää tossa erestakasin. Kaikkein röyhkein oli tää:

Jäniksen poikanen. Ihan minikokonen. Ja se ei ny suastu meneen tähän kohtaan oikeinpäin.
Se oli ilmestyny ihan tohon mun vahti-ikkunan alle. Törkeetä! Ja tiätenkään meittiä ei päästetty pihalle.

Virka-apuakin kävin antaan viime viikolla kun yks kauris oli ottanu yhteen auton kanssa ja hukkunu sen jälkeen mettään. Mutta kyllähän mää ny semmoset löyrän. Huanostihan sille kuitenkin oli käyny.

Taas toi elukka meni väärinpäin. Eiköhän tää plokkeri oikein ymmärrä kuinkapäin näitten kuvien kuuluis olla? Kyllä ne meijän koneella on oikein. Jos jollain on vinkki niitten kääntämiseen niin kertokaa. Mää en ainakaan halua esiintyä täällä päälläni. Toiseks vinkiks voisitte kertoo, kuinka me saatasiin noi meitin omat kuvat tonne oikeeseen  reunaan. Ei onnistu meitiltä, eikä äipästäkään oo apua.