sunnuntai 27. tammikuuta 2013

LUMEt nolla

Mullekkin järjesty vihrosta viimein toimintaa, kiitos kasvattimamman.  Se soitti äipälle aamupäivällä, että olis tilaisuus päästä ihan oikeeseen lume kokeesen. Iskä ei ny vaan ehtiny mukaan, joten oli pakko lähtee äipän kans. Onneks satiin Petekin mukaan. Kiitos sinnekkin.
Ekaks mentiin autolla johonkin ihan outoon paikkaan ja kiivettiin semmosen ison mäen rinteelle. Ja voi kuinka hyvät hajut siältä tulikaan. Panta kaulaan, tuamarilta lupa ja sisään. Ei se koe ny sitte kuiteskaan ihan putkeen menny, mutta saalista saatiin kumminkin. Tuamari oli sitä miältä, että tulin liian monta kertaa käymään pihalla ennen kun alotin tosi hommat ja hylsy oli tianattu. Mutta kummää alotan hommat niin ei niitä sitte kesken jätetä. Siä oli onneks monta mukavaa setää paikalla, jokka teki töitä oikein olantakaa ja kaivovat maata reippaasti noin kolme tuntia. Semmonen neljä metriä tartti maansiirtotöitä tehrä alaspäin, että löysivät mut ja mun saaliin. Ja mussa ei muuten oo mitään kirppuja.
Tässä kaivuuta jo aika syvällä.

Ja tässä mun saalis.
Ja tässä viälä mää. Alko oleen jo aikas pimeetä täällä maanpäälläki siinä vaiheessa kun tulin pihalle.
Kyllä se tuamari setä mua kehu ja sano, että musta tulee tosi hyvä mettästäjä kuhan pääsen vaan enemmän oikeisiin hommiin. Ja senkin se sano, että toi oli tosi haastava luala ihan kellekkä tahansa koiralle. Se oli meinaan tosi iso ja syvä. Joten ei muuta ku lisää hommia mulle kiitos. 

perjantai 25. tammikuuta 2013

Äksöniä, vihrosta viimein

Nonni. Tätä samaa tasasta pakkastallausta täällä on vaan viätetty päivästä toiseen. Mutta vihrosta viimein, tänään, saatiin vähä äksöniä tähän tasaseen oloon. Tai siis mää sain.
Toi velipoika on mököttäny koko päivän kun sitä ei hualittu mukaan, mutta tää homma ny oli vähä niinku tehty mulle. 
Erinäisten tapahtumien jälkeen iskä pääsi näkeen kun kettu repolainen livahti lualaan piiloon ja erinäisistä syistä johtuen se halus MUT matkaan mukaan eikä suinkaan tota velipoikaa, vaikka se muka parempi noissa lualajutuissa onkin. No pakko tiätty myäntää, että onhan se kyllä kokeneempi ja piänempi jne. kun mää, mutta ny mää olin parempi vaihtoehto kun se. Ja niin me lährettiin äipän kanssa iskän mukaan.
Ei mua ekaks kauheesti huvittanu mennä sinne piäneen ja ahtaaseen koloon, mutta kun noi niin kauheesti kehu niin aattelin, että olkoon ja menin sitte kuiteskin. Aikani siä hommin ja toin sitte vihrosta viimein sen ketun pois siältä lualasta ihan itte. Se oli mun saalis ja kuulu siis mulle. Ja sittenkös ne vasta sen kehumisen alkoki. Kyllä mää vaan oon erinomanen koira.
Pahin oli kuitenkin viä eressä. Heti kun tultiin kotio, äippä kiikutti mut suaraan pesulle. Yäk! Se pluttas mut yltä päältä ihan märäks.  Mää en mitenkään voinu olla niin likanen, että olisin ansainnu semmosen kohtelun. Onneks se sitte jonkun ajan päästä kuiteskin alko "nyplään" mua. Ei siis nyppiin vaan silleen niinku nyplään mun karvoissa, sillain vähä niin ku rapsuttaan, muttei kuitenkaan ihan. Se oli löytäny musta muka kirppuja tai jotain. Ja Yäk! kehu siinä vaiheessa äippä.  Jotain tököttiäkin ne sitte lopuks viä iskän kanssa muhun kaato. Emmää kyllä itte niitä kirppuja oo huamannu.
Nysse viä kaikenlisäks tilas eläinlääkärinkin mulle tai siis meille molemmille. Se oli meinannu tilata sen vaan tolle velipoijalle, mutta määkin kuulemma tarvin ny jonkun rapiespiikin kuiteskin joka vuasi kun oon niin hyvä lualakoira.
Tässä viä mää ja mun komee kettusaalis. Tolla velipoijalla ei ookkaan yhtään kettua tilillään. Lälläläää... Näin se vaan Kettu Kuittaa kuittailee ketulle. 
Niin siis tää vasemman pualeinen, toi lampaan näkönen oon mää. Se on kuulkaas ollu kovat pakkaset täällä meilläpäin ja on syytä varustautua kunnon villahousuilla näin talvella. 

lauantai 12. tammikuuta 2013

Talvista tallausta

Eipäs ookkaan viä tän vuaren pualella kirjotettu tänne mitään. Ei oo ollu mitään ihmeempiä juttuja, mitä olis viittitty kertoilla. Eikä kyllä oo nykkään, mutta täytyyhän sitä ny välillä ilmotella meitinkin olemassaolosta, että tallessa ja kunnossa ollaan. Tavallista talvista tallausta täällä mennään. 
Tässä silti muistinvirkistykseks kuvat siitä, miltä me oikein näytetään. Toinen komee kun mikä ja toinen mörököllilammas.