lauantai 31. elokuuta 2013

Tampereen ryhmiksessä

Vihrosta viimein määkin pääsen taas sanoon tänne jotain. Toi velipoika on yleensä aina se, joka vanhemman oikeurella meitin menoista raportoittee. Mutta tästä se ei tiärä mitään niin saan itte kertoo. 
Äippä vei mut tänä aamuna pitkästä aikaa näytelmiin. Matka ei ollu pitkä kun ihan vaan Tampereelle mentiin. Siä oli paljo tuttuja paikalla, mutta ei tällä kertaa yhtään mun sukulaisia. Mää kun valioiruin sillon kesällä niin pääsen nykyän esiintyyn valioluakassakin. Siällä on näytillä vaan meittiä vähä valiompia yksilöitä. Tuamarina piti olla joku täti unkarista, mutta se oli vaihtunu tätiin austraaliasta. Eikä se kauheesti meikäläisistä parsonneista tykänny. Uroksista vaan yks sai erin ja tiätty me kaikki neljä valioyksilöö ja nartuista vaan yks oli sen miälestä erin arvonen. Tiukka täti siis. Äippä sano, että jos mää en olis ollu valiojoukoissa niin olisin varmaan kans saanu H:n, joka oli päivän sana. Tässä tuamarina olleen Anu Lummevaran arvostelu musta:
Well boned male on a taller side. Strong head, prefer darker eye & be placed ear. Strong front. Good feet. Very sound mover. ERI/4
Että semmosia tällä kertaa. Tässä vielä pari kuvaa musta. Ekaks kehässä.
Ja sitte pöyrällä.
Ja viä yks joka kertoo siitä, kuinka tylsää noissa näytelmissä on sillon kun ei olla kehässä. 
Mitäs mulle muuta kuuluu? No tiätty oon ollu jahrissa. Nimittäin sorsajahrissa. Tai no emmää ny suaranaisesti oo siä jahrannu mitään, mutta sitten kun noi on ampunu niin ne on hukannu ne sorsat ja sitte ne on tarvinnu MUN apua. Mää oon sitte käyny ettiin niille niitä sorsanraatoja tualta pellosta. Se ommuuten kivaa puuhaa. Ainoo huano puali siinä on, että mää en saa pitää niitä sorsia ittellä. Ne haluaa ne sorsat pois multa. Ja se on epäreilua. Kyllä mää oon sitä miältä, että jos mää kerran löyrän ne niin kyllä mun pitäs sillon saara pitääkkin ne. No oommää onneks saanu sitte löytöpalkkiona namia. Mutta kyllä tommonen sorsa olis silti kivempi. Musta ja sorsista ei ny oo tähän kuvaa kun se on iskän puhelimessa, mutta jospa sen sais lisättyä tänne joskus.

maanantai 26. elokuuta 2013

Kuntosalilla

Jaahas. Ny onkin kuulkaas semmoset päivitykset tulossa, että ei ookkaan viä ikinä ollu moista. Äippä vei meitit eilen kasvattiäippä-Eijan järjestämään Kamunkorven kasvattipäivään. No ei siinä mitään uutta, onhan me niissä käyty ennenkin ja ne on aina kivoja tilaisuuksia nährä paljon tuttuja ja sukulaisia samalla kertaa. Mutta ny olikin ihan uus ja erilainen paikka missä rehvattiin. Nimittäin me jouruttiin kuntosalille!  En tiä luuleeko se kasvatti-äippä että me ollaan niin huanossa kunnossa, että kunnon kohennus olis paikallaan vai mistä moinen, mutta kyllä siä kuulkaas ihan hauskaa oli. Uskokaa tai älkää.
Semmonen koirakuntosali löytyy Vesilahresta, ei ny niin kauheen kaukana täältäkään. Ja tässä päivän kuntoilunsatoa kuvien kera. 
Pete oli sitä mieltä, että viis noista vempeleistä, tää lattia haisee paljon miälenkiintosemmalle. 

Puomin päällä kävelyllä Teuvo.
Ja Oskari, joka malttoi pysähtyä poseerattavaks.
Sitten vähän vaikeempi juttu, tommonen tikapuitten näkönen puomi. Teuvon tyylinäyte.
Ja Oskari samassa puuhassa.
Sit siä oli luala. Se oli semmonen tosi iso lualasto, johonka mahtu tommoset vähä reilummankin kokoset tyypit tosi hyvin. Ainoo huano puali siinä oli vaan se, että se oli tyhjä, eikä siä ees haissu ketulle tai millekkään muulle kivalle otukselle. Mutta siä oli sitten monenlaisia tyylejä suarittaa sitä lualaa.  Tässä ainoo, joka teki ihan täyrellisen lualaston kiarroksen ja syäksyy nyt vauhrilla ulos eli Luna. Kuva ei oo kaksinen, mutta kertoo kaiken oleellisen. 
Tässä Teuvo tulossa pois.
Ja täällä vilkkuu Oskarin silmät.
Toisilla tuli siä tosi kuuma. Tässä Nemo, jolta meinaa kiäli pudota lualaan. 
Ja tässä ehrottomasti paras suaritus kaikista, Mauno. 
Jonka tuli raasu niin kuuma, että lopulta siinä kävi näin: 
Ihan on isänsä poika, vaikka iskä ei tällä kertaa samaa temppua tehnykkään.
Kaiken muun lisäks siä oli pallomeri. Eli tässä tapauksessa semmonen laatikko, missä oli karmeen paljon palloja ja siältä pallojen seasta piti ettiä nameja. Se oli aluks vähä pelottava paikka monenkin miälestä, mutta kyllä ne namit lopulta vei voiton. Kaikkein innokkain kroolaaja taisi olla Luna, vaikka poikansa Nuga ei kyllä jäänyt yhtään huanommaks. Nuga oli muuten ainoo, joka innostui varastamaan sieltä palloja. 
Tässä meitin tyylinäytteet. Ekaks mää koitan tollain ihan varovasti laskeutua sinne.
Ja sitten Oskari. Se tykkäs tosta jutusta kyllä paljon enemmän kun mää, mutta siinä liänee syynä sen ahne luanne. 
Sit siä oli semmosia älypelejä, joita sai pelata. Tässä Ukon tylinäyte.
Ja tommosia hassuja piikkimattoja, joitten päällä voi esimerkiks seistä. Tässä Riemun tyylipuhras suoritus.
Että semmonen paikka. Kivaa oli vekottimia kokeilla ja tuttuja tavata. Iso kiitos Eijalle kun mahrollisti meitille tämmösenkin lystin. Ei äippä meittiä yksin tommoseen olis ees osannu viärä.
Ja lopuks viä yks ihan huippu uutinen. Yks ton Oskarin pennuista, Mahottoman Tehokas Tara oli viikonloppuna näyttelymatkalla Ruattissa. Ja sillä oli siältä kotiin tuamisina ruattin valiotitteli! Ihan huikeeta. Paljon onnea Tara! 

torstai 8. elokuuta 2013

Minilomalla

Me käytiin tässä hetki sitten semmosella minilomalla ihan uuressa suunnassa eli irässä. Ny me ollaankin sitte kiärretty tää suami ihan ympäri ämpäri ja erestakasin vähä jokapualella. On käyty päälaella, käsivarressa, etelässä, rannikolla ja ny sitten tua irässä. Noi meitin ihmiset on käyny siä aikasemminkin, mutta meille se suunta oli ihan eka kerta ja niilläkin on monta vuatta väliä siitä kun ovat viimeks mökkeilleet siä. Samalla kun siä ajeltiin niin ettittiin muutamia keokätköjä. Siä oli paljo kaikenlaisia sotapaikkoja ja muistomerkkejä, joittenka tykönä niitä monesti oli. Yks pysährys oli tämmösessä tykkikohrassa, jossa meitistäkin yritettiin ottaa kuvaa, mutta ei se ihan onnistunu äipän toivomalla tavalla. 
Toi nappula olis vaan koko ajan menny tonne tykin alle varjoon ja mua taas kiinnosti kaikki muut jutut. 
Käytiin semmosessakin paikassa kun Hattuvaara. Ei siä kyllä kovin vaaralliselta vaikuttanu. Ainoo hattu, joka nähtiin oli tommonen ja sekin pysy visusti paikoillaan:
Enossa käytiin ettiin kans pari kätköö ja samalla piipahrettiin semmosessa paikassa kun Alavan rantatuvat. Noi meitin ihmiset on semmosessa paikassa ollu aikasemmin monena vuatena mökkeilemässä. Hiano paikka ja mukavia ihmisiä. Oltiin sen paikan omistajaserän puheilla vähän aikaa ja noi päivitti kuulumisia. Siä oli pihalla tämmösiä:
Noi on kuulemma ihan piäniä, mutta siä on semmosia isojakin lehmiä, mutta niitä me ei ny nähty. Noi meitin ihmiset tykkää noitten lehmien mairosta ja varsinkin tommosena tuareena. Toi nappula jua kans maitoo jos sille sitä tarjotaan, mutta mää en niin välitä siitä.
Siä rantatuvillakin oli tosiaan yks kätkö. Semmonen muistomerkki järven rannassa, mihinkä oli joskus sota-aikana puronnu lentokone. Ei sitä konetta siä enää ollu, mutta muistolaatta kumminkin.
Se Alavan setä kerto, että siä oli just pari viikkoo aikasemmin käyny ekaa kertaa joku täti, jonka iskä oli ollu siinä puronneessa lentokoneessa ja selvinny siitä. Neljästä miähestä kaks oli selvinny henkissä.
Ne on ollu aikamoisia miähiä täällä suamessa sillon soran aikaan. Semmosissa varusteissa ja semmosilla vehkeillä pärjäsivät niin hyvin mahrotonta vastusta vastaan. Me ollaan kyllä isänmaallisia koiria ja arvostetaan niitä tosi paljo.
Kelit oli niin kuumia, että aina tilanteen salliessa oli pakko käyrä juamassa ja ton nappulan tiätty kahlailemassakin. Mutta uimaan sekään ei vapaaehtosesti mee. Tässä siä Alavalla.

Tässä ollaan Karvion kanavalla ja siäkin sen tartti päästä juamaan, vaikka noi penkat olikin aikas hankalia tämmösille vähä piänemmille.
Äippä sano, että toi nappula olis hyvä kaveri jossain Saharassa. Se kuulemma löytää vettä vaikka aavikolta.
Eikä näin kuumilla keleillä mitään ihmeitä sitte ookkaan tehty. Ihan vaan otettu rennosti.
Mutta tarvittaessa vahtitoimintakin pelaa. 
Meillä asuu muuten nykyään pappa. Ton nappulan yks laps, Kamunkorven Marsipaani-Miisu elikkäs Mimi oli käyny miähissä ja ny sillä on neljä piäntä poikaa. Niitä voi ihailla täällä.
Elikkäs toi nappula on ny sitte pappa, vaari, ukki tai mitä tahansa.  Ei siitä kyllä uskois. Se on ihan kakara ittekkin, eikä osaa torellakaan käyttäytyä niinku tommosen vanhuksen pitäs.