Minilomalla

Me käytiin tässä hetki sitten semmosella minilomalla ihan uuressa suunnassa eli irässä. Ny me ollaankin sitte kiärretty tää suami ihan ympäri ämpäri ja erestakasin vähä jokapualella. On käyty päälaella, käsivarressa, etelässä, rannikolla ja ny sitten tua irässä. Noi meitin ihmiset on käyny siä aikasemminkin, mutta meille se suunta oli ihan eka kerta ja niilläkin on monta vuatta väliä siitä kun ovat viimeks mökkeilleet siä. Samalla kun siä ajeltiin niin ettittiin muutamia keokätköjä. Siä oli paljo kaikenlaisia sotapaikkoja ja muistomerkkejä, joittenka tykönä niitä monesti oli. Yks pysährys oli tämmösessä tykkikohrassa, jossa meitistäkin yritettiin ottaa kuvaa, mutta ei se ihan onnistunu äipän toivomalla tavalla. 

Toi nappula olis vaan koko ajan menny tonne tykin alle varjoon ja mua taas kiinnosti kaikki muut jutut. 
Käytiin semmosessakin paikassa kun Hattuvaara. Ei siä kyllä kovin vaaralliselta vaikuttanu. Ainoo hattu, joka nähtiin oli tommonen ja sekin pysy visusti paikoillaan:

Enossa käytiin ettiin kans pari kätköö ja samalla piipahrettiin semmosessa paikassa kun Alavan rantatuvat. Noi meitin ihmiset on semmosessa paikassa ollu aikasemmin monena vuatena mökkeilemässä. Hiano paikka ja mukavia ihmisiä. Oltiin sen paikan omistajaserän puheilla vähän aikaa ja noi päivitti kuulumisia. Siä oli pihalla tämmösiä:

Noi on kuulemma ihan piäniä, mutta siä on semmosia isojakin lehmiä, mutta niitä me ei ny nähty. Noi meitin ihmiset tykkää noitten lehmien mairosta ja varsinkin tommosena tuareena. Toi nappula jua kans maitoo jos sille sitä tarjotaan, mutta mää en niin välitä siitä.
Siä rantatuvillakin oli tosiaan yks kätkö. Semmonen muistomerkki järven rannassa, mihinkä oli joskus sota-aikana puronnu lentokone. Ei sitä konetta siä enää ollu, mutta muistolaatta kumminkin.

Se Alavan setä kerto, että siä oli just pari viikkoo aikasemmin käyny ekaa kertaa joku täti, jonka iskä oli ollu siinä puronneessa lentokoneessa ja selvinny siitä. Neljästä miähestä kaks oli selvinny henkissä.
Ne on ollu aikamoisia miähiä täällä suamessa sillon soran aikaan. Semmosissa varusteissa ja semmosilla vehkeillä pärjäsivät niin hyvin mahrotonta vastusta vastaan. Me ollaan kyllä isänmaallisia koiria ja arvostetaan niitä tosi paljo.
Kelit oli niin kuumia, että aina tilanteen salliessa oli pakko käyrä juamassa ja ton nappulan tiätty kahlailemassakin. Mutta uimaan sekään ei vapaaehtosesti mee. Tässä siä Alavalla.

Tässä ollaan Karvion kanavalla ja siäkin sen tartti päästä juamaan, vaikka noi penkat olikin aikas hankalia tämmösille vähä piänemmille.

Äippä sano, että toi nappula olis hyvä kaveri jossain Saharassa. Se kuulemma löytää vettä vaikka aavikolta.
Eikä näin kuumilla keleillä mitään ihmeitä sitte ookkaan tehty. Ihan vaan otettu rennosti.

Mutta tarvittaessa vahtitoimintakin pelaa. 

Meillä asuu muuten nykyään pappa. Ton nappulan yks laps, Kamunkorven Marsipaani-Miisu elikkäs Mimi oli käyny miähissä ja ny sillä on neljä piäntä poikaa. Niitä voi ihailla täällä.
Elikkäs toi nappula on ny sitte pappa, vaari, ukki tai mitä tahansa.  Ei siitä kyllä uskois. Se on ihan kakara ittekkin, eikä osaa torellakaan käyttäytyä niinku tommosen vanhuksen pitäs.