Talvi kävi kylässä

Syksyset sateet on vaan jatkunu erelleen eli sen pualesta ei mitään uutta. Muutamia poutapäiviä on erelleen ollu seassa ja sillon on käyty seikkailemassa vähän enempi pihalla. Sateista hualimatta ruska oli meilläkin ihan kohtuullinen ja maisemat hianon värikkäitä. Kyllä niitä kelpas ihailla välillä vähän ylempääkin.

Yhtenä aamuna olikin sitten tullu talvi. Hyvä, että kurakelit loppu kerrasta, mutta vaikka sitä lunta tulikin ihan reilusti niin eihän se tiätty suastunu pysyyn  maassa viikkoo kauempaa ja taas kura lentää. Ainoo huano puali tossa lumessa oli se, että se tarttu ikävästi mun karvoihin. Ei ollu kovin kivaa kun oli karmeita lumipalloja koko ukko täynnä. Ja aina ennen sisälle tuloo tai viimeistään kuistilla äippä piti "pallonpoisto talkoot". 😝 Se on taas alkanu puhuun jostain parturoinnistakin ja yleensä se ei tiärä mitään hyvää.

Kasvattimamma piti joku aika sitten kasvattipäivän. Määkin kävin siä pikimmiten äipän kanssa. Äippä meinas, että jos mää vaikka olisin alkanu jotain ihme nose workkia reenaan. Siällä kun pääsi tutustuun mm. semmoseen "lajiin". Ja pyh sanon minä. Mitä hitsiä mää semmosia ihme pahan hajusia aineita alkasin nuuskiin kun on paljo parempiakin hajuja olemassa mm. veri. Ei mua kiinnostanu se homma alkuunsakkaan. Äippä oli kyllä vähän jotain semmosta arvellukkin etukäteen. Mitäs sitten ees raahas mua semmoseen? Ihme tapaus.
Aika moni siä kumminkin kokeili sitä ja toiset näytti tykkäävänkin siitä hommasta. Mutta ei se kyllä oo tämmösen mettämiähen puuhia tommosten hajuvesien haistelu. Enempi taitaa olla kaupunkilaisten touhuja. Äipällä ei oo musta siältä kuvia, mutta yhren kuvan se sai onnistuun mun systeri Tyynen lapsesta Lunasta. Tässä se nuuskii semmosta pumpulitolloa.

Ooon mää sentään päässy ihan oikeisiin hommiinkin pitkästä aikaa. Muutaman kerran kävin hirvimettällä ettimässä iskän kanssa, mutta ne oli hukkareissuja kaikki. Kun ei osuta niin ei osuta ja sillä selvä. Pääsin kuitenkin palkaks vähän temuuttaan yhtä hirvee, vaikka sitä mun ei tarvinnukkaan ettiä. Se oli jo valmiiks nostettu auton lavalle.
Mutta yks ilta iskä sai soiton, että tarvis tulla ettiin kaurista, joka oli juassu mettään. Ja mehän mentiin paikalle samantein. Pilkko pimeestä mettästä meikäpoika jäljesti vajaan parisataa metriä ja haettiin se raato pois. Kuva on vähä huano kun oli pimeetä ja märkää ja se oli semmosessa ojan penkassa, mutta ajaa asiansa. Iskä nauro kotona äipälle, että ei yhtään haitanu vesioja meikäläistä kun kiskoin sen kauriin siitä ojan penkasta sinne ojaan ja menin perässä uimaan. Kyllä meikäkin tarvittaessa uida osaa ja varpaansa kastelee, mutta vaan torella hyvästä syystä. ;)

Näitä hommia mää toivon lisää. Että sen pualesta lunta ei tarvita viälä pitkiin aikoihin. Tällain pimeellä kun noi immeiset ei tommosissa hommissa pärjää ilman mua.