Terveysmurheita

 Mää oon ollu vähä kipeenä. En kyllä oikein tiärä, mikä mua vaivaa, mutta kaikki ei oo ollu kunnossa. Reilu kuukausi sitten äippä vei mut lääkäriin kun nuolin tosi useesti hännän juurta. Ei siihen mitään syytä löytyny, mutta jotain öljyä se lääkäri mun takamukseeni määräs. Sitä äippä sitten laitto monta kertaa päivässä tonne takamukseen. Samalla se lääkäri totes, että joku eturauhanen on suurentunu ja kun mun pyllyssä oli jotain muhkuran näköstä niin se epäili, että se vois olla jotain anaaliadenoomaa. Joku hormoonikasvain kuulemma. Siihen vois kuulemma auttaa kastrointi, mutta äippä ei oikein haluais nukuttaa mua enää. Se lääkäri määräs mulle jonkun pillerikuurin siihen eturauhaseen ja niitten niälemisestä me sitten kinattiin äipän kanssa seuraava viikko.

Se nualeminen kyllä rauhottu ton jälkeen, mutta ei loppunu kokonaan. Kaks viikkoo sitten äippä heräs yällä siihen kun mua oksetti. Se kerkis just nappaan mut sänkystä lattialle kun yäkkäsin. Ja hetken päästä viä uusiks. Sitten helpotti ja mentiin takas nukkuun. Aamuyästä herätin iskän, että tarttis päästä pihalle. Ensin tuli normi kakkia, sitten vetelää ja lopulta verta. Olo oli aikas väsyny. Noi pohti, että mitä ne mun kanssa tekis. Äippä anto mulle jotain lääkettä ja mentiin sitten viä hetkeks nukkuun. Aamulla äippä keitti mulle kaurapuuroo. Yök! Ja pakotti syömään sitä. En tykänny. Ja oksensin hetken päästä kaikki pois. Taas ne mietti että mitä ne mun kanssa tekis. Mun olo oli aika vetämätön.

Kaikki lähti kuitenkin hommiinsa ja äippäkin lähti käymään pikasesti kaupassa. Kun se tuli takas, se meinas saara sätkyn. Mun koko takapää ja toinen jalka oli ihan yltä päältä veressä, mutta mun olo oli paljo parempi kun aikasemmin aamulla. Se vei mut suihkuun ja soitti lääkäriin. Lääkäri otti mut onneks ylimääräsesti näytille. Mutta ei se sitten mitään vikaa musta löytäny erelleenkään. Äippä epäili, että voiko ne adenoomat puhjeta, mutta ei kuulemma voi. Taas se tunki sormen mun takalistoon, mutta ei siellä tuntunu mitään ylimäärästä. Eikä se lääkäri oikein keksiny, että mistä se veri voi olla peräsin. Meinas, että se vois olla jostain suolistosta tai mahan suunnalta tai jostain, mutta varmuutta ei kuulemma pysty sanoon ilman jotain röntgeniä tai jotain tähystystä. Mutta sitten se oli sitä miältä, että siitä ei välttämättä sitten kuitenkaan oo mitään lopullista hyötyä. Ja sillä ei eres oo semmosia laitteita.

Se määräs mulle kuitenkin antipijootti reseptin ja muutaman päivän jotain vattalääkettä. Ja suasitteli jotain ihme mössö ruakaa. Hyi, se oli pahaa. Sen aamusen veriepisorin jälkeen mun olo kuitenkin parani ja oon ollu ihan oma itteni sen jälkeen. Äippä on sen jälkeen syättäny mulle pelkästään semmosia mössöruokia. Hyi olkoon! Välillä me ollaan mössössä molemmat kun taistellaan niitten syömisistä. Antais jotain kunnon sapuskaa. 

Ny meillä mennään kuulemma päivä kerrallaan. Toivottavasti pysyn kunnossa. Ei ollu kiva olla kipeenä. Ja varsinkin niällä niitä pillereitä. Pari päivää sitten pääsin onneks nauttiin hiaroja-Kirsin käsittelyyn. Kyllä teki hyvää. Menkää muutkin hiarottavaks.