Nyt on kaikki loputkin lumet sulaneet, eikä enää oo pelkoo kurastumisesta. Paitti, että tänä aamuna oli ihan reilusti lunta maassa kun ekan kerran käytiin pihalla. Mutta säästyttin silti pesulta. Ja itseasiassa, vaikka lumien sulamisesta on jo aikaa niin silti toi rääpäle onnistu kurastaan ittensä yhrellä mettälenkillä ja pääsi pesulle.
Mutta se onkin semmonen kuraiivari. Aina ravassa.
Äippä kävi ton "pikku ihmisen" kanssa yhtenä päivänä kattomassa tommosia:
Ihan hirveitä. Onneks äippä on luvannu, että meille ei tuu enää tommosia mun riasaks. Ja sitäpaitti noillakin on kaikilla jo omat korit.
Toi "pikku ihminen" halus taas ottaa meitistä yhteiskuvan.
Se meinas myäskin, että me tarvittas tonne tarhaan uusia leluja. Ja hankkikin sitten niitä. Mää "leikin" hetken aikaa muaron vuaks niillä, mutta en mää pihalla tommosista tykkää.
Ja toi rääpälekin tykkää miäluummin kanniskella, leikkiä ja pureskella kaikenlaisilla kepeillä, mitä se repii millon mistäkin.
Mitään sen kummempia ei tänne meitin kulmille kuulu. Pikku hiljaa aletaan orotteleen kesää ja lämpöä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti