Henkissä erelleen

Oli ihan pakko tulla kertoon, että henkissä selvittiin ekasta hiihtoreissusta, molemmat. Ja ihan ilman vaurioitakin. Mää oon kunnossa ja oli kivaa juasta oikein kunnolla vähän erilaisissa maisemissa kun yleensä. Ja äippäkin on suurinpiirtein kunnossa ja sen sukset ja porkatkin on erelleen ehjänä.
Välillä olisin halunnu mennä vähän eri suuntaan kun äippä, mutta kun meillä oli välissä semmonen varmaan 15 metriä pitkä naru niin se sai aina kiskottua mut sen haluamaan suuntaan. Vaikka ei sen koko ajan tarvinnu kiskoo kun se on alkanu hokeen oikeeta ja vasenta jossain vaiheessa lenkillä niin mää oon viksuna koirana alkanu ymmärtään niitä aika hyvin ja ymmärrän sen ohjeistusta aika mallikkaasti, mutta aina ei vaan huvita. Ja jos koko ajan huutaa samaa vasenta niin mehän pyärittäs ympyrää jos ei yhtään vaihrettas suuntaa välillä. ;)
Yhressä kohtaa semmosen laron nurkalta meittiä lähti karkuun pupujussi ja sitten mentiinkin vähän aikaa lujaa. Äipällä oli ihan täys tyä pysyä mun perässä, mutta sitten kun se väsähti niin määkin jouruin hiljentään ja se pupujussi pääsi karkuun. Mälsää. Jos olisin saanu mennä ihan vapaana ilman äippää niin ei varmasti olis karannu.
Nysse meinaa, että meillä oli senverran kivaa, että mennään huamenna uurestaan. Saas nährä jaksaako se viälä?
Kuvia se ei paljo kerinny ottaan, mutta jonkun toristusaineiston kumminkin.