Ihan ekaks, hyvää koiranpäivää kaikille karvakamuille! Tänään on kuulemma semmonen päivä.
Viimeks kerroin, että me käytiin äipän kanssa hiihtämässä. Eikä se jääny siihen. Se innostu siitä sevverran, että me käytiin parikin kertaa viä uurestaan hiihtelemässä. Sitten loppu hankikannot ja samalla meitin hiihtelyt. Jos mää jotain veikkaisin niin lopullisesti. Tuskin se enää ens talvena ees muistaa semmosta.
Viimesillä lumilla mää sain kaverinkin. Tai no emmää tiä voiko sitä kaveriks sanoo kun mää en niistä oikeestaan välitä yhtään, mutta sanotaan ny vaikka, että juaksuttajan. Naapurin Hilma otti ritolat kotoo ja mut päästettiin sen kanssa tonne mun tarhaan juakseen. Meinasin ensin ajaa sen hukkaan, mutta aattelin sitten kumminkin, että kai sen kanssa muutaman kiarroksen vois juasta kilpaa.
Jos mun karva alkaa oleen aikas pitkä niin sillä vasta karvaa olikin. Äippä lupautu kyniin sen ja se tulikin sitten seuraavalla viikolla ihan omatoimisesti parturiin.
Aika tapaus. Ei pysyny sekunttiakaan paikoillaan. Ihan liian enerkinen tapaus mulle.
Viälä ehti myyriäkin ettiin lumihankesta, mutta ei löytyny, vaikka kuinka kaivoin.
Nyt on kaikki lumet lähteny ja kuraa riittää. Välillä oon joutunu suihkuunkin sen takia, mutta onneks pääsääntösesti äippä on vaan pyyhkiny mun tassuja kun on tultu sisälle.
Tässä vuasien kuluessa noi meitin pikku ihmiset on kasvanu vähän isommiks, eikä ne enää oo kovin piäniä. Yks päivä käytiin äipän kanssa lenkillä kattomassa vanhimpaa "pikku ihmistä" kun se oli tossa meitin omassa mettässä semmosella hirmu isolla koneella puita katkomassa.
Ja viikonloppuna oltiin äipän kanssa lährössä lenkille kun toinen "pikku ihminen" tarjos mulle kyytiä. Sepä muuten olikin hauskaa. Maisemat vaihtu vauhrilla ja tassut pysy kuivina. Ainoo huano puali siinä oli se, että ei päässy haisteleen tiänvarsia. Mutta tohon kyytiin meen varmasti toistekkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti