Kevättä odotellessa

Sinne se meni hiano pääsiäinen, aurinko ja kuraset lenkkipolut. Eilen alko sataan lunta ja sama meno jatkuu. Ainoo hyvä puali tossa uuressa lumessa on se, että tassut ja mahanalunen pysyy puhtaana, eikä äipän tartte pyhkeillä ja pestä niitä, mikä taas on tosi tylsää hommaa. Eli ei niin huanoo ettei jotain hyvääki.  Mutta sais se kesä jo tulla.
Tavallisen tasanen tallaus täällä jatkuu. Lenkkeilyä äipän kanssa ja nyt kun lumet on tualta meitin tarhasta sulanu niin juaksua ja istumista siällä.
Pääsiäisenä käytiin pitkästä aikaa mummolassa ja meno siäkin oli ennallaan. Mää päivystin ikkunasta jos vaikka näkyis naapureitten kissoja.

Ja toi velipoika autto mummia ruuanlaitossa. 

Aina kun ollaan mummolassa niin se kulkee mummun perässä varjonlailla. Eikä varmaan tarvi kertoo miks. 
Viime viikolla päästiin äipän kans piiitkästä aikaa käymään "kettulan vintillä". Arvakkaas vaan oliko hauskaa? Sai rähistä oikeen syrämmensä kyllyyrestä sille ketulle. Paitsi että mulla jäi homma kesken.  Just parhaalla hetkellä äippä nappas mut pois siältä putkesta. Ei kyllä varmana jääny kellekkään epäselväks, mitä miältä mää olin semmosesta, että kesken kaiken lopetetaan toisen hauskanpito. Ainoo positiivinen asia on se, että äippä lupas mulle, että pääsen sinne uusiks kokeeseen keväämmällä. Sitä orotellessa.
Toi nappulaki pääsi kattoon kettua. Äippä meinas, että josko se vaikka olis syttyny sille ny ihan oikeesti kun pääsi talvella sinne oikeeseen lualaan tappeleen ketun kanssa ja olihan se. Äippä vei sen ekaks kattoon sitä telkkarikettua ja se suuttu sille niin paljo, että hyvä ettei purru äippää puntista kun ei päässy siihen kettuun kiinni.  Lopun se saaki kertoo itte.
Torellaki. Vähänks mää olisin halunnu käyrä kii siihen kettuun ku se vaan ärisi siä telkkarissansa. Koitin kiärtää pariin kertaan sen telkun ympärikkin jos olisin jostain kautta päässy sinne, mutta ei onnistunu. Ja sit äippä vei mut takas autoon.  Onneks se haki mut vähän päästä uusiks sinne, mutta ny sitä telkkutyyppiä ei näkynykkään missään. 
Äippä aukas mulle semmosen luukun ja siältähän ne ketun hajut tuliki. Aloin räyhään sille oikeen kunnolla, mutta sitte pimeni. Äippä pisti sen luukun kiinni ja jätti mut yksin sinne ahtaaseen ja pimeeseen  tunneliin. Siis ihan järkyttävää. Hauku siinä ny sitte kun et meinaa mahtua oleen siällä. Koitin piänenä marella siä tunnelissa ja ettiä siältä vähä tilavampaa paikkaa, mutta jouruin vaan kauemmaks siitä ketusta. Ja sekös harmitti entistä enemmän. Aikani jouruin siä mateleen, ennenkö ne suastu päästään mut pois siältä, mutta sitten pirinkin senvaran, että enää mua ei sinne laatikkoon saatu piilotettua. Mutta kettua kyllä haukuin. Olin jo koittanu siä tunnelissa kaivaa sitä vähä isomaks, mutta eihän se onnistunu alkuunsakkaan, mutta ny otin toisen taktiikan käyttöön ja koitin purra sen laatikon hajalle.  Mutta eihän se onnistunu sekään. Sitäpaitti on aika hankalaa koittaa purra ja haukkua samaan aikaan. Vaikka kyllä multa semmonenkin onnistuu. 
Semmonen setä siinä viäressä huamautti yht äkkiä, että onks se kettu päässy raapaseen mun nenää kun siinä oli verta, mutta eihän se ny ollu mahrollista kun en päässy ees niin lähelle sitä. Sit ne huamas, että siä tunnelissakin oli verta ja äippä nappas mut kainaloonsa, huamas oikeessa takatassussa verta ja vei lumihankeen. Vähän päästä selvis, että mun kynsi oli menny poikki kuulemma tosi pahasti oikeen pitkältä ja se veri tuli siältä. En tiä kuinka se oikein oli tapahtunu, mutta olisko se sitte menny niissä mun kaivuu yrityksissä vai missä, mutta ei se kyllä mua yhtään haitannu. Mutta siihen loppu sitte mun rähjääminen. 
Äippä vei mut autolle ja kaato vettä siihen tassuun. Se kyllä vähä kirveli. Sit se kääri sen vuatavan tassun siteeseen ja pisti mut poksiin. Tyyylsäää. Mun jäi ihan jutut kesken sen ketun kanssa. 
Kyllä mää oon ihan varma, että olisin keksiny keinon, millä oisin päässy sen kanssa samaan laatikkoon. Ja enää äippä ei lupaa mua viärä sinne.  Oon kulemma liian iso sinne tunneliin. Mutta jos sen ketun vois tuara pois siältä tunnelista..... 
Senverran äippäkin kuitenki vakuuttu, että kyllä mää nykyään kettua haukun ja tarvittaessa vähä muutakin, mutta tarviin vaan vähä isommat nurkat, että mahtuu paremmin hommiin. 
Heti kun päästiin kotio otin sen ällön siteen pois jalastani. Kuka semmosia ny voi pitää. Eihän semmosen kans voi kunnolla kävelläkkään. 
Tässä ny huanot kuvat eres siitä toimenpiteestä, kun siältä kettulasta ei oo kuvia. Vaikka ei siä kuvilla mitään olis tehny. Kunnon vireoo siältä olis tarvinnu saara, että mun komee ääneni olis päässy oikeuksiin. 

Pääsiäistä

Eipä tässä menneinä päivinä mitään ihmeitä tänneppäin. Oleilua ja lenkkeilyä vuoroon. Aurinko on paistanu hianosti eikä lisää lunta oo satanu. Itseasiassa aurinko on paistanu jo niin paljo, että paikkapaikoin alkaa jo varpaat sotkuun kurasta. Viikonloppuna äippä vei meitit lenkille jäälle. Ei olla koskaan aikasemmin käytykkään järven jäällä. Meillä ei tässä oo järvee ja äippä ei oikein luata noihin jäihin, niin se kiärtää ne kaukaa. Nysse teki kuitenkin poikkeuksen ja otti meitit mukaan ja käytiin hakeen yks keokätkö saaresta. Hiljasta siä jäällä oli viä aamusta, mutta jokusia tyyppejä oli poraamassa reikiä sinne jäälle. Ihmeellistä hommaa.
Tässä tallustetaan peräkanaa siältä saaresta pois.

Yhtenä päivänä äippä koitti upottaa meitit lumihankeen. Sillä oli ittellä semmoset isot lumikenkät, joilla se pysy hanken pinnalla, mutta me jouruttiin rämpiin umpihankessa mettässä. Siälä oli kyllä silti ihan kivaa ku siä oli niin paljo kaikkia hyviä hajuja. Yhtä jälkee seurattiin vähä pitempäänkin.

On tässä joku menny.

Jaa niin. Pääsinhän mää viikonloppuna käymään tossa "kotolualallaki". Harmi vaan, että siä ei ollu ketään kotona. Erellispäivänä käytiin siitä ohi äipän kans kävelyllä ja sillon siä oli hiljasta, mutta yän aikana siä oli joku käyny. Jäljet ja hajut oli ihan tuareet, mutta harmi vaan se asukki oli lähteny poies ennen meittiä.

Eilen päästiin pitkästä aika taas riahuun tonne meitin tarhaan. Siälä oli niin paljo lunta, että äippä meinas, että me kävellään airan yli, eikä päästäny meittiä vähään aikaan sinne. Mutta ny on aurinko sulattanu jo siäläkin hanken pintaa niin paljo, että lupa heltis. Tässä sekalaista kohellusta siältä.

Ja kaikeks lopuks viä pääsiäisterveiset kaikille

AURINKOISTA PÄÄSIÄISTÄ YSTÄVÄT!

Kevättä kohti

Vihrosta viimein alkaa kevät ihan selvästi kolkutteleen nurkan takana. Tosin johan sitä on pitkän aikaa jo orotettukkin. Aurinko on paistanu melkein joka päivä ja tääkin viikonloppu on ollu mitä upein. Jopa tuuli on ollu ihmeen rauhallista. Toivottavasti ei kuitenkaan tyyntä myrskyn erellä...
Meille ei mitään ihmeempiä kuulu. Lenkkejä on heitetty sinne ja tänne. Viime sunnuntaina jopa piiitkästä aikaa ihan Ylöjärvellä asti. Oli kiva nährä muitakin parsonneja taas piiitkästä aikaa. Me tupataan tällain talvisin hautautuun tänne kotonurkkiin ihan kokonaan ja se on iskän ja äipän syytä. Senkintakia on hyvä, että kevät ja varsinkin kesä tulis pian. Sillon päästään paljo useemmin kaikkiin uusiin paikkoihin ja muutenkin kuljetaan enempi.
Tässä pari otosta lenkiltä. Kuningas erellä ja korkeella.

Tota lunta on niin paljo, että eihän tualta alhaalta ees nää mihinkään.

Meillon muuten ihan uus sauna. Me ei olla ton nappulan kans mitään saunan ystäviä, mutta sillon kun sitä ei oo lämmitetty, siä on kiva käyrä istuskelemassa ja kattelemassa maisemia. Meitin vanhassa saunassa semmosta mahrollisuutta ei ollu.

Muaronmuutos

Täällä uuressa plokissa ei ookkaan viä yhtään karvausjuttuja musta. Mutta ny tulee. En ees muista, onneks, koska äippä on mut viimeks kyniny. Mutta nysse taas nyhti mut ihan kaljuks.  Vaikka pakko myäntää, että se lammasturkki alko viimmeaikoina käymään aikaslailla huanoks. Tässä ny nää pakolliset ennen ja jälkeen kuvat. Melken kun olis kaks eri koiraa kuvissa. 

Kyllä mää vaan oon komee. 

Johan se paistoki...

Joopa joo. Tällä viikolla onki ollu hiihtoloma noilla meitin pikku ihmisillä. Vaikka eihän ne ny oikeesti enää kovin piäniä ookkaan.  Säätiarotuksen mukaan meitillä piti tällä viikolla olla hianoja aurinkoisia kelejä joka päivä. Toisin kävi.  Yhtä harmaana jatku kun tähänkin saakka. Kokonaista yks oikeesti hiano ja aurinkoinen päivä oli. Ihan kotosalla suurin osa viikkoo silti viätettiin, mutta olipahan vähä enempi leikki-ja lenkkikavereita kotona. 
Tässä piäni kuvakooste siltä aurinkopäivältä tosta pihasta.
Vahtia piti tiätysti.

Vaikei mitään näkynykkään.

Vähä piti kaivella.

Toi nappula kaivo ja kaivo ja löysi mun pallon. Minkä se tiätty rikko.  Oli muuten jo toinen pallo tälle viikolle, minkä se rikko.

Tualta sitä palloo vähä näkyy.

Yks noista pikku ihmisistä heitteli mulle lumipalloja. 

Toi nappula koitti taas ärsyttää mua.

Mut eihän se mua tollain saa suuttuun. Juastiin me sit välillä kilpaaki.

Paiste jatku viä illallaki. Tosin taivaankappale vaan vaihtu. 

Nii ja yks juttu viä. Mää sain hianon synttärilahjanki viä jälkikäteen. Toi piänin noista pikku ihmisistä toi mulle tuliaisiks jostain kaupasta missä se oli käyny mummin ja vaarin kans uuren vinkun. Ihan oman hirven! Kiitos!