Vaikka mitä

Viime viikkoina ja aikoina onkin taas ollu kaikennäköstä puuhaa. Mää oon pari kertaa käyny antamassa virka-apua, mutta laihoin tuloksin, mitään ei oo löytyny. Tai hyvä tiätty elukoitten kannalta, että ei oo sattunu, mutta huano mun kannalta kun ei oo ollukkaan mitään löyrettävää.
Toi rääpäle pääsi vasaani jahtiin kun iskä hommas sille pari omaa vasaania kun ei noita mettälintuja oo meiltäpäin sille löytyny. Molemmat vasaanit se löysi ja haukku mallikelposesti.

Äippä on halunnu saara mulle semmoset isot palkintoruusukkeet mun valiotitteleiren kunniaks jo monta vuatta, mutta se ei oo raaskinu ostaa semmosia. Ny se löysi täältä internetistä semmosen virman kun Ruusuke Studio, joka tekee semmosia ruusukkeita ja se tilas mulle molemmat valioruusukkeet. Ne tuli sopivasti, vähän niinku synttärilahjaks mulle.

On ne kyllä hianot, vaikka ei ihan oikeenlaiset ookkaan.
Toi rääpäle kävi viikonloppuna Jämijärvellä näytelmissä hankkimassa ittellensä uusia ruusukkeita ja pokaaleja. Lauantaina siällä oli erikoisnäyttely ja kelikin oli erikoisen kamala. Onneks mää sain olla kotona sisällä, lämpösessä ja kuivassa. Siällä Jämillä oli koko päivän satanu vettä ja lopulta luntakin. Äippä oli ihan litimärkä kun se tuli kotio. Tuamaroittemassa siällä oli Hannu Talvi ja se saneli tosta rääpäleestä seuraavaa:
Valkoinen kellertävin läiskin 6/4. Hyvä koko & mittasuhteet. Oikeamuotoinen, vielä hieman kevyt pää. Tiivis, jäntevä runko. Kokoon riittävä raajaluusto & kulmaukset. Karkea peitinkarva. Riittävä pohjavilla. Hyvä hännänkanto. Miellyttävä luonne. Erinomainen liike. ERI1 SA PU1 SERT VSP

Roppikuvasta näkee aavistuksen surkeasta kelin laarusta. Vasemmalla meijän rääpäle ja oikealla ROP Murtsukan Viima. Tosi kiva tytteli kuulemma.
Tässä viä kotona otettu pokaalikuva.

Sunnuntaina olikin sitten hiano päivä niin kelin kun tulostenkin suhteen. Aurinko paisto, Pekka Teini tuamaroi ja toi rääpäle oli roppi. Ja sai pari uutta pystiä erellisten jatkoks. Äippä oli ihan myyty tosta tuamarista. Sen miälestä se oli kaikista paras tuamari, mitä se on ikinä tavannu. Oli kuulemma mukava esittäjälle ja koirille ihan erityisen mukava. Ton rääpäleen se onnistu mittaan niin, että se ei ollu ees huamannu, että se oli mitattu. 45 cm oli mittauksen tulos. Tuamari oli tuumannu äipälle ennen mittausta, että olisko 46 cm? Vähän meni arvio piäleen. Tämmöstä se saneli tosta:
Väri valkoinen kookkain ruskein merkein.Hyvä rakenne, hyvät kulmaukset. Hieman kevyt kuono osa. Hyvä pään profiili. Hyvä pitkä kaula. Erinomaiset kulmaukset. Hyvä asentoinen häntä. Hyvä turkki. Hyvä käytös. ERI1 SA PU1 SERT ROP

Vasemmalla rääpäle ja oikealla VSP Joutsenvaaran Tunturintähti.
Tässä viälä pystikuva paikanpäällä.

Ja kotona koko viikonlopun saaliin kanssa.

On kai se myännettävä, että se on rotunsa aika erinomanen yksilö kun se noita pystejä ja ruusukkeita kerää, mutta osaa se kyllä olla ärsyttäväkin.
Koska eilen oli mun synttäripäivä niin me käytiin äipän kanssa iltapäivällä laatuaikalenkillä ihan kaksin. Mää sain pitkästä aikaa päättää, että mihinkä mentiin ja äippä vaan seuras perässä. Osan matkaa mentiin mettässäkin. Siällä on ny tänä talvena ollu hyvä kulkee kun ei oo lunta.

Mää sain tolta "pikku ihmiseltä" synttärilahjaks ykssarvismökkylän. Ja toi rääpäle sai siltä samanlaisen siitä ropista.

Ja molemmat on viä ihan ehjiä. 😃

Synttärit

Teuvo 13 vee. Paljon onnea mulle! Ja sisaruksille!

Ystävänpäivä

                           Aurinkoista ystävänpäivää!

Mua alko lopulta jo kyllästyttään toi äipän kuvaaminen. Ei siitä meinannu tulla yhtään mitään kun toi rääpäle pomppi koko ajan paikasta toiseen.

Kaikesta hualimatta Hyvää ystävänpäivää kaikille!

Omituista talvea

Talvi on meillä menny rauhalliseen tahtiin eteenpäin jo hyvän tovin. Vaikka suurimmaks osaks tää ei oo kyllä talvelta tuntunu. Lunta ei oo välillä ollu yhtään ja aurinko on paistanu hianon keväisesti.

Sitten taas on satanu lunta niin, että toi rääpäle on päässy mukaan lumipallo hommiin.

Ja erelleen se koittaa purra mua hännästä.

Senpä takia meitin on välillä juastava kilpaa.

Kunnes taas lähti lumet ja toi rääpäle pääsi kaivaan pelkkää kurasta maata. 

Mua ei oo huvittanu tota jollainlailla jäätynyttä maata kaivella kun siällä ei ny oo ollu mitään miälenkiintosta.

Toi rääpäle kyllä keksii ittellensä tekemistä. Jos se ei kaiva jotain niin sitten se kiljuu. 

Aina välillä me silti sovitaan sen kanssa samalle sohvalle nukkuun, vaikka se äärimmäisen ärsyttävä kiljuja onkin.

Yks ilta sille koitti onnenpäivä kun iskä kippas viilikipon lattialle. Mää kävin kyllä vilkasemassa, että mitä se on, mutta hyi tommosta pahaa en kyllä syä. Rääpäle nuali kaiken puhtaaks. Iskä (tai äippä 😎) pääsi helpolla kun ei tarvinnu itte siivota.

Sitä mää vaan en ymmärrä kun iskä valittaa melkein joka ilta nukkuun mennessä, että se ei mahru sänkyyn. Että mää muka oon viäny sen paikan. Ei varmaan pirä paikkaansa. Sitäpaitti meillä on ihan hyvä sohva ja ylimääränen sänkykin missä se saa nukkua rauhassa. 😄

Uutta vuatta

Joulu meni vauhrilla ohi ja uusi vuasi vaihtuu muutaman tunnin kuluttua.
Pukki toi meille herkkuja ja muutaman uuren lelun. Mm. tämmöset porot saatiin molemmat, mutta toi riiviö on jo toisen melkein tuhonnu.

Jouluyänä sato ihan vähän luntakin, mutta ny ne on taas kaikki sulanu. Tosta rääpäleestä ehrittiin ottaan yks kuva lumihankessa.

Mulla ei oo ollu tapana tehrä uurenvuaren lupauksia enkä aio tehrä niitä nykkään.
Toi rääpäle vois luvata oppia tavoille, nukkua aamulla pirempään, haukkua vähemmän, härnätä mua vähemmän, leikkiä leluilla nätisti ilman tuhoomista, jättää äipän kukat rauhaan jne. 
Äipän miäliks sen pitäs myäskin luvata pärjätä näyttelyissä ja mialuusti sen tarttis päästä johonkin käyttökokeeseen ja pärjätä siälläkin. Mutta noi taitaa olla liikaa toivottu sen kohralla.
Jokatapauksessa me kaikki toivotetaan seuraavan kuvan myätä
Oikein hyvää ja menestyksekästä uutta vuotta 2020!

Joulua

Joulu on ihan kohta täällä. Se tietää aina herkkuja ja lahjoja. Mää oon ainakin ollu kilttinä. Tosta rääpäleestä en oo ihan varma.
Toi "pikku ihminen" koitti ottaa meitistä joulukuvia. Se toi rekvisiitaks lahjojakin. Mää totesin heti, että ne kuuluu mulle ja aloin vahtia niitä. Toi rääpäle ei uskaltanu tulla eres lähelle MUN lahjoja.

Loppujen lopuks ne vei mut kokonaan pois, että saivat yrittää ottaa siitäkin jotain kuvia.
Tämmösiä ne sai siitä aikaseks.

Eipä oo kaksisia.
Tässä viälä musta otetut joulukuvat karvaisena ja kynittynä.

Näihin kuviin ja tunnelmiin.
Hyvää joulua kaikille lukijoille!

Talvi taisi tulla

Tänä aamuna näyttäs siltä, että meille on tullu talvi. Se on tässä viime viikkoina tullu ja menny erestakasin, mutta ny vaikuttas siltä, että se tuli pysyvästi. Eilen aamulla sato viä vettä taivaan täyreltä ja mittarissa oli +5. Tänä aamuna mittarissa olikin -10 ja 10 senttiä lunta. Vesisateesta mää en tykkää, mutta ei toi lumikaan kauheen kivaa oo kun se tarttuu mun karvoihin kiinni. Äippä on uhannu, että mut pitäis parturoira, mutta onneks se ei oo viä tehny sitä. Vaikka ei se muuta tilannetta, muhun tarttuu silti lumi kiinni. Ainoo hyvä puali tossa lumessa ja pakkasessa on se, että ei jouru joka ulkoilun jälkeen tassupyykille kuran takia.
Syksyn jahrit on meijän osalta loppu. Toi rääpäle ei päässy enää hirvijahtiin eikä muakaan tarvittu. Iskä on ton rääpäleen kanssa käyny väliin mettässä, mutta ei se oo löytäny mitään.
Tarhassa sillä on ollu karmee tyämaa. Se on kääntäny siä maata nurin isolta alalta. Tässä piäni otos siitä (jostain syystä kuvan laatu menee huanoks, mutta näkee siitä vähän jotain).

Ja joka kerta kun äippä hakee sen sisälle niin se pääsee suihkuun.

Äippä käytti mut taas pitkästä aikaa hiarojalla, mutta siältä ei oo kuvia. Se lupas, että alkuvuaresta mennään taas. Kiältämättä siällä on mukavan rentouttavaa, vaikka välillä onkin kipeitä paikkoja. Täytyy kyllä suasitella muillekkin.
Yhtenä päivänä äippä ja toi "pikkuihminen" otti mut mukaan kylälle ja käytiin paikallisessa Mustissa ja Mirrissä "maistiaisissa". Hyi hitto, kuinka pahanmakuisia maistiaisia niillä oli. En hualinu yhtään makupalaa. Kotona toi rääpäle kyllä ahmi kaikki, mitä mulle ei kelvannu ja olis varmaan syäny vaikka kuinka paljon lisää. Sen takia sitä ei vissiin hualittu mukaan sinne kauppaankaan kun se olis syäny kaikki yksin. Siällä kaupassa oli semmonen joulukuvaus paikka ja äippä pakotti mut istuun sinne. Se kaupantäti törkkäs viä tommosen kauheen joulukaulurin mulle ja sitten ne otti kuvia. Kyllä nolottaa joutua tommosiin hommiin.

Mitäs muuta? Tota rääpälettä pitää väliin komentaa kun se kuvittelee, että mää alkasin muka painiin sen kanssa.

Ja tiätysti maailman menoo pitää vahtia.

Välillä huilitaan.

Ja sitten vaan ollaan. Tässä ihan tuare, tän aamunen lumikuva musta.

Hirvijahrissa

Pääsi toi rääpäle sinne hirvijahtiin iskän mukaan sillon kun se alko. Ekana viikonloppuna se ei ton osalta tuattanu tulosta, mutta toisena viikonloppuna sille ammuttiin hirvi.

Se sai siitä viä kotiokkin tuamisia.

Kaiken huipuks toi röyhkimys on löytäny mun vahtipöyrän. Aina kun äipän silmä välttää se pomppaa salaa mun pöyrälle. Ja sen lisäks se suututtaa äipän perusteellisesti riipimällä sen kaktusta tualla pöyrän reunalla.

Mettää ja näytelmiä

Ollaan äipän ja "pikku ihmisen" kanssa käyty siänimettällä. Mun miälestä siällä  on kivaa, mutta toi rääpäle ei malta olla sekuntiakaan paikoillaan ja hiljaa. Koko ajan täytyis mennä pää viidentenä jalkana johonkinpäin ja kaikki kivet ja kävytkin pitää haukkua.

Kotonakin se toheltaa koko ajan jotain.

Ja tunkee erelleen mun tyämaille.

Äippä kävi sen kanssa taas näytelmissäkin. Tällä kertaa Tuuloksessa, mutta ny se ei pärjänny siällä kovin hyvin. Tai no pärjäs ja sai varaserti rusetin, mutta ei sen kummempaa. Tuamarina siällä oli virolainen täti Katrin Raie. Tämmöstä se saneli tosta rääpäleestä:
1,5 moths, Excellent type & size. Beautifull colour, Excellent head and expression. Excellent topline, underline & lenght of loin and tailset. Slightly short in upper arm. Correct legs and feet. Doubledew cloas in hind feet. Balanced sidemovement but need more reach and drive. Nice temperament. Well presented. NUO ERI SA PU2 VASERT
Voi olla, että ihan kaikkia sanoja äippä ei osaa tulkita siitä tekstistä oikein, mutta suurinpiirtein noin siinä paperissa lukee.
Äippä oli tulokseen kuitenkin ihan tyytyväinen kun se oli ton nappulan ensimmäinen oikee näyttely sisällä ja se oli kuulemma  osannu käyttäytyä suht viksusti siällä. Ja oli malttanu seistäkkin aika hyvin, vaikka se tuamaritäti oli kuulemma arvostellu tosi kauan kaikkia. Ja oli ensimmäinen tuamari, joka oli tonkin "kopeloinu" oikein tooosi perusteellisesti läpi.

Tässä, vähän huanossa kuvassa, paras uros kehässä edessä Erkin Väin Täry ja takana meijän rääpäle. Ny sillä on kuulemma eressä näyttelytauko ja näytelmät jatkuu vasta ens vuanna johonkin aikaan. Iskän kanssa ne on käyny väliin kaksistaan mettässä ettimässä lintuja, mutta ihan yhtä laihoin tuloksin kun tähänkin asti. Hirviä se vaan ettii. Voi olla kuulemma, että se pääsee iskän mukaan oikein hirvijahtiin kun se alkaa. Toivottavasti siällä tulis mullekkin hommia.

Syksyistä

Iskä kävi vaihteeks pohjosessa ton rääpäleen kanssa, mutta eivätpä tuaneet lintuja tuliaisiks kotio. Vähän se oli taas jotain haukkunu, mutta ei riittävästi. Mutta saipahan väsytettyä ittensä lenkkeillessä.

Me lenkkeiltiin sillä välin äipän kanssa täällä kotonurkilla.

Yks päivä toi "pikku ihminen" keksi, että se hyppyyttää tota rääpälettä tua meitin tarhassa. Mullekin tuli semmonen hyppyviilis ja me hypeltiin sitten molemmat namipalkalla vähän aikaa.

Välillä on tarvinnu komentaakkin tota rääpälettä.

Toissa päivänä mää pääsin piiitkästä aikaa äipän ja iskän kanssa kolmistaan autoileen. Mutta voi jumpe kun olisin tiänny mihinkä me mennään niin en olis lähteny mukaan. Ne vei mut hammaslääkäriin. Mun henki kuulemma haisi tosi pahalle.
Siä tuli ensin ihan kauhee uni ja sitten kun heräsin niin olin ihan pyärryksissä. Melkein koko päivä meni kotonakin vaan maatessa.

Äippä oli kuulemma meinannu, että viälä se uskaltaa antaa nukuttaa mut kun mulla on kuulemma jo sen verran tota ikää. Mutta se eläinlääkäri sano, että en mää viä mikään vanha oo. Parin vuaren päästä kuulemma voiraan puhua vanhasta. Ettäs tiiätte. Miäs parhaassa iässä.
Ja sitäpaitti mun hampaat oli tosi hyvässä kunnossa. Jotain hammaskivee siältä vaan poistettiin.