Näin meillä :D

Iskä tulosti eilen ihan paperille meitin yhren veispuukkikaverin sivulta tämmöset ohjeet. Nynne komeilee meitin jääkaapinovessa. :D :D

Kyllä meillä on viksuja ihmisiä. ;D

Vihrosta viimein äksöniä

Meillon ollu viime viikkoina kyllä tylsääkin tylsempää. Ei oo tapahtunu mitään kivaa. :( Kaiken huipuks ekaks äippä karkas meitiltä johonki ihme Lontooseen ton yhren pikkuihmisen kanssa muka johonki leirikouluun ja sit ku se tuli siältä ni iskä häippäs melki samantein Lappiin. Eikä kumpikaan ottanu meittiä mukaan. Ääliöt! Iskä tilas äipältä meitille tuliaisiks jonku kivan tyttökoiran, mutta ei se tuanu semmosta. :( Jotain kuivia keksiä se toi meille tuliaisiks, mutta emmää ees tykkää niistä. Toi nappula kyllä söi niitä, mutta sillehän ny kelpaa muutenki melki mikä vaan. Tämmöset se oli kerran nähny siä:

Näyttivät kuulemma parsonneilta. Oli ne ainaki hyvän paikan valinnu ku viäressä oli tämmönen kyltti;

Tänään vihrosta viimein oli sentään jotain toimintaa. Päästiin kasvattimamman järjestämille rehveillle Karhelle. Toiset harjotteli noita mejäily juttuja, mutta me osataan jo ne sevveran hyvin, ettei meittiä sinne viäty. Paitsi mää pääsin lopuks yhrelle piänelle jäljelle ja toin siältä sorkan pois ihan itte. 
Sen sijaan äippä vei meitit kattoon jotain akilitiesteitä. Siis määhän oon jo aikasemminkin nähny semmoset ja kokeillukkin niitä.Tässä toriste mun nuaruuresta. :)

Ja tässä muutama otos tältä päivältä:

Kyllähän mää ny tommoset haltsaan, mutta ei toi kyllä oo mun lajini.
Toi nappulaki pääsi kokeileen noita esteitä. Tässä sen tyylinäytteitä.

Äippä sano, että siitä tulis hyvä akiliti koira jos joku vaan alkas harjottaan sitä. Meitin äipästä ei siihen hommaan oo. Toi nappulahan ny tekee ihan mitä tahansa ruuan eteen. Tässä viälä sen tyylinäyte kerjäämisestä. Se olis halunnu lisää lihapullia. :D

Paikalla oli paljo tuttuja ja sukulaisiaki. Ton nappulan lapsiaki pari kappaletta, Mimi ja Mauno.
Tässä iskä ja tytär rehvaa pitkästä aikaa. Mukana myäskin Mimin "isoveli" Balmer ja "pikkusisko" Maisa.

Oli kiva päivä pitkästä aikaa. Toivottavasti nää äksönit ny tästä jatkus.

Tampereella näytillä

Joopa joo. Tulipahan taas lisää näytelmäkokemusta. Käytiin tänään tossa Tampereella näytillä, mutta eipä tullu meikälle menestystä tälläkään kertaa. Siä oli tuamarina joku ruattalainen setä Nils Molin, jonka mielestä, taas kerran, meikäläinen on liian iso.
Tähän se sitte taas tyssäs. Huamatkaa toi keltanen mittanauha tossa oikeella. ;)

Se setä ei antanu mulle ku H:oon ja kaikki vaan sen takia, että oon muka iso.
Arvostelua äippä ei tähän laita ku siitä ei oikein saa mitään selvää, kaameeta käsialaa ja viä ruattiks kirjotettu. Sevverran siältä viisaammat selvitti, että muuten ihan kelpo arvostelu, mutta isoo hoetaan jo heti ekasta sanasta lähtien ja loppuukin viä siihen, että suuri koko laski palkintosijaa. :( Siis emmää ny oikeesti oo mikään jättiläinen! Koskahan sen joku jo viimein tajuais.
Mutta oli siä tuttujaki. Mun rakas tyttöni Tara ja pualisisko Armi.
Tässä me nährään Taran kans pitkästä aikaa.

On siinä ihana mimmi. Kyllä kehtaa omaksensa sanoo. Ja luannettaki löytyy. Se koitti jopa komentaa mua! ;D
Ommeissä samaa näkööki kattokaa vaikka sen naama.

Äippä sano, että mää näytän ihan samalta ku kerjään jotain. :D
Noilla tytöillä meni toi näytelmä paljo paremmi. Molemmat sai eri:n, mutta SA:ta se setä jakeli niin nuukasti, että niitä se ei antanu kummallekkaan.
Ei tosta onneks ihan hukkareissu tullu kun pääsi noita tyttöjä moikkaan. Terkkuja vaan molemmille ja tasapualisuuren vuaks viä kolmannellekkin tutulle tytölle, jonka siinä yksiöni viäressä näin, meinaan Ruulle. Sekin sai muuten erin. Tää oli tänään semmonen tuttujen tyttöjen erinomanen päivä. :D

Sorsajahrissa

Nonni. Tässäpä viimein toristusaineistoo. Iskä tartti taas eilen meikäpoijan apua. Tota suurriista velipoikaa ei ny ees otettu mukaan. Me mentiin iskän kans ihan kaksin. Ja tässä on tulos. Ja iskä kehu mut melki maasta taivaisiin ja lupas ottaa toistekki mukaan. Ähäkutti Rohmu. ;)

Marjastus jatkuu

Mää oon kunnostautunu taas äipän auttamisella. Se on poiminu marjoja noista puskista ja mää oon ollu mukana auttamassa. Oon poimi.....siis syäny niitä pois, ettei äipän tarvi noukkia ihan niin paljoo. ;D
Varsinkin noi karviaiset on mun suurta herkkua.

Samalla oon tiätty suarittanu vähä laarunvalvontaaki, ettei se nouki huanoja.

Oommää siinä sivussa järsiny vähä noita kesän yli muhineita luitaniki. Ne ommuuten hyviä. Kannattaa kokeilla. Hautaa vaan ne väliin johonkin puskaan tai maahan ja sit aina välillä käy tarkistamassa, että joko ne on muhinu tarpeeks hyviks.

Toi velipoika ei ymmärrä tommosien herkkujen päälle ollenkaan. Mut ei se haittaa yhtään. Ompahan mulla enempi syätävää.:)
Nii ja oonhan mää auttanu iskääki. Me päästiin sorsajahtiin iskän mukaan. Toi velipoika on erikoistunu enempi tohon suurriistaan ja se pongas tualta pelloltaki heti hirven jäljet, mut mää oon semmonen mestari, että mää löyrän tommoset sorsakki vaikka mistä pusikosta. Ja taas iskä sai kiittää mua, että löysin sille sorsan. Tosin se oli kyllä tosi kiitämätön kun en saanukkaan pitää itte sitä sorsaa. Se olis taatusti maistunu hyvältä. :) Ja kaikellisäks mut viätiin pois siltä hauskalta tyämaalta ja tuatiin tilalle joku Rohmu. Se ommuka parempi ettijä kummää. En kyllä usko. Iskä kyllä kehu sen viä illallaki maasta taivaaseen, mutta kyllä mää aina yhret Rohmut päihitän. Varmaan olisin nopeempi syämäänkin ne sorsat kun se Rohmu. Harmi vaan, että musta ei taaskaan oo kuvaa tualta sorsastuksessa. Mää ja sorsa samassa kuvassa on muka mahrottomuus. :0

Marjoja ja keoilua

Täällä taas. Meirän kulmilla kaikki ennallaan. Kesä alkaa loppuun ja syksy tekee tuloaan.
Mekin on käyty marjassa ja syätykkin niitä. ;) Tai siis Ossi on syäny.

Vitamiinejahan tarvii kuulemma kerätä talven varalle. :)
Tässä yks päivä käytiin vaihteeks keoilemassakin. Käytiin taas jossain ulkomailla asti. Tosin tonne ulkomaille Teiskoon oli aika paljo lyhyempi matka ku sinne ulkomaille, missä kesällä käytiin. Tua ulkomailla ettittiin jotain hiilipussejaki, mutta en tiä, että löytykö niitä. Ei siä kyllä mitään pusseja missään näkyny eikä me kotiokkaan mitään pusseja siältä tuatu. Mutta hianolta paikkaa niitä kuiteski ettittiin.

Toi vesi oli aika kylmää, mutta kyllä se ihan hyvälle maistu.

Siä oli vaan hankala juara ku vähän väliä tuli tommosia karmeita pärskeitä päälle.

Nii ja sitte yks päivä tommonen pikkuotus oli taas ihan tossa meijän talon seinustalla. Eikä meille taaskaan kerrottu mitään. :(

On se kyllä niin väärin. Kai se kohta tulee sisällekkin ja meijät pistetään johonki piiloon, ettei nährä sitä ees sillon. Onneks se on ny pysyny jossain muualla, eikä oo tullu meitin nurkkiin norkoileen.
Eipä täällä ny sen kummempia.
Paitsi että onhan me  tiätty otettu rennostikkin (Oskari) ja tiätenki vahrittu (Teuvo).

Ossi 4 v.

Mull on tänään synttärit. Täytän kuulemma jo neljä vuatta.
Sain aamupalaks vaan piänen synttärikrokon. Toivottavasti tästä viä pirot paranee kunhan päiväki vähä etenee. Kermakakku olis aika kiva. :D

Tässä mää rouskuttelen sitä krokoo noitten mun karvakavereitten kanssa. ;)
Onnee muuten systerille ja velipoijillekkin!

Vaihtoon meni

Niin siinä sitte kävi, että vaihtoon se meni kuitenkin lopulta se meitinkin vanha ploki. Me olis vaihrettu jo aikoja sitte toimivaan, mutta toi meitin äippä on sen verran jääräpää, että se ei antanu meitille lupaa uuren plokin tekemiseen. Vanhat jutut löytyy erelleen siältä http://teussu.vuodatus.net plokista, mutta ilman kuvia. Ne hukkas ne kokonaan. Ny pitää alkaa laittaan tänne uusia kuvia sitte senkin erestä. :D Saas nährä kuinka me opitaan tätä ny sitte käyttään.
Ja löytäähän meitit nykyään veispuukistakin :D Sieltä vaan ettii Teuvo Tursaan niin pääsee meitin kaveriks. :) Vaikka se mun nimellä onkin niin yhteisesti me on sovittu, että sitä käytetään. Sen käyttö vaan on jääny vähän vähänlaiseks. Kyllä tää plokkaaminen on paremmin se meitin juttu.
Mutta jospa sitte alettas kerrata näitä kesän menoja ja juttuja sillain pikakelauksella ja kuvien kera.

Karhen markkinoilla käytiin jo aikaa sitte. Toi nappula ei päässy sinne mukaan ku se ei kuiteskaan olis siältä ketään tuntenu, mutta  mulla ny sattuu oleen tua Karhen suunnassa noita tuttuja, nii mää pääsin yksinoikeurella mukaan. Ja olihan siä mm. Tuamo-setä ja Mimmi-tätikin sen ihmisten kanssa (oli siä sen Martti-velipoikaki, mutta me ei kauheesti tykätty toisistamme).

Tässä me morjestetaan Mimmi-tärin kans. Terkkuja vaan tärille! Oli kiva nährä. :D

Sit me on käyty keoilemassa ja konenäyttelyssä. Siä ei kyllä ollu meille oikeen mitään, mutta jaettiin siä sentään yhressä kojussa maistiasia meillekkin.

Lomareissussa käytiin taas tua pohjosessa. Sinne on ihan kamalan pitkä matka ajella, mutta mukavasti se matka taas  tolla mökkiautolla  taittu. Turvavöissähän me kumpikin jourutaan matkalla oleen, mutta koska mää oon tossa eressä niin hyppäsin aina välillä äipän syliin vähä tähyileen paremmin maisemia.

Varsinkin kun siä pohjosessa on niitä poroja… Niitä ei ny kyllä kovin montaa nähty, mutta sevverran kumminkin, että pääsin sentään haukkuun niitä.

Rovaniämellä me käytiin kattoon jotain hiirenkirnuja.

Omme niitä aikasemminkin nähty, mutta ei noin isoja ja montaa yht aikaa samassa paikassa. On ne vaan jänniä koloja.

Siitä jatkettiin matkaa viä toosi paljo eteenpäin, Kilpisjärvelle asti. Siä oli kuulemma meitin tän kesän ”pääkohre”. Heti samana päivänä kun päästiin sinne, alko lenkkeily urakka. Ekaks kiivettiin tänne: Saana tunturille. 

Se on 1029 metriä korkee mäki eli tooooosi korkee paikka. Oli aika urakka kiivetä sen huipulle, mutta kyllä me siinä onnistuttiin. Onneks matkalla oli pätkän matkaa rappusia helpottamassa kulkua.

Niitä oli kuulemma  n. 750. Ei me niitä kyllä paljookaan tarvittu, mutta noitten kaksjalkasten oli ehkä helpompi tulla rappuja pitkin välillä. Maisemat oli kyllä tosi komeet.

Siällä oli aikas kivoja ylläreitäkin järjestetty meille välillä. Siä oli joissain paikoissa lunta! Siinä ei ollakkaan viä koskaan aikasemmin kiäritelty tällain heinäkuussa.

Oli muuten tosi kiva vilvotella ja paalitella ja laskee mäkee ja tiätty vähä syäräkkin sitä kun oli kuuma.

Oli siä monta vesilammikkookin, missä käytiin juamassa ja kahlailemassa matkalla.

Tosi hyvää ja raikasta vettä muuten. Kannattaa käyrä maistamassa. :D

Tässä viimein huipulla. 

Siä huipulla kävi ihan karmee tuuli.  

 Illalla oli sitte vähä väsy. Toi nappula nukku matkalla äipän sänkyn alla.

Mun oli vahrittava taas koko autoo yksistäni kummuut nukku.
Vaikka kävi mullekkin joskus vahinkoja.

Seuraavana päivänä me lährettiin liikkeelle laivalla.

Semmosessa me ei ollakkaan koskaan aikasemmin oltu. Mää oon joskus nuarempana ollu soutuveneessä, mutta tommosessa laivassa en koskaan. Tasasta toi Malla-laivan meno oli ja pian päästiin perille vastarannalle. Äippä oli varannu namia tota nappulaa vasten mukaan, ettei se ala haukkuun siä laivassa kun se laittaa moottorin käyntiin  ja lähtee liikkeelle, mutta ihan hiljaa se oli. Tosin syätiin me molemmat niitä nameja siinä matkalla. Vähä vahvistusta, etta jaksettiin seuraava kävely urakka. Ny matkattiin meinaan kolmen valtakunnan rajapyykille. Se oli semmonen petonimöhkäle Suamen, Ruattin ja Norjan rajalla. Ja semmosta meititkin raahattiin kattoon. Ei siinä kyllä mitään ihmeempää kattomista ollu, matka sinne ja siältä pois vaan oli aikamoinen. Onneks sillä laivalla päästiin aika likelle. Siitä rannasta ei ollu kun kolmen kilometrin matka sinne rajapyykille, mutta siältä pois pääseminen veiki sitte aikaa ja eväitä, jotain 13 kilometriä tallustettavaa ennenkö oltiin takas autolla.

Siä laivassa me matkattiin äipän ja iskän sylissä.  

Se kapteeni määräs meitit kaikki matkustajat  tonne sisälle kun siä järvellä kävi sevverran tuulta. Mikäs siä oli matkustaessa mukavasti sylissä, nameja popsien ja maisemia ihaillen.

Tässä ollaan sitte siä rajapyykillä.

Kävelymatkan aikana ylitettiin pari kertaa tommosta kauheeta kivikkoo.

Me päästin kyllä tommosista pahoista paikoista yli äipän ja iskän sylissä. Ettei kuulemma kolota jalkojamme.

Sit siä ylitettiin pari puroo.

Ja tommonen hiano vesiputous.

Siinä pirettiin oikein kunnon evästauko ja ihailtiin muutenkin maisemia.

Toi nappula, utelias ku on, kuikki kaiken maailman koloihinki matkalla.

Ja huilaili muutenkin tohon omintakeiseen tyyliinsä.

Määhän nyt en tommoseen sorru, varsinkin kun tossa kohtaa haisi ihan poroille.

Ne tosin oli niin korkeella ja kaukana meitistä, että ei niitä kannattanu ees haukkua, mutta kattoo silti kannatti. Nehän olis vaikka voinu tulla lähemmäks. J

Tässä ollaanki sitte jo aika lähellä reitin päätöstä.

Oikeella keskellä näkyy vaaleena vilaus tullista ja joen takana on Norja. Joku täti sano, ettei meitä  olis saanu viärä siä rajapyykillä sinne Norjan pualelle ilman jotain ihme lupaa, mutta käytiimpä kumminkin. Ja sitäpaitti sitte kumme mentiin sinne ihan oikeesti tosta autolla ja äippä ja iskä kävi näyttään meitin passit niille tulliserille niin ei ne kinnostanu niitä yhtään. Muaron vuaks oli vähä pläränny ja toivottanu hyvää matkaa. Vaikka meillä kyllä oli kaikki tarvittavat jutskat kunnossa, mitä kaikilla ei kuulemma oo. Jotain ekinomatojuttujaki jouruttiin niäleen jo ajat sitte ennen reissua. 

Käytiin tosiaan ihan kunnollaki sit ajamassa tua Norjassa ja Ruattissaki viä ennenkö tultiin takas kotio Siältä meitistä ny ei sitte ookkaan kuvia kun noi kuvas vaan maisemia. Mutta jäämeren rannalla taas käytiin ja kaikenlaisia tuntureita katteltiin. Onneks mitään isompia lenkkejä ei tarvinnu enää tehrä.

Tua pohjammaan suunnalla kävi sitte taas näin: 

Siä oli monta kertaa toorella hyvät ketun hajut, mikkä tuli autoon asti. Iskä vaan oli tylsä, eikä yhtään viäny meittiä kattoon niitä.  Onneks tossa kuvassa muuten ei oo äänitehosteita mukana. :D

Aurinkoo ei oo paljoo tarvinnu tän kesän aikana ottaa. Saretta on pirelty tämän tästä. Vaikka ei me kyllä mitään helteitä oo kaivattu, mutta emmää tosta sateestakaan piittaa. Sillon on paljo mukavampi pysyä vaan pirtissä. Tota nappulaa ei toi sarekkaan haittaa, mutta märkänä se kastelee jokapaikan ja haisee pahalta.

Muutamana iltana mua on kyllä ottanu päähän ihan viätävästi. Tohon ihan pihaan on tullu kettu, eikä mua oo päästetty pihalle. Torella törkeetä toimintaa ensinnäkin äipältä ja iskältä, mutta ennen kaikkee siltä ketulta! Ettäs kehtaakin tulla mun pihaan. Multahan menee kohta uskottavuus. 

Toinen riasa on noi jänikset, joita on pomppinu pitkin kesää tossa erestakasin. Kaikkein röyhkein oli tää:

Jäniksen poikanen. Ihan minikokonen. Ja se ei ny suastu meneen tähän kohtaan oikeinpäin.
Se oli ilmestyny ihan tohon mun vahti-ikkunan alle. Törkeetä! Ja tiätenkään meittiä ei päästetty pihalle.

Virka-apuakin kävin antaan viime viikolla kun yks kauris oli ottanu yhteen auton kanssa ja hukkunu sen jälkeen mettään. Mutta kyllähän mää ny semmoset löyrän. Huanostihan sille kuitenkin oli käyny.

Taas toi elukka meni väärinpäin. Eiköhän tää plokkeri oikein ymmärrä kuinkapäin näitten kuvien kuuluis olla? Kyllä ne meijän koneella on oikein. Jos jollain on vinkki niitten kääntämiseen niin kertokaa. Mää en ainakaan halua esiintyä täällä päälläni. Toiseks vinkiks voisitte kertoo, kuinka me saatasiin noi meitin omat kuvat tonne oikeeseen  reunaan. Ei onnistu meitiltä, eikä äipästäkään oo apua.