Marjastus jatkuu

Mää oon kunnostautunu taas äipän auttamisella. Se on poiminu marjoja noista puskista ja mää oon ollu mukana auttamassa. Oon poimi.....siis syäny niitä pois, ettei äipän tarvi noukkia ihan niin paljoo. ;D
Varsinkin noi karviaiset on mun suurta herkkua.

Samalla oon tiätty suarittanu vähä laarunvalvontaaki, ettei se nouki huanoja.

Oommää siinä sivussa järsiny vähä noita kesän yli muhineita luitaniki. Ne ommuuten hyviä. Kannattaa kokeilla. Hautaa vaan ne väliin johonkin puskaan tai maahan ja sit aina välillä käy tarkistamassa, että joko ne on muhinu tarpeeks hyviks.

Toi velipoika ei ymmärrä tommosien herkkujen päälle ollenkaan. Mut ei se haittaa yhtään. Ompahan mulla enempi syätävää.:)
Nii ja oonhan mää auttanu iskääki. Me päästiin sorsajahtiin iskän mukaan. Toi velipoika on erikoistunu enempi tohon suurriistaan ja se pongas tualta pelloltaki heti hirven jäljet, mut mää oon semmonen mestari, että mää löyrän tommoset sorsakki vaikka mistä pusikosta. Ja taas iskä sai kiittää mua, että löysin sille sorsan. Tosin se oli kyllä tosi kiitämätön kun en saanukkaan pitää itte sitä sorsaa. Se olis taatusti maistunu hyvältä. :) Ja kaikellisäks mut viätiin pois siltä hauskalta tyämaalta ja tuatiin tilalle joku Rohmu. Se ommuka parempi ettijä kummää. En kyllä usko. Iskä kyllä kehu sen viä illallaki maasta taivaaseen, mutta kyllä mää aina yhret Rohmut päihitän. Varmaan olisin nopeempi syämäänkin ne sorsat kun se Rohmu. Harmi vaan, että musta ei taaskaan oo kuvaa tualta sorsastuksessa. Mää ja sorsa samassa kuvassa on muka mahrottomuus. :0