Reissussa

Me käytiin tänä kesänä vähän piänemmällä reissulla kun yleensä ja suuntakin oli vaihteeks ihan eri kun pohjonen. Ajettiin semmonen saariston renkasreitti ympäri ja kiärrettiin sitten vähä muuallakin rannikolla. Äippä sano, että ei ton rääpäleen kanssa voi lähtee pohjoseen kun se ei jaksa viä kävellä paljoo, eikä sen kanssa voi kiivetä mihinkään tunturiinkaan. Ei tua saaristossakaan sitte ihan kauheesti kävelty kun välillä sato vettä, mutta vähä kuitenkin. Toisekseen keli oli kyllä erelleen niin viätävän kuuma, että ei paljo tehny miäli kävelläkkään. Ilmastoirussa autossa oli mukava matkustaa ja kattella maisemia ikkunan läpi. 😊
Tässä otettin ekan kerran tuntumaa mereen. Määhän en tassujani tommosessa paikassa kastele, mutta toi rääpäle kahlaili innokkaana tossa rannassa. Sen miälestä siinä oli vissiin jotain kivaa kun tuli piäniä aaltoja kohti.

Kasnäsissä oltiin yätä ja katteltiin iltakävelyllä veneitä ja maisemia.

Toi rääpäle ihmetteli yhressä kohtaa semmosia isoja punasia merimerkkejä, jokka heilu tuulessa. Se ei ressukka oikein tiänny, että mitä niille pitäs tehrä. Sen tartti oikein istua persauksilleen ja kattella ja ihmetellä ja välillä vähä muristakin niille ennenkö se sitten vihrosta viimein päätti jatkaa matkaa mun perässä.

Tämmöset poseeraus kuvatkin tartti taas ottaa. Mua ei kyllä olis yhtään huvittanu. Olisin halunnu jatkaa matkaa enkä koko ajan pysährellä ja ihmetellä.

Tolle rääpäleelle on ollu toi autossa oleminen vähä hankalaa. Se ei oikein oo malttanu olla aloillaan ja hiljaa kun on reissattu johonkin. Noi immeiset pohtikin ennen lähtöö, että saa nährä huutaako se koko matkan. Toinen "pikku ihminen" sano, että se huutaa kolme päivää ja sitten se vaikenee ja oikeessa se oli. Neljäntenä reissu päivänä se oli koko matkan hiljaa ja senkin jälkeen on automatkat sujunu ääneti. Ei sillä missään vaiheessa oo mikään hätänä ollu eikä paha olo tai muutakaan, mutta kuhan ny miälenosotukseks on selvästikin huutanu. Se tuntuu muutenkin olevan aikamoinen kiakuja vähä asiassa kun asiassa jos ei kaikki toimi niinku se haluais. Tai sitten ihan muuten vaan. Omituinen tapaus.
Se sai muuttaa automatkoilla tommoseen vähän isompaan mökkiinkin jos se olis auttanu siihen huutamiseen, mutta ei se ollu siitäkään kinni. Mutta tässä se on jo oivaltanu, että matkustaminen on paljo mukavampaa kaikille kun on hiljaa.

Erellisellä kerralla kerroin, että se tykkää vesikupista ja sama malli jatku reissussakin. Äippä joutu muutaman kerran suuttuun sille matkallakin kun se meinas alkaa uiskenteleen autonkin vesikupissa.

Fiskarsin ruukilla käytiin katteleen sorsia. Mää ja sorsat ei sovita samaan kuvaan niin musta ei oo kuvaa, mutta toi rääpäle vaan ihmetteli niitä.

Kun mentiin sinne renkasreitille niin alko vesisare. Tossa kohtaa kun oroteltiin pääsyä lossille niin oli aikamoinen ukkosmyräkkä ihan kohrilla.

Muutamalla piremmällä lossimatkalla toi rääpälekin pääsi äipän syliin katteleen maisemia.

Yhressä kohtaa meillä oli tarkotus jäärä leirintäalueelle yäks ja vaikka ei olis ollukkaan niin siinä olis tullu pakko yäpyminen kun siitä eteenpäin jatkava lossi oli hajonnu pari tuntia aikasemmin. Viä illalla näytti siltä, että me jouruttas palaan samaa reittiä takasinpäin, että päästäs siältä saarelta pois, mutta onneks joku ahkera miäs oli saanu sen kuntoon kun se oli koko yän ahertanu sen paatin parissa.
Illalla viä ihmeteltiin.

Mutta aamulla se oli kuin olikin kunnossa ja jatkettiin matkaa.

Illalla toi rääpäle meinas, että sitä ei ovet paljon pitele ja aikansa katteltuaan se meinas lähtee tutustuun ominpäin leirintäalueeseen.

Sehän taas ei sopinu äipälle ja se laitto tohon oven eteen sen rääpäleen poksin. Mutta rääpäle meinaskin olla ovela ja kiivetä siitä ylitte. 🙉 Vaikka huanostihan siinäkin sitten kävi. Se ei ollu ottanu huamioon, että "pikku ihminen" seiso ulkopualella ja otti siitä kopin. 😄 Sillä on viälä paljo opittavaa tästä maailmasta.
Aamun lossimatka oli kaikista pisin ja mää pääsin  välillä äipän kanssa "kannellekin" katteleen maisemia.

Ei tarvinnu ihan koko ajan ohjata meitin autoo. 😎

Merikarvialla toi rääpäle ylitti ittensä ja kahlas meressä jo pualeen väliin itteensä, mutta ei viäläkään innostunu uimaan.

Mää pualestani yllätin äipän kun ne tuli saunasta ja uimasta. 😎

Ihan lepposa reissu meillä tälläkin kertaa oli, vaikka ei sen kauemmaks ny reissattukkaan. Taas tuli nähtyä uurenlaisia maisemia ja paikkoja. Ja torettua todenteolla toi uus mökkiauto hyväks kapineeks. Tän kesän helteillä sen ilmastointi on kyllä erinomanen peli. Muuten olis voinukkin olla paljon tukalampi reissu.
Kun päästiin kotio toi rääpäle sai viälä yhren uuren kokemuksen. Me oltiin vähän aikaa tarhassa, että äippä sai tyhjätä autosta tavarat sisälle. Sillä välin se ehti uimaan vesikupissa ja kaivaan monttua. Vuoronperään molempia. Ja arvata saattaa, että ulkomuoto oli sitten sen näkönen. 😎
Sotki samperi mutkin siinä huseeratessaan, mutta onneks mää lährin puhtaaks ihan vaan pulistamalla.

Mutta rääpäle pääsi suihkuun. Ja voi kiasus, mikä meteli siitä nousi. Sori vaan ympäröivät kymmenen kilometriä jos meiltä kuulu vähän meteliä hetken aikaa. Että voi noin piänestä otuksesta lähteekkin niin järkyttävä ääni. Mutta eihän siinä huuto auttanu yhtään kun äippä suihkutti sen puhtaaks. Ja oppi se siitäkin kerrasta. Samoista puuhista se on ny jo pesty useemman kerran, mutta enää se ei huura. Orottaa ihan hiljaa, että äippä saa sen pestyä ja kuivattua ja pääsee jatkaan hommiaan.

Niin se elämä opettaa tommosia rääpäleitäkin. 😊