Mejäkokeessa

Eilen aamulla iskä ajo meitin mökkiauton tohon pihaan ja äippä alko kantaan sinne kaikenlaista tavaraa. Yleensä tähän aikaan vuaresta se on tiänny sitä, että toi velipoika on lähteny iskän kanssa johonkin mejäkokeisiin. Mutta ny tapahtuki jotain ihan kummallista. Sinne autoon iskän mukaan pakattiinkin MUT eikä tota mun valiojälkivelipoikaa!!! Se joutu jäämään kotio kumme lährettiin iskän kanssa kohti Karviaa.

Aluks siä tosin oli ihan tylsää ku iskä jätti mut yksin autoon ja lähti sinne mettään tallusteleen yksistään. Mutta onneks se tuli kuiteskin takasin ja anto mulle iltapalaa, että jaksaisin seuraavana päivänä seikkailla kans siä mettässä. Mutta ei se ilta kuulkaas loppunukkaan siihen. Päinvastoin. Sitten se lysti vasta alkokin.
Mää pääsin näkeen jotain semmosia otuksia, etten oo koskaan aikasemmin nähny. Oon kyllä joskus kuullu, että siä mun vauvakorin lähellä on semmosia, mutta ei se kasvattimamma koskaan viäny meittiä kattoon niitä. Meinaan villisikoja! 
Mää istuskelin ihan kaikessa rauhassa meitin autossa kuskin paikalla ja vahrin sitä autoo, ettei kukaan vaan tuu ryästään meittiä ja siältä mettästä ne yhtäkkiä syäksy. Neljä isoo villisikaa syäksy suaraan kohti meitin autoo! Ja semmostahan mää en salli.  Nostin kuulkaas semmosen metelin, että varmaan pelästyvät. Iskä oli siä viäressä olevassa mökissä ja kuuli kummää komensin niitä sikoja. Se tuli kattoon, että mitä ihmettä tapahtuu ja pääsi kans näkeen ne siat. Ei oo kuulemma sekään ennen nähny tommosia sikoja oikeen luannossa.
Vähän päästä tuli neljä setää, jokka jahtas niitä samoja sikoja. Olivat kuulemma karanneet jostain tarhasta. Voi vitsi kummää olisin päässy heti niitten perään. Varmaan olisivat pysähtyneet. Onneks iskä vei mut sitte hetken päästä haisteleen niitten jälkiä. Olisin mää ne löytäny, mutta iskä pakotti mut takasin autoon ja nukkuun. Tylsää. 
Kyllä mun varoks tartti yälläki herätä ja tarkastaa, että oisko äippä tullu yläpetille nukkuun, mutta ei näkyny. Aamulla iskä herätti mut kauheen aikasin. Sinne oli tullu tosi monta muutaki koiraa paikalle. Iskä köytti mut puuhun ja ne muutkin köytettiin samallalailla puihin. Siihen mun lähelle tuli yks semmonen ruskee, joku noutaja se kai oli, mutta mää en tykänny siitä yhtään. Sanoin sille siinä sitte pari valittua sanaa, mutta se tais olla kuuro ku se ei vastannu mulle mitään.  Ja sitte iskä jo tuliki hakeen mut pois ja jouruin taas takas autoon. Jouruin oottaan siä taas aika monta tuntia ennenkö iskä vihrosta viimein vei mut mettään.
Oonhan mää ny noita jälkiä ennenkin kotona menny ja tiäsin mistä siinä hommassa on kyse, mutta ei mua koskaan ennen oo seurannu ourot ihmiset. Ny mukana oli iskän lisäks tuamarisetänä Sakari Kankaanpää ja joku toinen miäs.
Lährin meneen sitä verijälkee ihan komeesti ja muut tuli perässä. Keli oli tosi kuuma ja tuulinen, mutta onneks siä jäljellä oli monta isoo ojaa, joihin pääsi välillä vilvotteleen.  Toisen osuuren pualeen väliin menin tosi komeesti, mutta sitte jouruin hukkaan. Se tuamari setä huuteli mut takasin ja tulinhan mää kiltisti. Sitte jatkettiin matkaa seuraavalle kulmalle asti. Kolmannella osuurella tulikin sitte kaks uutta hukkaa ja tulokseks tuli pyäree 0. Ja takasin autoonhan siitä sitte taas jouruttiin. Elikkäs mun ekan mejäkokeen virallinen tulos on ny sitte AVO0.
Iskä sano, että mää menin kyllä ihan komeesti, mutta keli oli niin rasittavan kuuma ja tuulinen, että ei tämmönen alottelija voinu millään selvitä kunnialla tosta urakasta maaliin asti.
Oli se kyllä niin rasittava reissu, etten millään meinaa viäkään jaksaa ees kertoo siitä reissusta, mutta pakkohan ny joku piäni kertomus on reissusta tehtävä. Iskä ei tullu kuvia matkalta ottaneeks ku yhren niin laitetaan ees se tähän. Tässä mää tarkkailen josko niitä sikoja näkyis viä jossain. 

Kai me joskus toistekkin lähretään iskän kanssa uurestaan samanlaiselle reissulle. Meillä oli ihan kivaa kaksistaan ku saatiin syärä herkkuja yhressä ilman, että äippä nalkuttaa koko ajan viäressä.