Kasvattimammalla

Me käytiin toissapäivänä kasvattimammalla kyläilemässä. Siä oli pari muutakin tyyppiä samalla kertaa kyläilemässä. Jotain näyttelyreeniä kuulemma. Eihän me mitään reeniä siihen hommaan tarvita, mutta ne muut kai sitten tarvii. No olihan ne kyllä aika paljo piänempiäki ku me.
Tässä toristeita harjotuksista. Eressä joku Kassu, joka ei oo Kamunkorpisia ja sitten mää.

Sitten mää ja perässä Eino.

Ja sit siä oli semmonen miniharjottelija Jade, joka sekään ei oo Kamunkorpisia, mutta aika tiukanolonen misun alku kuiteskin. 

Tässä viälä mää.

Toi meitin muatovalio ei päässy tohon harjotteluun kun sen ei tartte enää käyrä näyttelyissä. Se jouti orotteleen autossa, mutta pääsi sekin sitte loppuillasta esille.
Siä joutu oikeen pöyrällekkin seisoon. Ensin ihan harjotusmiälessä.

Ja sit oikeen poseeraan. Tässä mun tyylinäyte.

Sit mun systerintytöntyttö. Kai se niin meni.  Ruusu.

Sitten Oskarin poika Mauno.

Joka muuten isänsä tapaan osaa ottaa rennosti paikassa kun paikassa. 

Poseeraan joutu myäskin Oskarin lapsenlaps Eino.

Siä oli semmosia ihan miniminiparsoneitakin paikalla iso lauma. Tässä pari kuvaa niistäkin.

Sevveran Oskarikin pääsi sitte lopuks Karhen tuulia haisteleen, että se meinas seota sukkiinsa. Tai ehkä paemminki tassuihinsa.  Kasvattimamma halus saara kuvan kolmesta polvesta, mutta eihän siitä meinannu tulla mitään ku toi meitin muativalio ei meinannu suastua pysyyn paikoillaan. Sen miälestä se Eino oli paljo miälenkiintosempi tuttavuus ku paikallaan pysyminen.

Toi nuarempi polvi osas käyttäytyä paljo mallikkaammin. 

Oskarin pualustukseks on kai pakko sanoo, että noi toiset oli saanu riahua siä pihalla jo pitkän aikaa kun taas Oskari oli joutunu nököttään monta tuntia posessa yksikseen. Ehkä sekin olis ollu vähä paremmin käyttäytyvä jos siinä ei olis ollu niin paljo virtaa. Jos toisella kertaa sitte paremmalla onnella. 
Viä yks kuva tähän loppun. Noi meitin immeiset kävi ennen Karhelle menoo kattoon tommosia "karhunpentuja". Iiihania kuulemma.