Syksystä

Erellisestä kerrasta onkin taas aikaa kun ollaan tänne kuulumisia laitettu, mutta kun ei mitään sen kummempia kuulumisia oo kerrottavana niin ehtiihän ne näin myähemminkin. Joten normi arkee tässä ollaan menty. Lenkkeilyä äipän kanssa, tarhassa juaksua ja tiätty aina mahtuu mukaan vähän kaivamishommiakin. Tässä välillä tuli jo talvikin, mutta onneks palattiin takas näihin syksy keleihin. Kyllä sitä lunta ehritään viä siätään monta kuukautta.
Tässä oli yhrellä lenkillä aikas miälenkiintosta kun välillä oli lunta ihan mahrottomasti ja sitten sitä ei ollu toisessa kohtaa ollenkaan.

Lumikuva jää ny uupuun kun tää ploki temppuilee, eikä suastu näyttään sitä kuvaa oikeinpäin. Väliin sitä lunta oli vaan ihan pikkusen. Mutta sitäkään kuvaa tää tyhmäks muuttunu ploki ei suastu näyttään oikein. 
Hirvijahrissakaan mua ei oo oikeestaan tarvittu. Pari kertaa oon vähä käyny jälkiä nuuskutteleen, mutta ei mua oikeesti oo kuiteskaan tarvittu. Yhren peuran sain sentään pimeestä mettästä käyrä ettimässä, mutta sekin oli ihan helppo ja piäni homma.
Ja mikä karmeinta, äippä kyni mut eilen kaljuks ja talvikin on tulossa. Se ei kans yhtään aattele. Ei oo muka kerinny aikasemmin. Joten mun karvanen erkkariluukki on sitte mennyttä. Mutta täytyy kyllä myäntää, että näytän mää näinkin komeelta. 

Annetaan tolle nappulallekin ny viä pikasesti puheenvuaro.
Nonni. Pääsimpäs määkin sentään jotain sanoon. Äippä sano, että houtiini oli taas vauhrissa kun vapauduin "vankilasta".

Tai itteasiassa tein sen kahresti! Meillä on tehty portaitten alle tommonen yksiö, missä mää yleensä syän kun ei me kuulemma voira syärä yhtä aikaa ton velipoijan kanssa. Mää oon muka joku ahmatti ja söisin senkin ruuat ja sitten tulis riitaa. No ei se haittaa. Tualla on ihan mukava herkutella omassa rauhassa. Aikani kuluks järsin monesti noita puisia "kaltereita" ja tässä sain taas syätyä yhren poikki. Iskä ei ehtiny heti korjaan sitä ja äippä teki jesarista siihen semmosen pikakorjauksen, niinku kuvasta näkyy. Seuraavana päivänä kuljin kuiteskin kaltereitten "läpi" ja pakenin posesta kesken velipoijan ruakailun. Äipällä meni hetkeks vähä systeemit sekas kun se huamas, että määkin olin paikalla, mutta siitä selvittiin kyllä ihan ilman konflikteja ja mut poistettiin paikalta ja toi etana näykki ruakansa loppuun. Noille jäi kyllä arvotukseks, että miten mää tualta poistuin kun kaikki näytti ihan ehjältä, mutta en kai mää ny kaikkia niille paljasta. Ei sitä tiä koska samaa temppua tarvitaan uusiks. 
Lopuks viä oikein paljon rakkaita synttärionnitteluita mun ekoille Kamunkorpisille kakaroilleni!