Lomalla

Nonni. Ny on sitte taas lomareissu heitetty. Ja tälläkin kertaa se suuntautu taas pohjoseen. Tässä tiivistetty kuvapaketti pienillä välikommenteilla varustettuna meitin reissusta. Toivottavasti ette kyllästy, kuvia on aikas paljon, mutta ei osattu enempää karsia. 
Ekaks poikettiin taas Raatteessa ja siällä otettiin päivitetty kuva myäskin meitistä. Tällä kertaa oikeen tykin päällä.

Poroja näky matkan aikana tooosi paljo. Jokapualella.

Ja nehän piti tiätty haukkua. Aina.

Ei ollu muute helppo homma. Niitä näky jokapualella.
Tämmöseen isoon lumiukkoon "törmättiin" napapiirillä.

Ja tässä toriste napapiirin ylityksestä.

Meitin auto on aina hyvin vartioitu. Molemminpualin.

Sitte käytiin semmosessa paikassa ku karhunpesäkivi. Kivellä ei karhua näkyny, mutta siinä pihassa oli mm. tämmönen:

Karhua kai toikin esitti. Taas päästiin kulkeen rappusia. Tosin ei niitä niin paljo ollu ku viime kesänä Saanalla.

Ja perillä orotti kyllä tosi iso kivi.

Ja luala, jonne oli oikeen opasteet.  Harvoin niitä noin hyvin on merkattu.

Suuaukko oli vähä piäni, mutta toisaalta oikeeseen lualaan verrattuna hyvinkin iso. Noi meitin ihmisetkin mahtu sisään tonne lualaan. Sisällä toiset otti rennosti kun toiset tutki paikkoja. 

 Mutta ei siältä löytyny karhua, eikä senpualeen mitään muutakaan elukoita. Ja alastulon jälkeen käytiin tiätty maisteleen Inarinjärven vettä.

Tällä kertaa mää ajoin pätkän matkaa meitin autookin iskän avustuksella.

Muutenhan mää vietin aikani joko näin:

Tai näin:

Mutta pääasiassa kuitenkin tähän tyyliin:

Tosta erestä näkee kaikkein parhaiten maailmaa. Sentakia tolla meitin matka-autolla onkin niin kiva reissata kun ei tarvi nököttää siä poksissa takakontissa vaan näkee maisemia ja kaikkia kivoja juttuja niinku nykkin noita poroja, lampaita, hirviä, kettuja, kärppä nähtiin ja orava. Toi nappula kuuluu tonne lastenosastoon ja matkustaa siä omassa turvavyässään, mitä se ei enää saa purtua rikki kun äippä vaihto sen siihen ketjuun kolmannen poikki syäryn vyän jälkeen.  Yleensä se istuksii tai makoilee siä pöyrän alla.

Mutta nysse alko opetteleen myäskin kortin peluuta. 

Me ajettiin taas Norjan pualelle. Ja taas mentiin siä uurenlaista reittiä. Ny käytiin kattomassa Porsangerinvuanossa peikkoja. Tässä tarkempi tiato niistä peikoista:

Jos joskus siälläpäin kuljette niin kannattaa käyrä kattomassa. Hiano paikka. Ja kyllä ne vähä peikoilta näytti. Tässä kuvia sieltä.

 Meitin jääkarhunpentu kävi tiätty pulikoimassa Jäämeressä eikä sualanen vesikään haitannu kun sillä oli jano. Hyvälle maistu. 

Ja plutikoimisen jälkeen piti tiätty ravistaa karvat kuiviks.

Ja paalitella viä päälle. Luulis vaan olevan ikävää hommaa tommosessa kivikossa.

No löysi se sitte tommosen vähä pehmeemmän ruahopläntinkin siihen hommaan.

On se kyllä hölmö tapaus. Tässä viälä kunnon poseeraus siältä.

Kun palattiin takas autolle orotti siä ylläri. Äippä jo meinas, että mites ny mennään ja iskä ehrotti, että meitit pitäs ottaa kainaloon. Mutta kyllä me sitte käveltiin, eikä ees haukuttu yhtään. Mutta kyllä teki miäli mennä tekeen lähempää tuttavutta. 

Tiän toisella pualella oli viä lisää noita lampaita ja muutama komee sarvipäinen pässikin oli mukana. Olis siitä voitu saara aikaan aikamoinen villalankakerä jos me olis suututtu noille ihan tosissaan (tai noi meille). 
Maisemat tua Norjassa on kyllä ihan huippu upeita. Tässä kuvat meitistä kaikkein korkeimmasta kohrasta, missä tällä kertaa käytiin. Ja oltiin muuten tosi korkeella.

Yks yä oltiin taas Kilpisjärvellä siä samassa paikassa Saanan juurella ku viime kesänäkin. Siä oli niin röyhkeitä poroja, että ne meinas yällä tulla meitin auton viäreen. Mutta me oltiin kyllä hereillä ja haukuttiin ne hukkaan. Tosin äippä ja iskä ei ollu kauheen tyytyväisiä herätykseen kolmelta yällä, mutta pakkohan niitä oli komentaa. Meinasivat tunnin päästä tulla viä uurestaanki, mutta meitä ei hämätä ja karkuun joutuvat lähteen.
Onneks ei tällä kertaa jääty kovin pitkäks aikaa sinne Kilpisjärvelle kun iskä katteli tänään uutisista, että siällä oli satanu eilen lunta, eikä meillä ollu talvivarusteita mukana. Meille riitti pelkkä vesisare ja miljoona mäkäräistä.
Takasin tullessa poikettiin viä kattomassa koskenlaskua. Ei oo kyllä meitin laji.

Kiva on olla reissussa, mutta kiva on tulla kotiokki. Noi reissut tuppaa väsyttään niin viätävästi kun koko ajan on oltava skarppina, että ny ei olla kyllä jaksettu muuta ku maata ja kerätä voimia. Tässä viä muutama hassu kuva meitistä noitten nappuloitten toimesta: 

Toi velipoika jo kertoki tossa meitin lomareissusta, mutta mun on ihan pakko saara viä lisätä tähän loppuun, että mun ihanan erinomainen tyttöni, Mahottoman Tehokas Tara, sai eilen viimesen sertinsä ja siitäkin tuli suamen muatovalio. Iskä on niiiin ylpee tytöstään. Paljon onnea Tara vielä tätäkin kautta! 
Tässä kasvattimamma Eijan kuva Tarasta.