Kesä meni ohi

Joo o. Niin se kesä sitten meni, vaikka ei kunnolla ehtiny alkaakaan. Pikkuihmiset palas kouluun ja meillä alko normi arki. Ehrittiin me sitten kuitenkin tekeen piäni kesäretki pohjosen suuntaankin ennen koulujen alkua, vaikka väliin näyttikin vähä huanolta. Siitä kertominen on vaan vähän venyny, kun äippä ei oo ehtiny mua auttaan tässä ploki hommassa. Ja kaiken lisäks viä meitin semmonen joku nettijuttumötti hajos ukkosella sillä välin kun oltiin reisussa niin sekin on vähän hirastanu tätä juttua. Tosin hajos täällä sillävälin mm. jääkaappikin, mutta ne ny ei kuulu mulle ja on nekin jo kunnossa. Mutta asiaan. Pieni matkakertomus kera kuvien.
Ekaks suunnattiin itään. Tässä mää poseraan Enon Ahvenisessa ilta-aurinkossa. Se on hiano, rauhallinen paikka järven rannassa.

Hianojen mettämaisemien jälkeen ajeltiin välillä kaupunkeissakin.

Mutta kaikkein eniten mää orotin pohjosen teitä ja poroja. Niitä on sitten kiva haukkua. :) Ja itteasiassa niitä näkyi tällä kertaa tosi paljon.

Auttikönkäällä me käytiin kiärtään semmonen pikkulenkki, missä oli ajateltu ihan viksusti myäs meitä koiria. Siällä oli tehty rappusia ihmisiä varten semmosesta rautajutusta, mikä on varmaan joittenkin koirien miälestä hankalia/pelottavia/tiäs mitä kävellä. Niitten rappusten toiseen reunaan oli laitettu semmoset lauran kappaleet, että niitä pitkin vois koirat kiivetä mukavammin. Mutta mua ei semmoset "apuvälineet" kiinnostanu pätkääkään. Paljo nopeemmin sai äipän hinattua ylös niitä oikeita rappuja pitkin.

Pallastunturillakin me heitettiin piäni lenkki. Mää olisin voinu heittää siä vähän piremmänkin kiarroksen.

Me nähtiin siä meinaan Riakko. Se on semmonen lapin lintu jos ei joku satu tiätään. Iskä vaan oli tyhmä, eikä päästäny mua sen perään, vaikka kuinka huusin ja kiljuin.

No toki raskas tyä vaatii sitten kunnon unet. Äippä vähän valitti, että ei meinaa mahtua nukkuun. Mutta ihan oma vikansa, mää ehrin ensin.

Kiivettiin me sitten viälä Särkitunturillakin. Kivat maisemat siälläkin oli ja hyvät eväsmakkarat.

Takasinpäin meirän matka kulki taas pohjanmaan hajujen kautta.

Jos joku tiätää jonkun kivan tyypin, joka vois esitellä mulle semmosta kettutarhaa niin ottakaa äkkiä äippään yhteyttä. Se haluais kuulemma nährä mun reaktion semmosessa paikassa. Tarviiko sitä reaktioo ees kysyä? ;)
Reissun jälkeen pääsin vähä hommiinkin. Naapurilta oli yks ankka vähä kateissa. Mää kävin hakeen sen.

Ja valvoin lopputoimenpiteetkin kun ei mun annettu sitä piilottaa. Niinkun kuvasta näkyy niin mulle tarjottiin siinä toimenpiteen aikana kyllä kaikenlaisia lahjuksia löytöpalkaks, mutta turha luulla, että mää tommosia enää hualin. Se on kaikki tai ei mitään.

Mukavaa syksyn jatkoa kaikille lukijoille ja kavereille! Palaillaan taas kun tulee jotain kertoiltavaa. Toivottavasti mää pääsisin viä johonkn jahtihommiin tässä syksyn aikana. Sitä jään ny orotteleen.

Kesäjuttuja

Mun kesä on tällä kertaa menny varsin rauhallisissa merkeissä, ainakin tähän asti. Ja jos ny oon oikein ymmärtäny niin mitään kummempia ei vissiin enääkään oo tulossa tälle kesälle. Toi meirän miäsväki on kaiken aikaa töissä ja ollaan äipän ja ton yhren pikkuihmisen kanssa päivät keskenämme kotona. Ja kohtahan tää kesä onkin jo ohi, vaikka kelien pualesta se ei oikeestaan oo ees alkanu. Tosin mua ei yhtään haittaa, että ei oo karmeeta aurinkon paistetta ja hellettä, päinvastoin. Musta on paljon mukavampi, että on vähän viileempää. Vaikka äippä mut kesäks kynikin niin en silti tykkää helteistä. Sillon ei jaksa tehrä mitään. Sateet on enempi semmonen juttu, että niitä sais tulla vähemmän. Mää en oikeen tykkää kastua.
Juhannus meni vanhan kaavan mukaan kotosalla. Äippä halus ottaa musta kuvan juhannuksen kunniaks ton kukkapuskan eressä, joka ei kunnolla viä ees kukkinu. Mua ei sattunu huvittaan poseeraus sillä kertaa, ja toi kuvakin on sitten sen näkönen. 😔

Juhannuksen jälkeen meille tuli muutama ankka. Mun onneks ne ei oo ihan tässä pihassa. Tai ehkä ankkojen onneks. 😈
Ne pitää nimittäin haukkua kun ei kerran pääse lähelle.

Mulla on ollu muutakin haukuttavaa noitten ankkojen ja tiätty perus orava, jänis ja lintujen haukkumisen lisäks. Käytiin nimittäin pikareissulla Kuapiossa. Matkalla pysähryttiin yhren hualttiksen pihalla. Sillä välillä kun noi immeiset kävi siä sisällä niin mää jouruin suuttuun ihan tosissani. Mun auton eteen tuli kylmän viileesti semmosesta laatikosta jänis. Noi sano kyllä, että se oli joku luppakorvakani, mutta jänikseltä se jokatapauksessa näytti. Pomppikin samallalailla ja oli ihan saman värinen. Ja semmosta mää en voi siätää.

Se jänis ei tossa kuvassa näy kunnolla kun se oli sen verran piäni, mutta siällä se on, tommosen tytön viäressä.Ja ihan liian lähellä mun autoo. 😠
Mua ei tiätenkään päästetty sen jäniksen tykö, mutta äippä vei mut kattoon raktoreita.

Se jänis olis ollu parempi.
Takasin tullessa pääsin sijaistaan iskää kun juututtiin ruuhkaan.

Eilen käytiin kyläilemässä ja lenkillä naapurikaupunkissa. Siä oli tosi komee parsonni eteisessä.

Kävin monta kertaa kattoon sitä. 😍
Lenkillä käytiin kattelemassa Näsijärven rantamaisemia.

Tallessa ollaan

Erellisestä kirjotuksesta onkin jo päässy viärähtään tovi. Mulle ei mitään kummempia uusia juttuja oo kuulunu ja äipälläkin on ollu kaikenlaisia muita murheita niin se ei oo ees ehtiny jeesaan mua tän plokin kanssa. Mutta ny on sopivan sateinen päivä niin me ehritään päivittään mun kuulumiset tänne. Ei niissä tosiaan sen kummempia oo, joten voiraan ihan kuvalinjalla mennä loppu talvi ja kevät lävitte.
Ihan vähän pääsin talven aikana käymään lualilla, mutta koskaan ei ollu ketään kotona.

Pikkuihmisen kanssa siivottiin yhtenä iltana mun lelulaatikkoo.

Yhrestä asiasta oon ollu vähän murheissani tässä talvella. Naapurin täti kävi meillä yks ilta kylässä ja sen housunpuntit haisi ihan hirmu hyvälle tytölle. Olisin kovin miälelläni lähteny sen mukaan, vähän niinku vastaviarailulle, mutta ei mua päästetty sinne. Oon ihan varma, että meillä olis synkannu. 💓 Orottelin kyllä koko illan, että jos se vaikka muuttais miälensä.

Semmosia normi valvonta hommia on tiätenkin ollu kaiken aikaa. Niin sisällä kun pihallakin.

Pihahommiakin on tullu tehtyä. Noi leikkas omenapuita mun tarhassani ja mää kyllästyin siihen touhuun ja aattelin, että käympäs vähän omatoimilenkillä välillä. Harmi vaan, että just sillä hetkellä sattu pikkuihminen airan toiselle pualelle ja jäin samantein kiinni. 😠

No palautuksen jälkeen aloin sitten omiin hommiini.

Välillä piti käyrä vähän korkeemmalla tähystämässä.

Pääsiäisenä käytiin vähän isommalla porukalla lenkillä. Käytiin kattomassa entistä marjapaikkaa, mihin on tulossa soranottopaikka. Aika masentavaa katteltavaa se kyllä oli. Hiano mettä oli hakattu pois muutaman piänen kallion ja omistajan ahneuren takia.

Mua kyllä kiinnosti enemmän se toinen suunta. Olisin halunnu lähtee tonne mettään, mutta äippä ja muut ei suastunu vaikka kuinka koitin vetää ja vinkua sinne.

Oravatkin on taas kiusannu mua. Yks aamu niitä oli kolme mun puussani tossa pihassa, eikä ne meinannu lähtee ollenkaan pois. Mun oli pakko vihrosta viimein korottaa ääntäni niille ihan kunnolla, kun en oo oppinu kiipeen puuhun, että ne viimein tajus häipyä.

Muutama lämminkin päivä tai hetki on mahtunu mukaan tähän kevääseen. Sillon on saatettu lojua hetkinen terassilla.

Mun lapseni Aapo, kävi reenaamassa mejää iskän kanssa. Se meni harjotukset taas senverran komeesti, että iskä vei sen oikeen kokeeseen asti. Mutta siälä niille kävi sitten vähän huanosti. Alku meni ihan hianosti, mutta sitten sille olikin tullu ikävä sen omaa mammaa ja se halus palata takas sen tykö. Ja sehän ei tiätenkään sovi tossa kohtaa. Sen täytyy ny jatkossa ottaa oma mamma mukaan ja mennä sen kanssa kokeisiin. Sillä on hyvät keenit noihin jälkihommiin. Ei kannata heittää lahjakkuuksia hukkaan.
Aapon kanssa mää en kuiteskaan oikeen tuu toimeen, mutta sillä on kaveri nimeltä Armi. Mut päästetttiin sen Armin kanssa mun tarhaan "juakseen ja leikkiin". Saisin vähäks aikaa kaverin, kuulemma. Pöh. Mää mitään kaveria tartte. Eikä se Armikaan kauheen leikkisä ollu.

Pari kertaa äippä sai meijät osuun samaan kuvaan. Sillä oli omat pisnekset ja mulla omat.
Iskä on aina sanonu, että samalle harjotusjäljelle ei saa mennä kun yks koira ja sillä selvä, mutta me käytiin äipän kans yhtenä päivänä vähä "reenaamassa" sillä Aapolle tehryllä jäljellä. Mää mitään reeniä noihin hommiin tarvi, mutta ihan hauskaa oli silti pitkästä aikaa päästä vähän verenhajuun.

Pari viikkoo sitten äippä pääsi yllättään mut ja kyni mut melkein kaljuks. Tässä nää perinteiset ennen ja jälkeen kuvat.

Tuleehan musta aina vähän erinäkönen. Jos olis tullu kesä niin toi lyhyt karva oliskin ihan hyvä, mutta kun aina vaan on niin himskatin kylmää niin olisin kyllä ihan miälelläni viä pitäny noi karvat.
Viime viikolla äippä vei mut autoajelulle. Olin kyllä kuullu puhuttavan jostain hammaslääkäristä, mutta se ei sanonu mulle yhtään mitään. Eläinlääkärille se jokatapauksessa mut vei. Siä on kyllä aina hitsin hyviä hajuja, mutta eipä siä juuri koskaan sitten muuta tapahrukkaan. Mutta ny mun tuli siä ihan kauhee uni. Ja kun heräsin, olin semmosessa häkissä ja mun olo oli erelleen kauheen uninen. Onneks äippä tuli ottaan mut siältä pois. Mutta olin niin pökerryksissä, että se joutu kantaan mut autoon ja viä kotonakin nukuin monta tuntia ennenkun olo alko helpottaan.

Joku hammaslääkäri siä eläinlääkärissä oli kuulemma putsannu mun hampaani ja torennu, että ne on hyvässä kunnossa.
Viikonloppuna käytiin mummun mökillä vähän hommissa.

Ja illalla oli sitten senverran väsy, että korvatkin lähti lentoon. 😊

Toivottavasti tää kesäsää tästä vähän paranis. Mukavaa kesää kaikesta hualimatta kaikille lukijoille! Lupaan kertoo kesäkuulumisista taas jossain vaiheessa.

Kymppisynttärit

Mulla on tänään synttärit. Kymmenen vuatta tuli täyteen. Pyäreitä on kuulemma tapana juhlia vähän isommin. No miten sen ny sitten ottaa. Äippä anto mulle jo eilen illalla synttäripatukan. Tässä kuva siitä.

Eihän sitä ny voi samantein syärä. Eilis illan vahrin sitä tällä mallilla. Tänä aamuna olin hetken vähän lähempänä.

Mutta viäläkään en oo sitä syäny. Äippä kyllä moittii mua siitä tämän tästä. Sillä olis kuulemma niitä lisääkin. Kattotaan ny. Syän sitten kun sattuu huvittaan. Itseasiassa en oo kyllä tänään ruualla herkutellukkaan. Aamulla söin ankkafileen, mutta sen jälkeen ei oo huvittanu syärä mitään. Äippä on kyllä tarjonnu kinkkua, makkaraa, pannukakkua, paistettua kananmunaa, kanafilettä ja tiäs mitä.
Synttäreitten kunniaks sain tiätty lahjankin. Uuren pehmomökkylävinkun.

Aikani sen kanssa peuhasin, mutta sitten tuli väsy. Se käy hyvin huilimiseenkin.

Synttärit vois kyllä olla useemminkin.
Onnea Tyyne-systerille ja velipojillekin jos täällä käytte!

Täällä ollaan

Täällä taas. Talvisissa tunnelmissa. Vähän on aikaa päässy viärähtään erellisestä kerrasta, mutta kun äippä ei oo ehtiny jeesaan mua niin on ollu vähä hankala kertoo, mitä kuuluu. No jokatapauksessa, hyvää kuuluu. Äippä kuskas mut joku aika sitten lääkärissä. Vähä niinku vuasitarkastuksessa kuulemma. Eikä se lääkäri-täti musta mitään vikaa löytäny. Tai ei tiätysti pitänykkään. Ihan oon niinku nuaret kollit, yhtä hyvässä kunnossa. Ainoon huamautuksen sain hampaista. Ne tarttis kuulemma putsata. Iskä uhkaskin, että jourun viä tässä kevään mittaan hammaslääkäriin, mutta saas nährä. Rokotuksetkin uuristettiin samalla kertaa niin sitä voi taas suunnata vaikka minne.
Piiiitkästä aikaa suunnattiinkin iskän kanssa lualalle, mutta ei ollu ketään kotona. Harmi. Äipän kanssa on kävelty yhren lualan ohi, mutta se ei oo päästäny mua kattoon sinne, vaikka siältä on hajut tullu monen metrin päähän, äipänkin nenään asti. Äippä ei kuulemma voi auttaa mua noissa lualahommissa kun sillä ei oo pyssyä. Harmillista. Sen tarttis hankkia semmonen. Iskällä on nykyään niin paljon kiireitä, ettei se kerkiä viämään mua lualille. Äipällä olis paljon enemmän aikaa harrastaa mun kans semmosiakin hommia. Se vaan meinaa, ettei siitä taira olla niihin hommiin. Yrittäs eres mun miäliks.Toivon mukaan iskä kerkiäis jossain välissä viämään mut sinne lualalle ja siä olis oikeesti joku kotona. Olis semmonen viilis, että täytys vähä päästä hommiin. 😆
Kelit on ollu jo pitkän aikaa hianoja lenkkeilyyn.

Ny on ollu just hyvät hanket selän rapsuttamiseenkin.

Onneks tota lunta ei oo kovinkaan paljoo ja mää oon senverran köykänen, että hankikin kantaa mua tosi hyvin. Ollaan päästy äipän kanssa kivasti käveleen ihan mihin vaan kun sekään ei jouru rämpiin hankessa. Siis sitähän EI hanki kanna, mutta kun tosiaan lunta on niin vähän niin päästään semmosiin paikkoihin kävelylle, mihin se ei yleensä talvisin lähre. Jourutaan yleensä talvisin tallustaan vaan teitä pitkin. Toivottavasti tota lunta ei enää paljoo tuliskaan. Kevättä tässä jo orotellaan. Tosin parasta aikaa täällä sataa lunta ja koko päiväks sitä on luvattu, mutta toivottavasti ei tosiaankaan tuu paljoo.